Aihearkisto: Uutisia

Eväitä elämään elokuu 2019

Sun Henkesi sateen alle mun sieluni uupunut vie!

/: Oi, kirkasta huokaavalle ristin siunattu, kaita tie! :/

Ei riitä, jos kerran Sulta Sun kasteesi siunataun sain.

/: Mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain.:/

Ei väsyä kesken matkaa tien kaitaisen kulkijat saa.

/: On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan. :/

-Vilho Rantanen, Hengellinen laulukirja 142

Mikähän lie ollut kirjoittajan elämäntilanne hänen kirjoittaessaan noita laulun säkeitä?
Ne kertovat kaipuusta saada uudelleen Jumalan Pyhän Hengen kaste.

Kerran saatu Hengen
kaste ei ole kirjoittajalle riitänyt, vaan hän on kokenut tarvitsevansa Jumalan Pyhän Hengen uudistavaa voimaa päivittäin. Muuten hän ei koe jaksavansa matkallaan kohti päämäärää. Elämässä on paljon asioita, jotka uuvuttavat ja vievät meidät tilanteeseen,jossa tuntuu ettemme enää jaksa. Työelämä tuntuu vievän kaikki voimat ja erilaiset elämän vaikeudet kuluttavat niin, että voimavarat tuntuvat loppuvan.
Uupumus valtaa mielen, kuten runoilija runoilee: sielu on uupunut kaikesta

ja kaipaa Jumalan Hengen kosketusta.

Psalminkirjoittaja runoilee Ps. 51:10:

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”

Kerran saatu Hengen kaste ei riitä koko matkalle,
vaan me tarvitsemme sitä ja
Jumalan armoa joka päivä.
Jumalan Hengen kosketuksesta uupunut sielu saa
virvoituksen ja uutta voimaa matkalle.
Hänen henkensä vahvistuu, ja hän voi jatkaa matkaansa uudistuneena.

Lauluntekijä runoilee ristin kaidasta tiestä ikään kuin hän sielunsa
uupumuksessa olisi unohtanut sen merkityksen. Vain Herra voi sen kirkastaa.
Tarvitsemme Jumalan Hengen kosketusta, jotta jaksaisimme perille saakka,

eikä kukaan väsyisi kesken matkaa.

Pietari kirjoittaa 1. Piet. 1:6 – 9 uskon päämäärästä:

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa.Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähteet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Uupuneena, väsyneenä, heikkona ja kaikkensa menettäneenä
saa aina käydä Herran eteen pyytämään armoa,
anteeksiantamusta ja
uutta Hengen kosketusta.
Herra antaa soimaamatta eikä muistele epäonnistumisiamme.
Rohkaiskoon nämä ajatukset lauluntekijän tavoin meitä
lähestymään Jumalaa ja
pyytämään päästä
Hengen sateen alle saamaan uutta tulta ja virvoittumaan niin,
että jaksamme perille saakka.

Sinua siunaten Maritta Korkatti

Eväitä elämään heinäkuu 2019

Jumalan valtakunta meissä haluaa murtautua esille!

Luuk. 17:20-21 mukaan Jumalan valtakunta ei ole täällä nähtävänä temppelinä, kirkkona tai muuna, vaan se on sisäisesti teissä, näin Jeesus sanoo. Koska tämä valtakunta on uudestisyntyneiden sisällä, niin se murtautuu näkyviin juuri sinun ja minun kauttani koko maailmalle.

Ef. 1:3-7 ja 13-14: Meihin on asetettu lapseuden Henki, Pyhän Hengen sinetti.

Meidät on Jeesuksen uhrilla ja verellä tehty pyhiksi, meitä on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Meidät on lunastettu syntivelasta Jeesuksen verellä.

Olemme uusia luomuksia, kaikki vanha on kadonnut, uusi on sijaan tullut! Meidät on sovitettu, lunastettu ja vanhurskautettu Golgatan työn tähden, ja olemme pyhää papistoa. Olemme pyhitetyt, syyttömäsi julistetut Jeesuksen nimessä!

Room 3:24,26 sanoo, että sinut Jeesuksen oma, on tehty vanhurskaaksi uskosi kautta. Eikö ole ihmeellistä armoa, että meidät on tehty puhtaiksi,pyhiksi ja Jumalan valtakunta on meidän sisällämme!

