Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeessa 13 Paavali kirjoittaa: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Uudempi käännös: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.” Paavali toteaa, kuinka hän on selviytynyt kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa Jumalan yliluonnollisen voiman avulla.
Paavali sai paljon kärsiä Jeesuksen seuraamisen ja evankeliumin julistamisen takia. Hän joutui usein elämään puutteessa, mutta sai hän myös nauttia runsaudestakin. Paavali oli tottunut kaikkeen ja oppinut elämään kaikenlaisissa oloissa.
Tähän kaikkeen hän koki saaneensa voimaa Jumalalta.

Kirjeissään Paavali puhuu paljon Kristuksessa olemisesta ja hänessä vaeltamisesta,                     kuten Kol. 2:6: ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Jeesuksen Kristuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.”
Uskoon tulleesta ihmisestä Paavali kirjoittaa 2. Kor. 5:17: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Jeesus kehotti opetuslapsia pysymään hänessä.
Joh. 15:4-5: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa, ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”.

Paavalin toteamus ’kaikki minä voin hänessä’ tekee tyhjäksi omin voimin selviytymisen. Jeesuksessa, hänen kanssaan, selviämme kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Hänessä olemme myös kykeneviä siihen palvelustehtävään, johon hän on meidät kutsunut.

Jeesuksessa pysyminen, hänessä eläminen ja vaeltaminen ei ole aina helppoa, koska me olemme vajavaisia ja heikkoja. Tarvitsemme Jeesusta ja hänen voimaansa. Paavalikin tunsi olevansa heikko ja kuitenkin hän halusi puheillaan ilmentää Jumalan yliluonnollista voimaa.
1. Kor. 2:3-5: ”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”
Paavalilla oli myös jokin fyysinen heikkous, josta hän mainitsee toisessa korittolaiskirjeessä.
Siitä huolimatta Jumalan yliluonnollinen voima asettui asumaan häneen (2. Kor. 12:7-10).

Heikkoudessaan Paavali luotti siihen, että Jumalan voima vahvistaa häntä ja auttaa häntä palvelustehtävässä. Ilman Jumalan yliluonnollista voimaa hän tuskin olisi pystynyt vankisellissä laulamaan ja ylistämään Jumalaa.
Jumala on luvannut meille saman yliluonnollisen voimansa.
Jo uskoontulossa saamme kokea sen, kuten sanotaan Joh. 1:12: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Jumala haluaa voimallaan vahvistaa meitä niin, että voimme olla Jeesuksen todistajia (Apt. 1:8). Luuk.9:1 sanotaan, että Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Mikä ihmeellinen, yliluonnollinen voima, halleluja!

Paavalin tavoin me koemme heikkoutta ja vajavaisuutta, mutta meillä on sama yliluonnollinen Jumalan voima, joka auttaa ja vahvistaa meitä. Meidän ei tarvitse hävetä heikkouttamme eikä vajota epätoivoon vajavaisuutemme vuoksi. Jumalan voima rohkaisee meitä ja olosuhteista huolimatta nostaa meidän henkemme kohti Jumalan pyhyyttä. Saamme kokea, että voimme kiittää ja ylistää Herraa, vaikka olosuhteet olisivatkin sitä vastaan. Jumala on luvannut voimansa meille, ja voimme rohkeasti pyytää sitä häneltä. Silloin mekin voimme Paavalin tavoin kokea, että ’kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa’.

Maritta Korkatti

Juhannus ja kevään tulo saa aikaan monenlaisia mietteitä kaiken uuden alusta ja kasvusta. Tänä keväänäkin olen mietiskellyt, miten hyvin Jumala on luonut kaikki paikalleen antaen kasvun ajallaan. Kun kevät ja kesä alkavat vaikuttaa, niin kuollut luonto puhkeaa versoon ja kasvuun. Tarvitaan vaan valoa, lämpöä ja sopivasti vettä!

Kun valo lisääntyy, niin kasvit heräävät eloon. Kun vielä lämpöä tulee riittävästi, maasta alkaa nousta uutta elämää. Vielä kun sopivat sateet kastelevat maan, niin siinä on kaikki tarvittava kesän tulla kaikella voimalla. Lehdet puhkeavat ja kukat sekä kaikki kasvava alkaa loistaa väriloistoa sekä elämää. Ilman valoa, lämpöä ja vettä ei kasvu ala.

Samoin on meidän uskomme Jeesukseen kaikkina vuodenaikoina ja elämänvaiheissa. Tarvitsemme Jeesusta sekä Hänen antamaansa valkeutta elämän tielle .
Ps 119:105 sanoo: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni.” Jeesus itse on tuo elävä Sana. Raamatun sana puhuu rohkaisten, vahvistaen sinua sekä minua!
Jumalan sana on elävä ja voimallinen!

Jeesus sanoi, että joka Häntä seuraa ei vaella pimeydessä.
Jeesus on meidän valkeutemme ja valon näyttäjä. Tarvitsemme valoa, Jeesusta tänäänkin. Lämpöä eli Jumalan rakkautta Golgatan Herralta tarvitsee jokainen, jos aikoo eheytyä ja alkaa heijastamaan taivasta, Jeesusta ympäristöön. Jeesuksen rakkauden lämmön kosketus saa aikaan aina uutta Kristus-elämää jokaisessa.

