Valkeus

Mooseksen ensimmäinen kirja alkaa maailman luomisella, kolmannessa jakeessa, Jumala erottaa valkeuden pimeydestä. Tiedämme, että tässä kohden Jeesus tulee maailman valkeudeksi, Jumalan Sana ilmestyy maailmaamme. – ehkä väität, että ristillä vasta..mutta Jumalan maailmassa jo tuona hetkenä se oli tehty. Kaikki muu mitä sen jälkeen on tapahtunut, on vain tuon tapahtuman esiintuloa, Jumalan valmistamaa tietä omalle seurakunnalleen tulla miksi- maailman valkeudeksi.

Nyt sitten väität, että Jeesushan on maailman valkeus, kuten Johannes 8:12 kertoo : ”Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: “Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”.  Kyllä, mutta jos luet Vuorisaarnaa- siinä Jeesus sanoo ihmisille ympärillään, te olette maailman valkeus. Kuuntelin eräänä aamuna saarnaa, jossa puhuja kiinnitti katseeni tuohon lauseeseen ihmisten olemisesta maailman valkeudesta.

Mikä tai kuka siis todella on maailman valkeus: Jeesus ja Hänen kauttaan seurakunta. Eihän kuu ole mitään ilman auringon valoa, jota se heijastaa, vain maata kiertävä musta möhkäle, kiveä, jonka auringon valo meille näyttää.

Kuvittelinpa itseni maailman valona, ei siinä juuri taida valoa syntyä, ei valkeutta ympärille kun omaa elämistään edes hiukan rehellisesti ajattelee. Sitten tajuan , ei minun tarvitse, kuin omalla kohdallani antaa Jumalan valkeuden valaista minua, olla peilinä tuolle valolle, saada samalla osani, lämpönä -niin-kovaan kiviseen sydämeeni .

Kuinka siis on, eroanko kuusta lainkaan, miettien sitä, päädyin aika lailla samaan ajatukseen: omaa elämänrataani, arkipäiviä, sunnuntaitakin, samantyyppisiä tilanteita, kuin kuu radallaan-määrätyllä kierroksellaan, kierrän omaa elämäni kiekkaa täällä maanpäällä. Antaudunko peiliksi, maailman valkeudeksi, sellaiseksi joka heijastaa valoa ympäristöön. Kyllä kuullakin omat vaiheensa, on pimeää kuuta, jolloin emme sitä havaitse, tiedämme kyllä, siellä kuu on. On sirppejä ja täysikuita. Elämässäkin aikoja, jolloin valon heijastuminen on vajaata. Jolloin koemme itse, olevamme väärässä tai todistuksemme olevan vajavaista. Mitä kuu valaiseekaan, yötä, pimeyttä, pimenevää maailmaa. Mikä se siis on tämän ajatuksen perusteella: seurakunta maailmassa- maailman valkeus.  Me kaikki omalla laillaan ihailemme täysikuuta, kuinka vajavainen valo siinä silti onkaan, auringon kirkkauteen verrattuna. Kuinka vajavaisia me olemme ja silti Jumala valitsi meidät todistajikseen. Pieni kynttilä ei valoisassa näy kauas, mutta loistaa pimeässä aika kauas.

Onhan tietty sekin, kuuta voimme katsoa paljain silmin, aurinkoa emme. Emme  pysty katsomaan Jumalaakaan, kuin Sanan ja  ihmisten kautta, -niin unohtamatta, luodun jumalankuvan kautta. Kuinka se valo, jota Raamatusta luemme, todistaa ja heijastaa Sanan valoa. Annammeko valon heijastua, viemmekö kaiken itsellemme, nautimme vain itse hyvää osaamme, emmekö jaa saamaamme hyvää, onko evankeliointi lähellä sydäntäsi, heijastatko valoa -rakkautta jota olet saanut.

Seurakuntamme jälleen uuden vaiheen edessä, uudessa tilanteessa, suostummeko omaan tehtäväämme, suostummeko  omassa elämässämme heijastamaan taivaallista, vajavaisina tuota taivaallista valoa tarvitsevina, jotta itsekin eläisimme.

Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 5:14-16: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Kaija Laukkanen

Ahdistuksesta avaralle – Jumalan Sanan lääke ahdistukseen

Kun ihminen kohtaa elämässään ahdistavia tilanteita, huoli, murhe, pelko ja masennus hiipivät helposti mieleen, ja sisäinen rauhakin saattaa järkkyä. Jumalan Sana puhuu monessakin kohdin tällaisista tilanteista ja puhuu myös siitä, miten selvitä tällaisissa tilanteissa.