Room. 14:17: Jumalan valtakunta meissä on siis vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Saat omistaa Jumalan rauhan ja ilon. Ilo Herrassa on väkevyytemme!

Sinuun on asetettu koko Jumalan valtakunta. Ymmärrämmekö, että olemme vanhurskautettuja?

Sano ja omista itsellesi Jumalan sana, olen syytön, pyhä, vanhurskautettu!

Joskus me ajattelemme, että Herran pitää vielä tehdä jotain,

mutta sana osoittaa, että kaikki on täytetty ja tehty jo Golgatalla ristinpuulla.

1 Kor. 4:20 sanoo, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa,ja meihin on asetettu tämä ihmeellinen ylösnousemusvoima,Pyhän Hengen tuli sekä voima! Jeesuksen tarkoitus on saada meidät liikkeelle jaymmärtämään olevamme kokonaan pyhitettyjä astioita jaloa käyttöä varten asetettuja! Anna Pyhälle Hengelle valtuus ja lupa murtautua sinun kauttasi läpinäkyväksi tälle maailmalle! Olemme Jumalan valtakunnan suurlähettiläitä, suola ja valkeus tälle maailmalle. Nostetaan uskon lamppumme näkyviin, että Jumalan valtakunta näkyy meistä ulospäin!Olemme myös hapate, jonka tarkoitus on vaikuttaa koko ympärillämme olevaan maailmaan. Siis lähde liikkeelle! Jeesuksen tarkoitus on saada meidät niin täyteen voimaansa, pyhyyttänsä, että me olemme Hänen kaltaisiaan toteuttamassa Jumalan valtakuntaa tässä ajassa

Jes 61: 1-3.

Vapautetaan, sidotaan särjettyjä sydämiä, julistetaan synnin vangitsemille kirvoitusta, lohdutetaan murheellisia ja annetaan ilomme, rauhamme ja kiitoksemme Jeesusta kohtaan näkyä!Saatetaan pyhityksemme täydelliseksi puhdistautumalla kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta!

Keuruulla juhannuksena Daniel Kolenda julisti, että emme voi Mooseksen tavoin piiloutua liinan taakse, jos voimamme ja palavuutemme vähenee. Meidän on tuotava rehellisesti,avoimesti Jeesukselle asiat, jotka tekevät meidän uskomme vähemmän kirkkaaksi. Kerrotaan Herralle uskomme heikkous ja voimattomuus, silloin Hän itse Pyhällä Hengellä täyttäjä, saa uskon lamppumme palaviksi. Voimme reilusti näyttää maailmalle uskomme todellisuuden Jeesuksen seuraajina. Saakoon Pyhä tuli sytyttää meidät hätään ja tuskaan ihmisistä!

Astu eteenpäin ja riemuitse, että ristillä Jeesus on jo sovittanut kaikki syntimme ja huusi se on täytetty! Saat olla vapaa, verellä pesty ja vanhurskas!

Ole ja elä niin, että koko Jumalan valtakunta näkyy sinussa sisäisesti, mutta samalla niin että se näkyy ulospäinkin.

Viedään Jeesusta ihmisten keskelle, näin Jumalan valtakunta leviää!

Siunausta kesääsi toivoo saarnaaja Harri Tiainen

ylläpitäjä

2.6.2019

SYDÄMENI SOI -TILAISUUDET

Telttakokoukset Ainalissa

Karhukankaan tien varrella

28.6. klo 18 ja 30.6. klo 16

Musiikkijumalanpalvelus

rukoushuoneella 30.6. klo 11

Usko ja Keijo Blommendahl

soittavat, laulavat ja julistavat

evankeliumia

Eväitä elämään kesäkuu 2019

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen tykö kuulemaan häntä”. Luuk. 15:1

Kristuksen luona syntinen herää ja totuus voittaa valheen. Kristus ajaa ulos riivaajia,                   ja sielut vapautuvat synnin kahleista.Näin kävi siihen aikaan kun syntiset ja publikaanit tulivat kuulemaanJeesuksen Kristuksen sanoja. Ne sanat olivat totuudella suolattuja.                            Niistä kävi Pyhän Hengen nuhteleva voima kuulijain omaantuntoon.

Moni suuttui ja pakeni.Mutta sittenkään he eivät malttaneet pysyä poissa Kristuksen luota.Niin kuin magneetti vetää rautaa puoleensa, samoin myöskin Kristuksen vilpitön rakkaus syntisiin veti publikaanit ja syntiset häntä kuulemaan.