Joka Hänen lähelleen tulee ja pysyy siinä taivaallisen rakkauden lähteillä alkaa elää. Siinä kovinkin sydämen maaperä pehmenee ja puhkeaa Hengen hedelmään. ”Rakkautta moni kaipaa, sydän pieni ihmisen”, laulaa Ossi Hämälainen, ja se on totta. Jeesuksen luona ihminen, meistä jokainen voi kokea, elää Jumalan rakkauden ympäröimänä. Jeesus tarjoaa tänäänkin rakkautensa, verensä kosketusta tuskissaan, heikkoudessaan tuskailevalle.
Jeesuksen veri puhdistaa, uudistaa, hoitaa ja parantaa!

Sadetta taivaasta tarvitsemme kaikki kipeästi. Nuo Pyhän Hengen virvoittavat vedet sekä sateet antavat meidän sydämeemme tulta, kasvua, elämää. Henki tekee eläväksi! Saamme rukoilla kevätsateita omaan elämäämme ja seurakunnan elämään. Koko Suomen ylle tulkoon herätyksen sateet herättäen ensin uskovien sydämet rukoilemaan, etsimään Jeesusta. Sitten ympäristökin herää kyselemään mistä apu elämään, sielunhätään tulee.

Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Pyhä Henki sytyttää sateillaan uskovat kertomaan rohkeasti Jeesuksesta ja rukoilemaan synnin hädässä olevien puolesta.
Täytä Pyhä Henki, on edelleen tärkeä rukous ja Hän, Jeesus, täyttää voitelullaan janoavat sydämet!
Siis etsitään ohjeet ja neuvot Raamatun sanasta ja pysytetään itsemme Golgatan verilähteellä eläen lähellä Jeesusta. Rukoillaan Pyhässä Hengessä eläen Hengessä ja Jeesusta lähellä. Nyt on aika julistaa kevätsadetta ja ilosanomaa Kristuksen muuttavasta voimasta.

Kuljetaan ihmisten rinnalla, ja saakoon Kristus tuoksu meidän kauttamme puhutella monia. Tulkoon hengellinen kevät ja herätyksen sateet, rukouksen into koskettamaan juuri meitä ja Suomea.
Jeesus on edelleen Herra , Hän elää ja vaikuttaa!

Harri Tiainen

PYHÄ HENKI – JUMALAN HENKI

Vietämme jälleen helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen muistojuhlaa.
Maan päällä ollessaan Jeesus antoi lupauksen Pyhästä Hengestä (Joh.14:15-26). Hän lupasi lähettää omilleen Puolustajan, Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, joka opettaa ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesus sanoi. ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne.Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.”  (Joh.14:15-18,26)

Pyhä Henki lähetettiin myös, jotta Hän osoittaa maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh.16:8-11).Pyhä Henki kirkastaa aina Jeesusta (jae 14).
Kun ihminen vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen ja Hänen valmistaman pelastuksen omaan elämäänsä, Hän saa sinetiksi siitä Pyhän Hengen, joka on vakuutena iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Ef.1: 13-14: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi.”

Pyhä Henki asuu meissä ja on meidän elämämme oppaana, kun olemme Jumalan lapsia. Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteen ja kasvattaa meitä armossa (Joh.16:13). Siksi meidän on tärkeää Jumalan lapsina olla kuuliaisia Pyhän Hengen äänelle. Ja jotta opimme erottamaan
Pyhän Hengen äänen muusta, on tärkeää oppia tuntemaan Jumalaa Hänen Sanansa ja rukouksen kautta.  Joh.17:17 Jeesus rukoilee opetuslastensa puolesta: ”Pyhitä heidät totuudessa.Sinun sanasi on totuus.”

Galatalaiskirjeen 5.luvussa 16-25 puhutaan Hengessä vaeltamisesta ja Hengen hedelmistä. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä.” (Gal.5:22-23,25) Pyhän Hengen työ meissä saa aikaan näitä Hengen hedelmiä ja kasvattaa meitä, kun suostumme olemaan Hänen kasvatettavanaan ja vaeltamaan
Pyhässä Hengessä.

Jumalan Sana puhuu myös muista hengistä, eksyttävistä hengistä, varoittaa näistä ja kehoittaa koettelemaan henget (1.Joh.4:1-6). ”Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (jae 1). Matt.24:24 Jeesus sanoo: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” 2.Kor.11:14 sanotaan, että paholainen tekeytyy jopa valon enkeliksi voidakseen eksyttää valitut eli jäljittelee taitavasti Pyhää Henkeä.