Psalmissa 31:10-11(-14) Daavid kuvaa oman elämänsä ahdistusta:“Armahda minua Herra, sillä minulla on ahdistus. Minun silmäni ovat surusta sumentuneet, niin myös sieluni ja ruumiini. Minun elämäni kuluu murheessa, vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut syyllisyyteni tähden, ja luuni ovat heikentyneet. Daavid koki ahdistuksen niin voimakkaana, että hän hädässään sanoi Jumalalle:”Minut on reväisty pois sinun silmiesi edestä (jae 23). Kuitenkin Daavid turvasi Jumalaan ja meni Hänen kasvojensa eteen, kun hänellä oli ahdistus, ja hän sai kokea, kuinka Jumala auttoi hänet ahdistuksesta avaralle (jakeet 8-9):“Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, sinun, joka olet nähnyt minun kurjuuteni, tuntenut sieluni ahdistukset. Sinä et jättänyt minua vihollisen käsiin vaan asetit jalkani avaralle paikalle.” Jakeessa 25 Daavid vielä kehottaa:“Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa.” 

Myös Paavali oli joutunut kokemaan kovia elämässään säilyttäen kuitenkin sisäisen ilon ja rauhan. Mm. filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa tästä. Paavali kirjoitti tämän rohkaisevan kirjeen ollessaan itse vankina Roomassa. Tämän “ilokirjeeksikin” nimetyn kirjeen aiheena on Kristuksen riittävyys kaikissa elämän vaiheissa – niin koettelemuksien ja kärsimyksien ahdistavina aikoina yhtä hyvin kuin menestyksen ja suosion keskellä. Kristus antaa ilon ja voiton kaikissa elämäntilanteissa, jos Hän saa olla elämän keskipiste. Tästä Paavali oman elämänsä kautta todistaa.

Filippiläiskirjeessä 4:4-7 Paavali kirjoittaa:“Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Näissä Raamatun sanoissa on hyvin syvällinen sanoma. Kaikissa tilanteissa meitä kehotetaan rukoilemaan, tuomaan asiat Jumalan kasvojen eteen kiitollisena ja kiittäen, silloinkin, kun meillä on koettelemuksia ja kärsimyksiä, hyvinkin ahdistavia asioita elämässämme. Silloin saamme jälleen kokea, kuinka Jumalan rauha täyttää sisimpämme, sydämemme ja ajatuksemme ja ahdistavien ajatusten, pelkojen, murheiden täytyy väistyä. Saamme nostaa katseemme Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa omasta vaikeasta tilanteestamme ja luottaa siihen, että Jumala seisoo aina lupaustensa takana! Jakeessa 8 Paavali kehottaa meitä myös varjelemaan ajatusmaailmaamme:“Sitten vielä, veljet,kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” 

Kiitoksella ja kiitollisuudella on valtava voima. Turhaan ei Raamattu tästäkään puhu esimerkiksi 1.Tess.5:18:“Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa.” Samoin kuin sanotaan 1.Tess.5:16 “Iloitkaa aina” ja Neh.8:10:“Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Kiitollisuus ja ilo Herrassa ovat väkeviä aseita vihollista vastaan ja siksi vihollinen yrittää viedä ne Jumalan lapsilta. Kun ihminen pysyy lähellä Jeesusta kaikissa elämän tilanteissa ja vie kaikki asiat rukouksessa kiitoksen kanssa Hänelle, on mahdollista säilyttää sisäinen ilo ja rauha. Psalmi 55:23 lupaa:“Heitä taakkasi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua.” 

Roomalaiskirjeen 8.luvussa sanotaan, ettei mikään tuska tai ahdistus tai koettelemus tai vastoinkäyminen tai kärsimys voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, jakeet 35-39:“Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka? Onhan kirjoitettu: “Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina.” Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus, eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” 

Jokainen Jeesuksen oma voi olla turvallisella mielellä. Kun ihminen Hänessä pysyy, Jeesus ei koskaan hylkää häntä. Vaikka miltä tuntuisi, Jeesus on ja pysyy sinun kanssasi ja antaa apunsa oikealla hetkellä.