Niin tapahtui ”siihen aikaan”. Entä nyt?                                                                                           Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen sanoissaan oleva totuus ei vieläkään jätä omiatuntoja väärään rauhaan. Sana, jonka Kristus on syövyttänyt omaantuntoon,                    seuraa meitä matkallamme.Valheen henki sydämessä riitelee kyllä sitä vastaan.

Aluksi suruttomuudessaan sanan satuttama syntinen on tämän valheen hengen puolella                   ja vastustaa, jopa pilkkaakin sanan nuhteita.       

Mutta kun sisäinen hätä vetää uudelleen ja uudelleen Kristusta kuulemaan, ei lopulta enää jaksa riistäytyä sanan tuomion alta, vaan on suostuttava olemaan tekojensa kaltaisena elävän Jumalan tuomittavana.

Kun tämä suuri muutos tapahtuu syntisessä Herran sanan kuulon kautta,                                          Kristuksen rakkaus alkaa voittaa hänen sydämensä.Ihminen ei enää tyydy pintapuoliseen sana tietoon, vaan etsii nyt elämää ja voimaa.Kuolleesta on tullut elävä, syntisestä Kristuksen armon kautta sovitettu Jumalan lapsi.

Onko sinulle jo näin käynyt?

Pentti Pihkakoski

Eväitä elämään toukokuu 2019

Kevät
Suomen kevät, muuttolinnut saapuvat,lumi sulaa,vedet vapautuvat jään kahleista.
Koivujen silmut kasvavat, pajut kukkivat. Lintujen laulu täyttää ilman.
Maa on vielä kosteaa, jäistäkin, routaa löytyy.
Kädet tuntuvat olevan täynnä kaikenlaisia asioita,
pitäisi sitä ja tätä kevätsiivousta tehdä, sisällä ja pihalla.
Kevät lie myös siellä, missä kädet upotetaan multaan,usein ajattelematta, mitä multa on.
Kädet mullassa, toiveena uuden kasvun näkeminen, sadon saaminen.
Pienen vihreän taimen suojaaminen kylmältä, hallalta, joka helposti vaanii kylvöjämme.

Ihmismielen kevät, millainen se lie? Nuoruus kaikkine nuoruuteen kuuluvine asioineen
vai olisiko ihmismielen kevät jo peräti lapsuudessa,
kun maailma ei vielä ole vienyt luottamusta elämän kantamiseen.
Vai löydänko ihmismieleen kevään sieltä, missä Jumalan Henki tuntuu kutsuvan harhapoluilla
harhaillutta ihmislasta.
Kuinka lapsuuden ja nuoruuden toiveet ovat tuhoutuneet maailman myrskyissä.
Toiveiden, uskon häipyminen , ihminen omien epäonnistumisten, miksei myös toisten tekojen kautta ajautunut umpikujaan.
Kun silmiin katsoo vain tyhjä kuori, kun kysymykseen vastataan vältellen,
kun kuulijakaan ei kysy tarkoituksella kuulumisia, vaan vain kohteliaisuudesta,
tavan vuoksi,haluamatta kuulla todellista vastausta.
Olemmeko edes kykeneviä kuulemaan ihmisen hätää,
niiden joiden asiat näyttävät olevan hyvin,
tai niiden jotka kantavat vastuuta, niin tai niiden jotka ovat omissa
silmissämme epäonnistuneita,jopa arvottomia.
Haluammeko kuulla epäonnistumisista, pettymyksistä, teoista jotka ovet vieneet ihmisarvon.
Osaammeko kantaa ihmistä Jumalan eteen sanoin, mutta myös teoin.
No minun ainakin on sanottava, että en osaa.

Mutta keväästähän minun piti. Ihmismielen kevät, onko se siellä, missä Jumalan henki puhaltaa,
missä lämpö sulattaa jäitä, elämän pettymyksiä, elämän epäonnistumisia pois,
tuoden ja luoden uutta elämää, kuten keväällä kuuluukin. Pieni hento taimi,
ihmissydän, hallan vaaniessa. Jossain kohden routa tuntuu estävän kasvua,
hidastavan Jumalan rakkauden kokemista, jossain kohden on liian märkää,
liian vaarallista liikkua, upottavaa, sellaista joka voi siellä liikkujankin tartuttaa,
asioita joille on annettava aikaa, kevättuulen, ahavan kuivattava
voima tekee tehtävänsä luonnossa. Ihmissydämessa Pyhä Henki avaa ja sulkee,
tuo esiin totuutta Jumalasta,kasvun antajasta- miksei ihmismielestäkin.