Niinkuin Raamatun aikoina myös tänä päivänä nämä varoitukset ovat erittäin aiheellisia. Myös Suomen hengellinen tilanne on erittäin sekava tänä päivänä. Raamatussa kehoitetaan monessa kohdin valvomaan ja rukoilemaan eikä turhaan. Matt.7:15-23 Jeesus puhuu näistä vääristä profeetoista, joissa ei vaikuta Pyhä Henki vaikka se erehdyttävästi saattaa siltä vaikuttaakin. Jakeissa 20-21 Jeesus sanoo: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?” Silloin minä vastaan heille: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.”

Pyhä Henki on Rauhan Henki, rauhan Jeesus antoi meille( Joh.14:27). Ei Hän antanut pelon henkeä vaan voiman, rakkauden ja raittiuden Hengen (2.Tim.1:7). Jeesus on voittanut pahan vallan ja kun Hänessä pysymme ja pidämme kiinni Jumalan Sanasta ja Sanan mukaisesta evankeliumista, emme eksy. Rakkaus Totuuteen on elintärkeää niin tänä päivänä kuin se oli Raamatun aikoina. 1.Joh.3:24: ”Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.”  Jumala seisoo aina Sanansa takana. Hän on uskollinen ja Hän vahvistaa meitä ja varjelee meidät pahasta, kun Hänessä pysymme ja Hänen Sanassaan.

Siunattua Pyhän Hengen johdattamaa kesää!

Sari Yli-Posso

Valkeus

Mooseksen ensimmäinen kirja alkaa maailman luomisella, kolmannessa jakeessa, Jumala erottaa valkeuden pimeydestä. Tiedämme, että tässä kohden Jeesus tulee maailman valkeudeksi, Jumalan Sana ilmestyy maailmaamme. – ehkä väität, että ristillä vasta..mutta Jumalan maailmassa jo tuona hetkenä se oli tehty. Kaikki muu mitä sen jälkeen on tapahtunut, on vain tuon tapahtuman esiintuloa, Jumalan valmistamaa tietä omalle seurakunnalleen tulla miksi- maailman valkeudeksi.

Nyt sitten väität, että Jeesushan on maailman valkeus, kuten Johannes 8:12 kertoo : ”Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”.  Kyllä, mutta jos luet Vuorisaarnaa- siinä Jeesus sanoo ihmisille ympärillään, te olette maailman valkeus. Kuuntelin eräänä aamuna saarnaa, jossa puhuja kiinnitti katseeni tuohon lauseeseen ihmisten olemisesta maailman valkeudesta.

Mikä tai kuka siis todella on maailman valkeus: Jeesus ja Hänen kauttaan seurakunta. Eihän kuu ole mitään ilman auringon valoa, jota se heijastaa, vain maata kiertävä musta möhkäle, kiveä, jonka auringon valo meille näyttää.

Kuvittelinpa itseni maailman valona, ei siinä juuri taida valoa syntyä, ei valkeutta ympärille kun omaa elämistään edes hiukan rehellisesti ajattelee. Sitten tajuan , ei minun tarvitse, kuin omalla kohdallani antaa Jumalan valkeuden valaista minua, olla peilinä tuolle valolle, saada samalla osani, lämpönä -niin-kovaan kiviseen sydämeeni .

Kuinka siis on, eroanko kuusta lainkaan, miettien sitä, päädyin aika lailla samaan ajatukseen: omaa elämänrataani, arkipäiviä, sunnuntaitakin, samantyyppisiä tilanteita, kuin kuu radallaan-määrätyllä kierroksellaan, kierrän omaa elämäni kiekkaa täällä maanpäällä. Antaudunko peiliksi, maailman valkeudeksi, sellaiseksi joka heijastaa valoa ympäristöön. Kyllä kuullakin omat vaiheensa, on pimeää kuuta, jolloin emme sitä havaitse, tiedämme kyllä, siellä kuu on. On sirppejä ja täysikuita. Elämässäkin aikoja, jolloin valon heijastuminen on vajaata. Jolloin koemme itse, olevamme väärässä tai todistuksemme olevan vajavaista. Mitä kuu valaiseekaan, yötä, pimeyttä, pimenevää maailmaa. Mikä se siis on tämän ajatuksen perusteella: seurakunta maailmassa- maailman valkeus.  Me kaikki omalla laillaan ihailemme täysikuuta, kuinka vajavainen valo siinä silti onkaan, auringon kirkkauteen verrattuna. Kuinka vajavaisia me olemme ja silti Jumala valitsi meidät todistajikseen. Pieni kynttilä ei valoisassa näy kauas, mutta loistaa pimeässä aika kauas.

Onhan tietty sekin, kuuta voimme katsoa paljain silmin, aurinkoa emme. Emme  pysty katsomaan Jumalaakaan, kuin Sanan ja  ihmisten kautta, -niin unohtamatta, luodun jumalankuvan kautta. Kuinka se valo, jota Raamatusta luemme, todistaa ja heijastaa Sanan valoa. Annammeko valon heijastua, viemmekö kaiken itsellemme, nautimme vain itse hyvää osaamme, emmekö jaa saamaamme hyvää, onko evankeliointi lähellä sydäntäsi, heijastatko valoa -rakkautta jota olet saanut.

