Jumalalle mieluisa rukous
Onko sellaista, ja voiko sellaista olla?
Rukouselämä on uskoville elintärkeä. Ilman sitä hengellinen elämä kuihtuu, ja rukousvastaukset jäävät saamatta. Raamatusta löytyy paljon neuvoja, kehotusta ja opetusta rukouksesta ja sen merkityksestä. Jeesus itse opetti sekä esimerkillään että puheissaan, miten tulee rukoilla.
Timoteus-kirjeessä Paavali puhuu Jumalalle mieluisasta rukouksesta: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1 – 4)
Paavalin mukaan on siis Jumalalle mieluisaa, kun rukoillaan ihmisten puolesta ja
ennen kaikkea, että he pelastuisivat.
Rukoillessaan Jumalaa ihmisen täytyy uskoa, että Jumala on olemassa.
”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen.
Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran
palkitsee ne, jotka etsivät häntä.”(Hepr. 11:6) Jumalalle mieluisa rukous vaatii uskoa.
Se antaa luottamuksen siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin.
Ihmisen tulee uskoa elävään ja voimalliseen Jumalaan rukoillessaan hänelle mieluisia rukouksia.
Jumala tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Jaakobin kirjeessä puhutaan vanhurskaan rukouksesta, joka on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5:16)
Kuuleeko Jumala sitten jumalattomien rukoukset?
Raamatun mukaan Jumala vihaa jokaista, joka vääryyttä tekee.
Voiko jumalattoman ihmisen rukous olla Jumalalle mieluisa?
Psalmintekijä kirjoittaa 50:15:
”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.”
Pelastusta etsivän, katuvan ja nöyrän ihmisen rukous on aina
mieluisa Jumalalle,koska hän tahtoo pelastaa kaikki ihmiset.
Jumalalle mieluisa rukous on riippuvainen Pyhästä Hengestä.
Joh. 4:23- 24:
”Tulee aika – ja se on jo nyt– jolloin kaikki oikea rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.
Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat,
tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Jumala lähetti Pyhän Hengen uskoville puolustajaksi, totuudeksi ja voimaksi.
Pyhä Henki johdattaa uskovia täyteen totuuteen – Jeesukseen – ja hänessä heidän rukouksensa
ovat mieluisia Jumalalle.
Paavali kehottaa Timoteus-kirjeessä:
”Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin,
ilman vihaa ja epäilyä”.(1. Tim. 2:8)
Jumalalle mieluisa rukous lähtee puhtaasta mielestä.
Puhdas mieli ja sydän on vihmottu Jeesuksen veressä puhtaaksi pahasta omastatunnosta.
(Hepr. 10:22) Ajatukset eivät askartele maallisissa, vaan ne on kohdistettu Kristukseen.
Omatunto ei syytä asioista, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut.
Jaakobin kirjeen 4. luvussa sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
(Jaak. 4:6) Nöyrä, Jumalan tahtoon taipuva mieli aikaansaa hänelle mieluisia rukouksia.
Kiittäminen, ylistäminen ja palvominen kuuluvat uskovan rukouselämään.
“Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.”
(1. Tess. 5:18) Jeesuksen omilla on aihetta kiitokseen, sillä he ovat saanet lahjaksi pelastuksen ja
sen mukana tulevaisuuden ja toivon iankaikkisesta elämästä.
Maritta Korkatti