Niin, millaisin käsin siellä olen,jos ylipäätään olen, tukemassa hentoa kasvua,
kastelemassa Jumalan antamaa elämää, kuinka lannoitan tuota ihmissydämen kasvumaata,
josta kuljettu sivutie on vienyt voiman, jonka kasvupohja on huonontunut.
Jumala antaa kasvun, sen tiedämme. Me ihmiset hämmenämme omalla laillamme omaa ja
väliin toistenkin elämää, omilla mielipiteillämme, omilla tavoillamme.
Mahtavatko käsissäni olla millaiset hanskat, kun elämän tekemään multaan ne sotken,
mahdanko osata heittää pois ne osat, jotka eivät ravitse ,eivät tue kasvua.
Mistä ylipäätään otan kasvualustani . Osaanko hakea siihen Sanan pohjalta tukea,
vastata kärsivälle näin sanoo Sana.
Niin, ehkä jälleen epäonnistun, mutta siinä juuri voi olla se siunaus,
joka muuttuu kasvualustaksi jollekin uudelle. Tieto siitä, että Jumalan rakkaus riittää,
armon valta yli tekojemme on tärkeää minulle, sinulle.
Armo tarvitsee antajan ja niin, tietty myös vastaanottajan.
Olisiko aika kylvää armonkylvö, omaan mieleen, omaan sydämeen,
jakaa toisille sen voimaa ja siunausta.. tänä keväänä, juuri nyt.
Kevät mahdollisuuksien aikaa , myös Jumalan maailmassa.

Kaija Laukkanen

Elämän eväät huhtikuu 2019

Happamaton ja hapatus

Israelin kansa söi happamattoman leivän,
pääsiäislampaan sekä katkerat yrtit pelastuessaan Egyptistä. (2. Moos.12:8)
Karitsan teurastuksen jälkeen ulko-oven pihtipielet ja oven päällinen siveltiin karitsan verellä.
Näin veri oli pelastuksen merkkinä, ettei Herra surmaisi kansaansa,
kun hän kulki läpi Egyptin tuomiten sen tuhoon Egyptin jumalien tähden. (2 Moos 12:12-13).
Sana pääsiäinen, ”päsah”tarkoittaa kulkea ohi.

VT:n karitsa oli esikuva Uuden liiton pääsiäislampaastamme Jeesuksesta Kristuksesta,
josta Paavali kirjoittaa 1. Kor 5:7 – 13. Paavali käskee perata pois vanhan hapantaikinan ja
viettää juhlaa happamattomina vilpittömyydessä ja totuudessa. Hän tuo esille,
että hapatus tulee tuomita ja pitää erillään happamattomasta.
Tuomio ei koske maailmassa olevia, vaan kysymyksessä on seurakuntakuri.
Raamatunkohdassa Paavali vertaa seurakuntaa happamattomaan taikinaan ja
Kristus on uhrattu pääsiäislampaana seurakunnan puolesta.
Jeesuksen ensimmäinen temppelissä käynti liittyy pääsiäisjuhlaan. (Luuk 2:41 – 51)
Jeesuksen viimeinen ateria oli pääsiäisateria.