Seurakuntamme jälleen uuden vaiheen edessä, uudessa tilanteessa, suostummeko omaan tehtäväämme, suostummeko  omassa elämässämme heijastamaan taivaallista, vajavaisina tuota taivaallista valoa tarvitsevina, jotta itsekin eläisimme.

Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 5:14-16: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Kaija Laukkanen

ANTEEKSIANTAMUS

Me olemme lähestymässä suurta juhlaa, joka merkitsee uskoville anteeksiantamusta. Pääsiäinen on ovella, ja se itsessään on suuren anteeksiantamuksen ja toivon juhla.
”Sillä niin on Jumala on maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Eli me saimme tulevaisuuden ja toivon Jeesuksessa Kristuksessa.

Henkilökohtaisessa elämässä kohtaamme usein tilanteita, joissa voimme loukkaantua lähimmäisemme sanomisista tai tekemisistä. Vihastuminen on ensimmäinen reaktio, mutta meidän tulisi pystyä käsittelemään ja ymmärtämään, miksi hän teki tai sanoi sillä tavoin. Varsinkin perhe-elämässä päivittäinen anteeksianto on jo mielenrauhan ja yöunien takia tarpeen.
”Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” (Ef.4:26) Ja se, mikä on anteeksi annettu, sitä ei muistella. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä sanotaan rakkaudesta: ”Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.” (1 Kor. 13:5) Varsinkin perhe ja aviopuolisoiden välit ovat se, jonka tämän maailman ruhtinas mielellään tahtoo sotkea ja erottaa. Yhdessä te olette vahvat, mutta yksinänne joudutte kiusaukseen.

Anteeksiantamaton mieli synnyttää vankilan, johon itsemme telkeämme, vaikka ajattelemme, että vääryyttä tehnyt henkilö on mielemme vankilassa niin kauan kunnes katuu, vaikka kyseinen lähimmäinen saattaa olla täysin tietämätön aiheuttamastaan mielipahasta. Me emme tule ajatelleeksi, että anteeksiantamaton mieli sairastuttaa. Anteeksiantaminen on välttämätöntä hengellisen elämän ja fyysisen terveytemmekin takia. Myös tämän tähden meidän on annettava anteeksi. ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14-15) Sanotaan myös, että se joka on saanut paljon anteeksi, pystyy myös paljon antamaan anteeksi.

Me saatamme ajatella, ettei yksikään tiedä kuinka paljon meitä on loukattu. Saattaa olla totta, mutta Jeesusta on loukattu paljon enemmän kuin meitä koskaan, ja silti hän säilytti anteeksiantavan mielen. Me rukoilemme Isä meidän rukouksessa: ”Anna meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. (Joh. 6:12)

Jeesus rukoili ristillä ollessaan: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk. 23:34). Ja Jumala tuli pelastamaan meidät Poikansa ristinkuoleman kautta.
Pääsiäisen sanoma kertoo meille Jumalan suuresta rakkaudesta ihmisiä kohtaan, uhrista, anteeksiantamuksesta ja uskon syntymisestä. ”Jeesus sanoi hänelle (Tuomas): Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20:29)

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal. 1:3-4)

Timo Myllylä

Herran sanan levittäminen

”Lopuksi vielä, veljet: rukoilkaa meidän puolestamme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin kuin teidän keskuudessanne…Herra ohjatkoon sydämenne jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, minkä olette meiltä saaneet.” (2. Tess. 3:1, 5, 6).

Jumalan sanan eteneminen seurakunnassa ja sen kautta maailmaan on Pyhän Hengen työtä, jossa uskovat ovat välikappaleita Herran johtamina, ansiottomina palvelijoina. Kaiken tekemisen lähtökohta ihmisen osalta tulee olla rakkauden kautta tapahtuva kärsivällinen rukous.
Hengellisissä asioissa kiire, joka on lähtöisin ihmisestä itsestään, aiheuttaa vain ”pahaa verta”. ”Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa…heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta…ei ole Jumalan pelko heidän silmiensä edessä”. (Room 3:11,15,18.)

Jumalan etsimisen sijaan kärsimätön ja koetuksia kestämätön uskova alkaa toimimaan lihassa ja häärää ilman Jumalan valtuutusta sekä Pyhän Hengen johdatusta. Lähtökohdat raamatunvastaiselle toiminnalle ovat ilmeiset, kun Paavali kehoittaa tessalonikalaisia vetäytymään pois kurittomista kristityistä. Kaikenlainen harha/uskonnollisuus lähtee alhaalta ylöspäin, kaikki Raamatun mukainen usko lähtee ylhäältä alaspäin. Aina Jumalalta tuleva ajatus/teko uskovan kautta saa aikaan rauhan sekä kiireettömyyden, ihan käytännössä. Sillä usko Pyhässä Hengessä kertoo meille ”Jumala etsii ihmistä”. Työ kauttamme on Herran. Kiireen jatkuminen pitäisi osoittaa  meille jonkin olevan pielessä itsellä tai toisella uskovalla, vaikka on myös kiireisiä asioita, suuret vaativat yleensä aikansa.