Turvallista elämää Jeesuksen kanssa

Sari Yli-Posso

2. Kor. 5: 17: “Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. (Et voi enää iloita vääryydestä, murehduttamatta Pyhää Henkeä, jonka olet sisimpääsi saanut uudestisyntymisessä) Jakeet 18 – 19: “Kaikki tämä on Jumalasta, joka Kristuksen kautta on sovittanut meidät itsensä kanssa ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (Mikä luottamus ja rakkauden osoitus Taivaan Isältä luomaansa ja sovittamaansa lastaan ja seurakuntaansa kohtaan. )

Hepr. 12:1-4: “Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi (sijasta) kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, etteette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne. Ette vielä ole tehneet verille asti vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan.” (Kuta ahkerammin käytämme noita edellä mainittuja lahjoja,  sitä useammin sielunvihollinen joutuu perääntymään koska uskonkilpi tulee esteeksi hänen ja meidän väliin. )

1.Kor. 12:1-7: “Mitä tulee hengellisiin lahjoihin, veljet, en tahdo teidän olevan niistä tietämättömiä. Tehän tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin harhaan johdettuina mykkien  epäjumalien luo. Siksi teen teille tiettäväksi, että ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano ”Jeesus on kirottu.” Kukaan ei myöskään voi sanoa: ”Jeesus on Herra”, muuten kuin Pyhässä Hengessä. Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.” Sitten Paavali esittelee yhdeksän armolahjaa, jotka Jumala on antanut omiensa käyttöön seurakunnan rakentumiseksi. Lisäksi hän opettaa kuinka seurakunta muodostuu jäsenistä (yksilöuskovista), joiden päämäärä on kilvoitella keskinäisessä rakkaudessa, toistensa kunnioittamisessa ja Kristuksen sisäisessä tuntemisessa.

12. luvun viimeisessä jakeessa hän kehottaa: “Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” Pitkään aikaan en ole ymmärtänyt tämän jakeen merkitystä. Mutta nyt uskon, että tällä verrattomalla tiellä hän viittaa 13. lukuun, joka on kuin oppaaksi tarkoitettu armolahjojen käyttöön,  josta hän opettaa 14. luvussa. 1. Kor 13:1-8  Paavali opettaa meillekin rakkauden merkitystä ja korostaa, että hengelliset  lahjatkin ovat arvottomia, jos rakkaus puuttuu.

Jeesuksesta sanotaan Filip. 2:7 -8 “Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti.”  Meidän osamme on myöskin aktiivisesti pyrkiä  tyhjentymään itsestämme, ja rukouksemme tulisi olla että Jumala täyttäisi välittömästi sen osan sisimmästämme rakkaudellaan, ettei se jäisi tyhjäksi, sillä vihollinen etsii tyhjää paikkaa jonne voisi tuoda omia joukkojaan. (Mat. 12:44)

1.Kor.14 jakeissa 2,4 ja 6 sanotaan 2: “Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia Hengessä.” 4: “Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa”. 6: “Jos nyt tulisin luoksenne, veljet, ja puhuisin kielillä, mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja.”  (Nämä jakeet osoittavat mielestäni, että kielillä puhuminen, ellei se ole profetoimista, on tarkoitettu etupäässä henkilökohtaiseen käyttöön. Kaikki muut armolahjat ovat tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi Kristuksen ruumiin =seurakunnan rakentumiseksi. )

Vielä tähän loppuun Novumin määritelmä 1. Kor.13 jakeesta 7: “Rakkaus ei ole pelkkää kiltteyttä, ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta –mikä usein kyllä sekoitetaan  aitoon rakkauteen. Todellinen rakkaus ilmenee ennenkaikkea kestävyytenä. Sen kärsivällisyydellä ei ole rajoja. Rakkautta eivät rajoita ennakkoluulot, sympatiat eivätkä antipatiat.

Kaikki se uskoo – ei tarkoita hyväuskoisuutta, jota on helppo pettää. Apostoli tarkoittaa uskomisella Jumalan lupauksiin ja tekoihin luottamista.    Rakkaus ei pidä mitään asiaa toivottomana, eikä anna periksi. Se ei ärsyynny, vaan kestää kaiken. Se on valmis antamaan anteeksi epäoikeudenmukaisuuksia tarvittaessa vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.”       

Tavoitellaan edelleen rakkautta ja pyritään innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja varsinkin profetoimisen lahjaa.

Siunattua syksyä!

Toivo Haataja