(Mark 14:12 – 16) Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa.
IRT:ssä happamaton kuvaa puhdasta, ja koska Kristus on puhdas sekä koko totuus,
virheetön uhrikaritsamme, niin hänen kauttaan me saamme perata pois saastaisuuden,
hapatuksen. Jeesus käski kavahtamaan fariseusten hapatusta. (Luuk 12:1 – 3)
Fariseus tarkoittaa ulkokultaista, tekopyhyyttä, joka kieltää Jumalan sanan opetuksen.
He opettavat vääriä opetuksia,
heidän ihmisoppinsa eivät pelasta.
Vanhurskaus tulee armosta Jeesuksen veren ansion tähden.
Hapatus on synnin vertauskuva.
Niinkuin epäuskoinen sydän Jumalan silmissä,
niin hapan myös saa alkunsa käymisen seurauksena muodostuneista hapoista,
vallaten vähitellen koko kohteensa.
Ensin vähän maistuu happamalta, mutta lopulta leviää koko taikinaan.
Jeesus varoittaa eksytyksestä, valheesta, väärästä opista. Jos se
pääsee seurakuntaan, se hapattaa uskovat pois Jumalan sanan totuudesta.
Harhaopit ovatkin tunkeutuneet kaikkialle, ja kristityt ovat Jumalan tuomion kohteena,
jossa joukko jaetaan kahtia. Vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit,
Herra tutkii sydämemme aitouden ja totuudellisuuden hänen sanaansa kohtaan.
Sydämen epäusko, vääryys, vilppi tulee esille luopumuksena Raamatun sanaa kohtaan,
kun taassydämen uskon säilyttävät uskovat joutuvat seulaan,
jossa Jumala puhdistaa itselleen palvelijansa,
herättää läheisesti vaeltamaan hänen yhteydessään omaan, syvempään todellisuuteensa.

Pääsiäiskertomuksessa Luukkaan 22. luvussa on vastakkain kaksi herran opetuslasta,
Juudas Iskariot ja Simon Pietari. Tämä kuvaus heistä on myös todellisuutta tänään,
kun Jumalan tuomiot käyvät seurakunnissa jokaisen sydämen läpi.
Molemmat seurasivat Jeesusta palvellen häntä.
Kansa ja kanssapalvelijat eivät tunteneet Juudaksen sydämentilaa,
mutta Herra tiesi sen kieroksi ja valheelliseksi. Juudas oli varas ja kavaltaja. (Joh. 12:4 – 6)
Kavaltaja tarkoittaa henkilöä,
joka anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja, sana kavallus tarkoittaa myös luopumusta.
Juudas nimi tarkoittaa hylkääjää, hylkäsihän hän Herran sanan, Jeesuksen ja totuuden.
Näin käy tänäänkin seurakunnissa Jumalan tuomiossa niille, jotka ovat mielistyneet valheeseen.
He valitsevat eksytyksen, jota kutsuvat herätykseksi. (2. Tess 2:9 – 12, lue jakeet)

Pietari joutui Jumalan sallimaan seulaan, jossa usko näytti loppuneen kokonaan,
mutta Herra sydänten tuntija tiesi, että usko häntä kohtaan ei raukea tyhjiin,
sen osoittaa Luuk. 22:31 – 34: ”…kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”
Pietari tarvitsi kovan seulan, aidon herätyksen, pois omasta itseriittoisuudesta,
että olisi kykenevä palvelemaan Herran laumaa.
Omavanhurskaus olisi valheessa elämistä, joka ei kelpaa Jumalalle.
Mestarin kanssa kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla
todistaa Pietarin sydämen tilan totuuteen, Jumalan sanaan, Jeesukseen. (Joh. 21.luku)

Tuomioissa seurakuntiin tulee esille viljanjyvä akanoista,
happamaton happamasta, totuus valheesta.
Totuuden hylkäävät antautuvat paholaisen valtaan haluineen sen orjuuttamaksi,
joka tapahtuu vähitellen salakavalasti niinkuin hapatus.
Saatana voi lopulta luopumuksen kautta helposti tällaisen uskovan eksyttää tuomion alaiseksi.

Totuuden säilyttävät uskovat ovat tänään seulassa, jolla on iankaikkinen tarkoitus
Jumalan suunnitelmissa heitä kohtaan, saada olla Herran välikappale
hänen huoneensa rakentamisessa, rakkaudessa totuuteen, pyhässä hengessä.
Valinnoilla on suuret seuraukset, koska luopumukseen tai
seulontaan ei kukaan ole valmistautunut kun Jumala ne sallii kohdallemme.

Valvotaan siksi ja kuljetaan rukoillen pysyen Jumalan sanan totuudessa.
Siunattua pääsiäistä sisareni, veljeni.

Juho Yli-Posso

Hallitus tiedottaa

Hallitus tiedottaa

Vuosikokouksessa 24.2.
hallitukseen valittiin
Saara Hyvönen, Maritta Korkatti,
Antero Hyytinen, Sakari Turunen,
Aino Rautiainen, Timo Myllylä ja
Heikki Kaatrasalo.