Jumalan pelko on nöyryyttä Jumalan sanalle, kun vastaavasti sanan vastainen toiminta on ylpeyttä. Paavali aina ajankohtaisesti kirjoittaa tessalonikalaisille, että tulee rukoilla Jumalan sanan nopeaa leviämistä, jonka kautta Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen vielä uskosta osattomien kohdalla, ”että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä. Eiväthän kaikki ole uskovia”, sanoo Paavali.
Golgatalla vuotanut Karitsan veri oli joka pisaran osalta ”hyvää verta”. Siihen turvaamalla saa edetä levosta käsin, vaikka joskus luulee tekemisen olevan kiireen kanssa välttämätöntä, mutta se voi olla toimimista ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Kerran iäkäs herran palvelija sanoi rukouksessa Herralle, että on nyt niin väsynyt, jolloin Pyhä Henki sanoi hänelle: ”Lapseni, minun työlläni ei ole koskaan niin kiire, ettei omani voisi levätä.” Kiireen ja nopeitten päätösten yhdessä tekemisen kanssa touhuavien tulisi pysähtyä miettimään, mihin ne johtaa tai voivat ”johdattaa” yksilöuskovaa ja seurakuntia. Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen,  ohjeistaa Paavali myös meitä tessalonikalaisten tavoin.

Kun Jumalan sana,  Jeesus,  Pyhässä Hengessä leviää ja saa aikaan sen, että ihmiset antavat pelastaa itsensä maailmasta Jumalan valtakuntaan,  niin he eivät pelastu vain jumalattomuudesta, (Jumalasta erossa olemisesta) vaan myös  Herran sanan vastaisesta  toiminnasta, jota harjoittavat nurjat, häijyt ihmiset sanoen olevansa uskovia ja herätyksen tulen kantajia. Ihmistekoisista herätyksistä Jumalan antamaan aitoon, sanan mukaiseen herätykseen meitä vie Pyhä Henki, omalla ajallaan ja tavallaan. Meidän kuuluu valvoa omaa vaellustamme, jonka kautta voimme olla siunaukseksi toisille seurakunnassa. Pitäytymällä terveessä Raamatun opetuksessa ja  myös sitä itse jakaen voimme olla ulkopuolisille valona sekä kirjeenä heidän iankaikkisuussieluja ajatellen.

Vahvistakoon Herra meitä palvelemaan häntä omalla paikallamme seurakunnassa ilman omia pyrkimyksiä. Ei se aina niin mukavaa ja helppoa ole, mutta se on yhteiseksi hyödyksi, jonka Herramme meille palkitsee.

Juho Yli-Posso

Jumalan uudeksi luovaa voimaa

”Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” (Ilm. 21:5) Apostoli Johannes sai nähdä ihmeellisiä näkyjä ja kuulla ihmeellisiä sanoja kirjoittaessaan Ilmestyskirjaa. Luvun alussa hän kirjoittaa, kuinka hän näki uuden taivaan ja uuden maan ja ensimmäinen maa ja ensimmäinen taivas olivat kadonneet. Johannes näki myös uuden Jerusalemin, Jumalan asuinsijan kaikessa kirkkaudessaan ja loistossaan.
Meitä odottaa ihana kaupunki Jumalan luona. Uusi Jerusalem, jossa ei ole enää kipua, ei sairautta eikä kuolemaa. Siellä on vain valkopukuinen pelastettujen joukko, joka ylistää Jumalaa. Kaikki on uutta, Jumalan uudeksi tekemää meitä varten. Jeesus on valmistanut meille kaikille sijan Isän luo, ja tuonne tulevaisuuden kaupunkiin me saamme olla matkalla.

Jumalan yliluonnollinen voima on uudeksi luovaa voimaa. Hän luo uutta meidän elämässämme joka päivä, jos annamme hänelle siihen mahdollisuuden. Tämä uudeksi luova voima alkaa vaikuttaa elämässämme uskoontulon ensihetkestä lähtien. Raamattu kuvaa uskoon tullutta ihmistä uudeksi luomukseksi, 2. Kor. 5:17: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”. Tämä uusi ihminen saa vaeltaa Jumalan voimassa ja hänen siunauksensa alla. Jumalan varjeleva ja suojeleva voima on hänen yllään koko hänen elämänsä ajan siihen saakka, kunnes hän saavuttaa uskon päämäärän, iankaikkisen elämän.

Jumalan uudeksi tekevä voima ei rajoitu vain uskoon tuloon, vaan hän uudistaa meitä jatkuvasti. Olipa elämäntilanteemme mikä tahansa, saamme aina mennä Herran eteen ja hän on luvannut auttaa. Väsyneenä, sairaana ja heikkona saamme aina luottaa siihen, että hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Jo Vanhan Testamentin vanhurskaat Jumalan ihmiset tiesivät tämän, kuten profeetta Jesaja kirjoittaa 40:28-31: ”Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat., mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” Ihmeellinen on meidän Herramme ja suuri on hänen voimansa.

