Jälleen kerran joulu alkaa olla takana päin niin kuin vuosikin. Varmaan useimmilla meistä, kaikillakin, on mennyt vuosi pitänyt sisällään paljon positiivisia asioita ja kiitosta Jumalalle hänen huolenpidostaan, hänen armostaan ja rakkaudestaan meitä kohtaan. Hänhän on uskollinen, se on osa hänen jumalallista luontoaan ja luonnettaan. 2. Tim.2:13 sanoo, että jos me olemme uskottomia, hän pysyy kuitenkin uskollisena, sillä itseään hän ei voi kieltää. Siis hyvin pitkälle elämämme on Jumalan varassa Kristuksen ansaitsemattoman armon varassa. Kuitenkin saadaan opetella olemaan itse kukin enemmän uskollisia hänelle.
Minua on puhutellut viimeksi tänään Jumalan rakkaus ihmistä, siis meitä kohtaan. Jumala otti tietoisen riskin rakastaessaan ihmistä niin paljon, että antoi ainokaisen poikansa kärsimään syyttömästi Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän jokaisen puolesta tietäen, että kaikki eivät vastaan hänen rakkauden osoitukseensa uskomalla Jeesukseen, ristin mieheen, eivätkä ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että juuri heidän takiaan Jeesus syntyi jouluna ihmiseksi sovittaakseen koko ihmiskunnan, palauttaakseen yhteyden Jumalan ja ihmisen välille, joka kerran pahasti rikkoutui. Eli heille joulun sanoma Jeesus-lapsesta ei suuremmin puhuttele eikä synnytä vastakaikua.
Joh. 17:13-19: ”Nyt minä tulen sinun luoksesi ja puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni olisi täydellisenä heissä, meissä. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta. En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta. Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan. Minä pyhitin itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat pyhitettyjä totuudessa.” Tässä on jakso, joitakin jakeita Jeesuksen ylipapillisesta rukouksesta. Nyt Jeesus rukoilee tässä kaikkien aikakausien pyhien puolesta, myös tämän ajan pyhien puolesta.
Toki hän rukoilee koko ajan meidän puolestamme Isän oikealla puolella. Heb. 7:25: ”Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” Jeesuksen sanat ovat tässä hyvin puhuttelevia. Hänen aikansa täällä maailmassa ei ollut mikään huvimatka, vaan Jumalan vierailu maan päällä, valtaisa Jumalan rakkauden osoitus meitä ihmisiä kohtaan. Hän kylvi sanaa opetuslasten sisimpään tulevia aikoja varten hänen taivaaseen astumisensa jälkeistä aikaa varten. Siis sanalla ohjasi heidän elämäänsä ja varusti heitä kohtaamaan sen aikaisen maailman haasteet, onhan hän itse elävän Jumalan sana. (Joh. 1:1)
Jeesus halusi jakaa heille jotakin, mitä oli hänessä itsessään eli ilonsa, sanotaan että minun iloni olisi teissä. Meillä on todellista syytä iloon hänessä, hänestä. Sitten hän sanoo, että on antanut meille Hänen Jumalan sanan, mistä saadaan ravintoa ja ohjeita elämäämme. Sanotaan suoraan maailma vihaa heitä, meitä sen tähden, kun olemme taivaan kansalaisia ja Jeesuksen uskovia. Tätä aluetta ei ole helppo sisäistää ja uskoa. Kuitenkin Jeesus rukoilee, että hänen omansa varjeltuisivat pahasta. 2. Tess. 3:3: ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva kaikesta pahasta.” Pelkoon ei ole mitään syytä, eikä tule tehdä kompromissia maailman suhteen missään asiassa. Taivaan kansalaiseksi synnytään, me emme ole maailmasta niin kuin ei Jeesuskaan.
Jeesus rukoilee Jumalaa pyhittämään meidät, hänen omansa totuudessa, ja Jumalan sanahan on kokonansa totuus ja totuushan tekee vapaaksi sanoo Raamattu!! Meidät lähetetään valoksi ja suolaksi maailman keskellä. Meissä Jeesukseen uskovissa on suola ja valo. Matt. 5:13-15: ”Te olette maan suola jos suola käy mauttomaksi , millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampun jalkaan ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne joka on taivaassa.”
Eli meillä on positiivinen vastuu yksilöinä ja seurakuntana olla valona ja suolana tämän ajan ihmisten elämään. Valo ei siis ole meistä itsestämme, vaan se Kristus valoa joka meidän tietämättämmekin levittää valoa ihmisten elämään. Kehotus on niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, 1. Piet.2:12. Näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisi Jumalaa etsikkopäivänä. On siis tärkeää, että elämämme puhuu positiivisesti, herättävästi, kiinnostusta synnyttävästi.
Jeesuksen ylipapillisen rukouksen viimeinen jae on sinetti kaikkeen, lähtökohta kaikkeen. Hän pyhitti itsensä, kärsi Golgatan keskimmäisellä ristillä ja niin me saamme olla Kristuksessa pyhiä, taivaskelpoisia ja kykeneviä hänen palvelukseensa lähetettyjä, Pyhällä Hengellä ja tulella täytettyinä. Maailma tarvitsee Jeesusta Kristusta enemmän kuin koskaan, he eivät vain sitä tiedä eivätkä ymmärrä sitä. Meidän tulee kertoa se heille. Tartutaan rohkeasti sen tuomiin haasteisiin.
Hän on luvannut olla joka päivä kansamme maailmanajan loppuun asti. Matt.28:20. Heb.13:8 Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen mahdollisuuksiaan ei voi rajoittaa saati sitten pysäyttää mikään. Luuk.1:37 Sillä Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Mark. 9:23 Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.
Näillä sanoilla tahdon seurakunnan paimenena siunata ja rohkaista teitä astumaan uuteen vuoteen 2017 rohkeasti toivoa ja iloa mahdollisuuksia täynnä.
Paimenpariskuntanne Pauli ja Pirkko