Vastuuhenkilöiksi valittiin:
seurakunnan yhteyshenkilö Harri Tiainen,
Pulkkila/Piippolan yhteyshenkilö Pentti Pihkakoski,
Kärsämäen yhteyshenkilö Maritta Korkatti,
Pyhännän yhteyshenkilö Raili Turunen,
kirjanpitäjä Kaija Laukkanen,
toiminnantarkastajat Toivo Haataja ja Eila Saukkonen,
varalla Marjatta Jussila,
lähetystyö Harri Tiainen,
Joulun Lapsi -työ Minna Tähtelä,
lapsi-, varkkari- ja nuorisotyö Heikki Kaatrasalo,
diakoniatyö Eila Saukkonen,
kirjanmyynti Aino Rautiainen,
uhrinkantajat Sauli Kirjava ja Minna Tähtelä,
musiikkivastaava Maija-Liisa Tiainen,
ehtoollisen valmistelija Kaarina Kirjava,
varalla Aino Rautiainen,
ehtoolliskahvitusvastaavat Leena Haataja ja Raili Turunen,
siivous Minna Tähtelä ja Tuula Alatalo-Hussein,
kiinteistövastaava Aulis Ojala,
talonmies/laitosmies Matti Järvenpää/Sauli Kirjava.

Huomioitavaa henkilövalinnoissa on,
että keittiön yhdyshenkilöä ei valittu eikä ehtoolliskahvitusvastaavaa Haapavedelle.

Kokouksessa todettiin, että yhdistyksen (seurakunnan) talous on kunnossa ja
maksuvalmius on hyvä. Haasteita kuitenkin riittää.
Rukoushuone arvitsee korjausta. Se onkin tämän vuoden suurin haaste
ja se vaatii sekä taloudellista panosta että vapaaehtoisia tekijöitä.
Seurakunnalla on remonttirahasto viitenumerolla 84, johon voi ohjata rahallista tukea.
Tarkempi selvitys korjaustarpeista ja -aikataulusta saadaan touko-kesäkuussa.

Elämän eväät maaliskuu 2019

Ensimmäinen kevään merkki eli räystäiden tippuminen on ollut havaittavissa jo
useamman päivän ajan. Aurinko nousee joka päivä yhä enemmän idän suunnasta.

Myös tuuli on puhaltanut missä tahtoo.
”Sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
Näin on myös jokaisen Hengestä syntyneen laita,” (Joh. 3:8)
Kevättalveen kuuluu myös monesti kylän vanhimman väen poismeno,
siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Suurimman huomion tosin saavat poisnukkuneet
julkisuuden henkilöt.
”Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole
eikä asuinpaikkansa häntä enää tunne.” (Ps. 103:16)
Heidän kuvansa aivan kun haalistuu meidän mielessämme.

Vanhassa Testamentissa jo Hesekiel antaa Jumalan Sanan
mukaisen lupauksen uskovalle.
”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne.
Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen.
Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen,
että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni
ja toimitte niiden mukaan.” (Hesekiel 36:26 – 27)

Paavali kirjoittaa Room. 8:9:
”Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki asuu teissä.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,se ei ole hänen omansa.”
Viimeksi mainitun kaltainen ei siis ole lunastanut pääsyä Karitsan häihin,
mutta Jeesuksen vastaanottaneina me kutsuvieraat saamme sanoa Abba – Isä.
Room. 8:15: ”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa huudamme Abba! Isä!
Gal. 4:7: ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Mutta jos olet lapsi,
olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.”

Tämä kaikki on lahjaksi saatua. Jumala on valinnut meidät, kutsunut luokseen ja
ottanut lapsekseen. Hän lupaa viedä perille asti lahjavanhurskauden tähden,
jonka saimme Jeesuksen ristinkuoleman kautta.
”Siitä syystä minä myös tätä kaikkea kärsin enkä sitä häpeä,
sillä minä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä,
että hän kykenee säilyttämään siihen päivään asti sen,
mikä on minun haltuuni uskottu.” (2. Tim. 1:12)

Paavali tahtoo tuoda esille sen, että koska hän
uskoo Jeesukseen ja tuntee Hänet, hän on varma siitä,
että Jeesus pitää huolen siitä mitä Hän on luvannut :
uudestisyntyminen, pelastus, vanhurskautus ja lunastus.
Filippiläisille 1:6 – 7: ”ja luotan täysin siihen, että hän,
joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen
Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Onkin oikein, että ajattelen näin teistä kaikista,
koska te olette minun sydämessäni.
Niin kahleissa ollessani kuin puolustaessani ja vahvistaessani
evankeliumia te kaikki olette minun kanssani osallisia armosta.”
Vielä Paavali kertoo siitä mikä odottaa häntä ja kaikkia Jeesuksen omia.
2Tim. 4:8: ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele,
jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä,
eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.”