Sielunvihollinen on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Se haluaa viedä meiltä uskon Jumalan uudistavaan voimaan. Se valehtelee ja uskottelee, ettei Jumala välitä tai ettei hänen voimansa ja aikansa riitä meitä varten. Meidän ei tule kuitenkaan mennä tuohon vihollisen ansaan, vaan turvautua Jumalan Sanaan, joka kehottaa meitä uudistumaan: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room 12:2) Tässä meitä auttaa Jumalan uudeksi tekevä voima. Hän vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista niin, että voimme noudattaa hänen sanaansa.
Meidän päivämme ja tulevaisuutemme on Jumalan käsissä. Voimme rohkeasti katsoa eteenpäin ja kulkea kohti sitä maata, josta Johannes kirjoitti, uutta maata, kotimaata. Menneisiin ei tarvitse palata. Jesajan kirjan luvussa 43 ovat nämä rohkaisut sanat: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.”

Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Hän ei jätä meitä yhtenäkään päivänä eikä hänen uudeksi tekevä voimansa katoa meidän elämästämme minnekään. Hän tahtoo ja voi uudistaa meitä joka päivä.

Maritta Korkatti

Jälleen kerran joulu alkaa olla takana päin niin kuin vuosikin. Varmaan useimmilla meistä, kaikillakin, on mennyt vuosi pitänyt sisällään paljon positiivisia asioita ja kiitosta Jumalalle hänen huolenpidostaan, hänen armostaan ja rakkaudestaan meitä kohtaan. Hänhän on uskollinen, se on osa hänen jumalallista luontoaan ja luonnettaan. 2. Tim.2:13 sanoo, että jos me olemme uskottomia, hän pysyy kuitenkin uskollisena, sillä itseään hän ei voi kieltää. Siis hyvin pitkälle elämämme on Jumalan varassa Kristuksen ansaitsemattoman armon varassa. Kuitenkin saadaan opetella olemaan itse kukin enemmän uskollisia hänelle.

Minua on puhutellut viimeksi tänään Jumalan rakkaus ihmistä, siis meitä kohtaan. Jumala otti tietoisen riskin rakastaessaan ihmistä niin paljon, että antoi ainokaisen poikansa kärsimään syyttömästi Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän jokaisen puolesta tietäen, että kaikki eivät vastaan hänen rakkauden osoitukseensa uskomalla Jeesukseen, ristin mieheen, eivätkä ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että juuri heidän takiaan Jeesus syntyi jouluna ihmiseksi sovittaakseen koko ihmiskunnan, palauttaakseen yhteyden Jumalan ja ihmisen välille, joka kerran pahasti rikkoutui. Eli heille joulun sanoma Jeesus-lapsesta ei suuremmin puhuttele eikä synnytä vastakaikua.

Joh. 17:13-19: ”Nyt minä tulen sinun luoksesi ja puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni olisi täydellisenä heissä, meissä. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta. En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta. Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Minä pyhitin itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitettyjä totuudessa.” Tässä on jakso, joitakin jakeita Jeesuksen ylipapillisesta rukouksesta. Nyt Jeesus rukoilee tässä kaikkien aikakausien pyhien puolesta, myös tämän ajan pyhien puolesta.

Toki hän rukoilee koko ajan meidän puolestamme Isän oikealla puolella. Heb. 7:25: ”Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” Jeesuksen sanat ovat tässä hyvin puhuttelevia. Hänen aikansa täällä maailmassa ei ollut mikään huvimatka, vaan Jumalan vierailu maan päällä, valtaisa Jumalan rakkauden osoitus meitä ihmisiä kohtaan. Hän kylvi sanaa opetuslasten sisimpään tulevia aikoja varten hänen taivaaseen astumisensa jälkeistä aikaa varten. Siis sanalla ohjasi heidän elämäänsä ja varusti heitä kohtaamaan sen aikaisen maailman haasteet, onhan hän itse elävän Jumalan sana. (Joh. 1:1)

Jeesus halusi jakaa heille jotakin, mitä oli hänessä itsessään eli ilonsa, sanotaan että minun iloni olisi teissä. Meillä on todellista syytä iloon hänessä, hänestä. Sitten hän sanoo, että on antanut meille Hänen Jumalan sanan, mistä saadaan ravintoa ja ohjeita elämäämme. Sanotaan suoraan maailma vihaa heitä, meitä sen tähden, kun olemme taivaan kansalaisia ja Jeesuksen uskovia. Tätä aluetta ei ole helppo sisäistää ja uskoa. Kuitenkin Jeesus rukoilee, että hänen omansa varjeltuisivat pahasta. 2. Tess. 3:3: ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva kaikesta pahasta.” Pelkoon ei ole mitään syytä, eikä tule tehdä kompromissia maailman suhteen missään asiassa. Taivaan kansalaiseksi synnytään, me emme ole maailmasta niin kuin ei Jeesuskaan.

Jeesus rukoilee Jumalaa pyhittämään meidät, hänen omansa totuudessa, ja Jumalan sanahan on kokonansa totuus ja totuushan tekee vapaaksi sanoo Raamattu!! Meidät lähetetään valoksi ja suolaksi maailman keskellä. Meissä Jeesukseen uskovissa on suola ja valo. Matt. 5:13-15: ”Te olette maan suola jos suola käy mauttomaksi , millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampun jalkaan ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne joka on taivaassa.”
Eli meillä on positiivinen vastuu yksilöinä ja seurakuntana olla valona ja suolana tämän ajan ihmisten elämään. Valo ei siis ole meistä itsestämme, vaan se Kristus valoa joka meidän tietämättämmekin levittää valoa ihmisten elämään. Kehotus on niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, 1. Piet.2:12. Näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisi Jumalaa etsikkopäivänä. On siis tärkeää, että elämämme puhuu positiivisesti, herättävästi, kiinnostusta synnyttävästi.

Jeesuksen ylipapillisen rukouksen viimeinen jae on sinetti kaikkeen, lähtökohta kaikkeen. Hän pyhitti itsensä, kärsi Golgatan keskimmäisellä ristillä ja niin me saamme olla Kristuksessa pyhiä, taivaskelpoisia ja kykeneviä hänen palvelukseensa lähetettyjä, Pyhällä Hengellä ja tulella täytettyinä. Maailma tarvitsee Jeesusta Kristusta enemmän kuin koskaan, he eivät vain sitä tiedä eivätkä ymmärrä sitä. Meidän tulee kertoa se heille. Tartutaan rohkeasti sen tuomiin haasteisiin.

Hän on luvannut olla joka päivä kansamme maailmanajan loppuun asti. Matt.28:20. Heb.13:8 Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen mahdollisuuksiaan ei voi rajoittaa saati sitten pysäyttää mikään. Luuk.1:37 Sillä Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Mark. 9:23 Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Näillä sanoilla tahdon seurakunnan paimenena siunata ja rohkaista teitä astumaan uuteen vuoteen 2017 rohkeasti toivoa ja iloa mahdollisuuksia täynnä.

Paimenpariskuntanne Pauli ja Pirkko

Herra on minun paimeneni

Psalmi 23 on eräs kaikkein luetuimpia Raamatun lukuja. Daavid-pojan paimenessa kokemat
arkipäiväiset, käytännön asiat, tulevat tässä Psalmissa esille hyvin konkreettisesti,
kun hän rinnastaa itsensä Taivaallisen Isän paimennettavaksi.

Heti alussa, ensimmäisessa jakeessa, Daavid esittelee Herran, paimenensa:
“Minulla on sellainen paimen, ettei minulta yksinkertaisesti puutu mitään”!
Voimakas ja luottavainen esittely. Toisessa jakeessa Daavid antaa tarkemman selvityksen siitä, mitä hän tarkoittaa: Hän puhuu siinä fyysisten perustarpeiden tyydyttämisestä. Ruoka, juoma ja lepo ovat ne peruselementit, joita jokainen tarvitsee elämässä. Vuorisaarnassa Jeesus sivuaa
tätä samaa asiaa, kun Hän vakuuttaa, että meidän Taivaallinen Isämme tietää meidän kaikkea näitä perustarpeita tarvitsevan ja haluaa antaa ne meille joka päivä.

Jakeessa kolme siirrytään tarkastelemaan sisäisen ihmisen tarpeita, sielun virvoittumista ja
varmuutta oikealla tiellä vaeltamisesta. Ei ainoastaan fyysiset tarpeemme ole meille tärkeitä, vaan myös sielun hyvinvointi.Tämän ajan yksi huolestuttava ilmiö on se, että vaikka meillä usein onkin nämä perustarpeet kunnossa, niin silti sisäisesti on paljon nälkäisiä, janoisia ja väsyneitä ihmisiä. Uskon vakaasti, että yksi syy tähän on se, että monet ovat poikenneet pois oikealta tieltä. Siltä tieltä minkä Taivaallinen Hyvä Paimen on selkeästi viitoittanut Sanassaan.

Psalmi jatkuu realistisesti jakeessa neljä, tuoden esille pimeän laakson pelot ja vaarat. Yksikään meistä ei voi välttää pimeiden laaksojen osuuksia. Ne kuuluvat elämään. Oleellista on se, että niissä hetkissä ei tarvitse olla yksin. Me voimme yhtyä Daavidin toteamukseen: ”Sinä Herra olet minun kanssani… Sinä suojelet minua… Sinä johdatat askeleeni.”
Huomasitko, että nyt, jakeesta neljä alkaen Daavit puhuu Paimenesta yksikön toisessa persoonamuodossa: “Sinä”. Ei ole sattumaa, että juuri noissa piemeän laakson hetkissä Paimen tulee ikäänkuin “sinunkauppojen” kautta lähemmäksi.

Jakeissa viisi ja kuusi iloitaan tuosta läheisyydestä ja rakkaudesta, joka takaa paimennettavalle yltäkylläiset pidot. Siinä mennään jopa perustarpeiden yli ja saadaan iloita loputtomasta
Paimenen hyvyydestä ja rakkaudesta.