Timo Myllylä

Elämän eväät helmikuu 2019

Missä aarrre, siellä sydän

Paavali kirjoittaa Timoteukselle 2. Tim. 4:10:
”Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan,
Cresccens on mennyt Galatiaan ja Titus Dalmatiaan.”
(Raamattu 1992) Sama jae vuoden 1938 käännöksenä:
”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja
matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.”

Tähän maailmaan mieltyminen erottaa meidät toisista uskovista ja jopa Jumalasta.
Maailmaa, sen ihmisiä, voi kyllä rakastaa niinkuin Jumala rakastaa, ja julistaa
evankeliumia ihmisille, jotta hekin pelastuisivat. Maailmaan rakastuminen, sen tapoihin,
arvoihin, mammonaan, pahuuteen ja syntiin mieltyminen on kuitenkin eri asia ja
johtaa ennen pitkää eroon uskovien yhteydestä, kuten kävi Deemakselle.

Jeesus opetti mammonasta Matt. 6:19 -21: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.
Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä
varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”

Taivaaseen kootut aarteet eivät ole vain Jumalalle annettuja varoja, vaan ne
koostuvat kuulaisuuden teoista. Jeesus antoi ymmärtää, että kiintyminen rahaan ja
tavaraan tai vääränlaisiin asioihin johtaa väärään sydämen tilaan.
Hän antaa meille kuitenkin mahdollisuuden tyytyväisyyteen,
kun valitsemme ikuiset arvot maallisten aarteiden sijaan.

Rakastuminen tähän maailmaan on eri asia kuin lankeaminen kiusauksiin ja syntiin.
Jeesus opetti opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, etteivät nämä joutuisi kiusaukseen,
sillä vaikka ihmisellä on tahto hyvän tekemiseen, niin luonto on heikko.
(Matt.26:41) Langenneille on kuitenkin tarjolla Jumalan pelastava armo
vastaan otettavaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Rakastuminen tähän maailmaan
sen sijaan on palaamista entisiin tapoihin, mieltymistä syntiin ja sen tarjoamiin
nautintoihin, joista Raamattu varoittaa esim.

Piet. 1:14: ”Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja,
joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.”
Meidät on kutsuttu pyhään elämään Jumalan yhteydessä, kuten seuraava jae sanoo:
”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi
kaikessa mitä teette”. (1. Piet. 1:15)

Tähän maailmaan rakastuminen vahingoittaa henkeä, sielua ja ruumista.
Jatkuessaan se alkaa erottaa meitä uskovista, seurakuntayhteydestä ja
jopa Jumalasta. Hetkelliset nautinnot eivät korvaa vaeltamista Jumalan yhteydessä.
Jeesus sanoi Matt. 16:26: ” Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen
koko maailmaan, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
” Turvautuminen Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa meidät
Deemaksen kohtalolta. Jeesus ei hylkää ketään, joka tulee hänen luokseen ja
tahtoo hänen seurassaan kulkea.

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja
se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja
elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,
kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” (Tit. 2:11 – 13)

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:
”Jumalan armahtavaan laupeuteten vedoten kehotan teitä, veljet:
Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.
Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne,
niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää,
hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:1 – 2)
Maailmaan mieltyneenä ei voi täysin noudattaa Jumalan tahtoa,
koska Pyhä Henki ei pääse näyttämään sitä eikä ihminen osaa arvioida
Jumalan tahtoa omassa elämässään.

Rakkaus tähän maailmaan ja sen menoon sumentaa hengellisen näkökyvyn
ja ihminen vaeltaa vailla Jumalan kokonaisvaltaista johdatusta.
On siksi tärkeää etsiä Jumalan tahtoa ja noudattaa sitä,
sillä sitä kautta saamme elämäämme siunauksen ja
kasvamme Jumalan armossa ja hänen tuntemisessaan.

Maritta Korkatti