Hyvä seurakuntalainen, sinäkin saat kuulua tähän Hyvän Paimenen laumaan, jossa Jumala,
Taivaallinen Isämme, lupaa meille elämän perustarpeiden lisäksi sisäisen ilon, turvallisuuden ja varmuuden siitä, että saamme olla oikealla tiellä matkalla kohti iankaikkisuutta.

Rauhallista Joulua ja Siunattua Uutta Vuotta

Sam ja Päivi Tuokkola
Etiopia

Ahdistuksesta avaralle – Jumalan Sanan lääke ahdistukseen

Kun ihminen kohtaa elämässään ahdistavia tilanteita, huoli, murhe, pelko ja masennus hiipivät helposti mieleen, ja sisäinen rauhakin saattaa järkkyä. Jumalan Sana puhuu monessakin kohdin tällaisista tilanteista ja puhuu myös siitä, miten selvitä tällaisissa tilanteissa.

Psalmissa 31:10-11(-14) Daavid kuvaa oman elämänsä ahdistusta:”Armahda minua Herra, sillä minulla on ahdistus. Minun silmäni ovat surusta sumentuneet, niin myös sieluni ja ruumiini. Minun elämäni kuluu murheessa, vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut syyllisyyteni tähden, ja luuni ovat heikentyneet. Daavid koki ahdistuksen niin voimakkaana, että hän hädässään sanoi Jumalalle:”Minut on reväisty pois sinun silmiesi edestä (jae 23). Kuitenkin Daavid turvasi Jumalaan ja meni Hänen kasvojensa eteen, kun hänellä oli ahdistus, ja hän sai kokea, kuinka Jumala auttoi hänet ahdistuksesta avaralle (jakeet 8-9):”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, sinun, joka olet nähnyt minun kurjuuteni, tuntenut sieluni ahdistukset. Sinä et jättänyt minua vihollisen käsiin vaan asetit jalkani avaralle paikalle.” Jakeessa 25 Daavid vielä kehottaa:”Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa.” 

Myös Paavali oli joutunut kokemaan kovia elämässään säilyttäen kuitenkin sisäisen ilon ja rauhan. Mm. filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa tästä. Paavali kirjoitti tämän rohkaisevan kirjeen ollessaan itse vankina Roomassa. Tämän ”ilokirjeeksikin” nimetyn kirjeen aiheena on Kristuksen riittävyys kaikissa elämän vaiheissa – niin koettelemuksien ja kärsimyksien ahdistavina aikoina yhtä hyvin kuin menestyksen ja suosion keskellä. Kristus antaa ilon ja voiton kaikissa elämäntilanteissa, jos Hän saa olla elämän keskipiste. Tästä Paavali oman elämänsä kautta todistaa.

Filippiläiskirjeessä 4:4-7 Paavali kirjoittaa:”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Näissä Raamatun sanoissa on hyvin syvällinen sanoma. Kaikissa tilanteissa meitä kehotetaan rukoilemaan, tuomaan asiat Jumalan kasvojen eteen kiitollisena ja kiittäen, silloinkin, kun meillä on koettelemuksia ja kärsimyksiä, hyvinkin ahdistavia asioita elämässämme. Silloin saamme jälleen kokea, kuinka Jumalan rauha täyttää sisimpämme, sydämemme ja ajatuksemme ja ahdistavien ajatusten, pelkojen, murheiden täytyy väistyä. Saamme nostaa katseemme Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa omasta vaikeasta tilanteestamme ja luottaa siihen, että Jumala seisoo aina lupaustensa takana! Jakeessa 8 Paavali kehottaa meitä myös varjelemaan ajatusmaailmaamme:”Sitten vielä, veljet,kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” 

Kiitoksella ja kiitollisuudella on valtava voima. Turhaan ei Raamattu tästäkään puhu esimerkiksi 1.Tess.5:18:”Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa.” Samoin kuin sanotaan 1.Tess.5:16 ”Iloitkaa aina” ja Neh.8:10:”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Kiitollisuus ja ilo Herrassa ovat väkeviä aseita vihollista vastaan ja siksi vihollinen yrittää viedä ne Jumalan lapsilta. Kun ihminen pysyy lähellä Jeesusta kaikissa elämän tilanteissa ja vie kaikki asiat rukouksessa kiitoksen kanssa Hänelle, on mahdollista säilyttää sisäinen ilo ja rauha. Psalmi 55:23 lupaa:”Heitä taakkasi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua.” 

Roomalaiskirjeen 8.luvussa sanotaan, ettei mikään tuska tai ahdistus tai koettelemus tai vastoinkäyminen tai kärsimys voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, jakeet 35-39:”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka? Onhan kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina.” Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus, eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” 

Jokainen Jeesuksen oma voi olla turvallisella mielellä. Kun ihminen Hänessä pysyy, Jeesus ei koskaan hylkää häntä. Vaikka miltä tuntuisi, Jeesus on ja pysyy sinun kanssasi ja antaa apunsa oikealla hetkellä.

Turvallista elämää Jeesuksen kanssa

Sari Yli-Posso