Kirjoittajan arkistot: admin

Kesäkuun paimensana

KIRJOITUSTEN MUKAAN

Raamatussa puhutaan paljon siitä, kuinka Jumalan Sanassa pysyminen ja siitä kiinnipitäminen niinkuin  kirjoitettu on, on elintärkeää. Jumalan Sana on totuus Joh.17:17; Se on kokonaan totuus ja kaikki Jumalan vanhurskaat päätökset pysyvät ikuisesti Psalmi 119:160.

Paavali kirjoittaa tästä ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille 15:1-4 ”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan”

Pelastuksemme Evankeliumi on näissä edellä mainituissa sanoissa. Paavali julisti sitä,mistä oli Kirjoituksissa ennustettu jo paljon aiemmin (mm. Jes.53:5-9), jolla oli monia todistajia(1.Kor.15:5-6) ja jonka hän oli myös itse saanut kokea todeksi. Jeesus Kristus, lihaksi tullut Jumalan Sana, ilmestyi hänelle henkilökohtaisesti. (1.Kor.15:8-10) Samoin Hän  haluaa ilmestyä jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisena  Pelastajana ja Vapahtajana. Kukaan ei voi pelastua toisen uskolla eikä millä tahansa uskolla. Pelastava usko on ainoastaan Kirjoitusten mukaisessa evankeliumissa, Ristin evankeliumissa, Jeesuksessa Kristuksessa.

Kun ihminen tulee uskoon, tavalla tai toisella Jumalan Sana synnyttää ihmisessä uskon Jeesukseen Kristukseen. Pyhä Henki avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään evankeliumin (Room.10:17, Apt.8:26-40) Ja kaikille, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan ja uskovat Hänen nimeensä, Hän itse antaa voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi Joh.1:12.

Kun me pysymme Sanan mukaisessa evankeliumissa, silloin me pysymme Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali kirjoittaa Timoteukselle toisessa kirjeessään 3:14-17 ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.”  

Seuraavassa luvussa Paavali kirjoittaa 3-5 ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” Tästä kirjoittaa myös mm. Pietari kirjeessään (2.Piet.2 luku ja 3 luku), Juudas ja Johannes. 2.Joh:7-9 sanotaan ”Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä. Katsokaa, ettette menetä sitä, minkä olemme työllämme saaneet aikaan, vaan saatte täyden palkan. Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.” He kaikki olivat tulleet tuntemaan Totuuden, Jeesuksen Kristuksen ja Ristin Evankeliumin. Pyhä Henki kehoitti heitä varoittamaan epäterveestä opista, toisesta evankeliumista. Tästä Paavali kirjoittaa hyvin voimakkaasti kirjeessään Galatalaisille 1:6-10.

Jumalan Sana kehoittaa meitä olemaan raittiita ja valvomaan. Paholainen kulkee  ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä 1.Piet.5:8. Paholainen tekeytyy jopa valon enkeliksi voidakseen eksyttää valitut 2.Kor11:14. Mutta  Jeesus on voittanut pahan vallan ja kun Hänessä pysymme ja pidämme kiinni Sanan mukaisesta evankeliumista, emme eksy. Herra on uskollinen ja Hän vahvistaa meitä ja varjelee meidät pahasta.

Siunattua kesää Jeesuksessa Kristuksessa!

Sari Yli-Posso

Toukokuun paimensana

Kevät on saapunut, muuttolinnut visertävät ja sirkuttavat, mahtuupa sekaan jokin joutsenen tai kurjen huutokin.

Minulta kysytään voisinko Paimensanaan jotain. Paimensanaa minäkö, kuinka osaisin jotain sanoa, kasvattavaa, opettavaa? Missä sellainen armoitus olisi, josta olisi seurakunnalle ravintoa? Minulle on annettu tilaisuus, siis ei kieltäydytä, uutta kertaa ei ehkä tulekaan.

Oletko kokenut samaa, miettinyt onko mitään annettavaa? Vaikka koetan lukea Sanaa päivittäin, tulee se tehtyä kiireellä ja ajatukset muissa asioissa, kuinka voisin mitään jakaa. Elämäkin tuntuu olevan vain arkea, masentavaa, ilotonta ja  kiitos on lujassa. Väsymys toisiin ihmisiin, läheisiinkin, tahtoo osua kohdalle varsin usein. Miksi näin? Kuinka toiset näyttävät nauttivan läheisten seurasta, hakeutuvat seuraan, juttelevat keskenään? Perheetkin näyttävät erilaisilta, yhtä pitäviltä, meilläkö vain näin?

Sitten tajusin, tämä kaikki Jumalan luomaa, minäkin puutteineni tai toisaalta lahjoineni. Sekin  kiusaus, jonka koin Jumalan luomien ihmisten, olosuhteiden kokoelma, samoin sinunkin kiusauksesi Jumalan kädessä. Mietitkö, mihin tämän perustan?

Sana sanoo 1. Kolossalaiskirjeen 1. luvun 16.- 17. jakeissa: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,  ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”

Koska siis kaikki on luotu Häneen tai Hänen kauttaan, on se, mitä koen Hänen vallassaan. Oikeastaan aika lohdullista, armahtavaa tajuta, että tämä kaikki, perhe, jonka keskellä äitinä ja mummona hyörin ja olen (aika usein) naurun aiheena, Jumalan luoma, minulle annettu, hoitooni uskottu. Tuo puu, johon nojasin, Jumalan luoma, ne joutsenet, jotka tänään vastasivat minulle rannassa, Jumalan luomia. Hänkin, jolla koin olevan jotain elämästäni sanottavaa, Jumalan luoma, niin hänkin joka minua pilkaten katsoi, ivasi elämääni tai hän, johon minä suhtauduin väheksyen, Jumalan luomaa.

Rukous kohosi sisimmästä, mahdanko täyttää paikkaan,i ja samalla taas ajatus Jumalan tekoa täytti mieleni, Jumalan suunitelmaa ei mikään asia tee tyhjäksi, eivät tunteeni, eivät ajatukseni, eivät sinunkaan tunteesi tai ajatuksesi.

Tässä siis olen Paimensanan äärellä sen viime sanoissa, epäonnistuneena niin monin tavoin ja silti osana Jumalan suunnitelmaa, kuten sinäkin.

Siunattua kevättä teille kaikille!

Kaija Laukkanen

Huhtikuun paimensana

Room.10:17: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”  Luukkaan evankeliumi kertoo kahdesta opetuslapsesta, jotka olivat menossa Emmaus-nimiseen kylään. Jeesus liittyi heidän seuraansa, mutta he eivät tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat sokaistut.

Luuk:24:17 – 51: ”Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette matkamiehet? He pysähtyivät murheellisina ja toinen heistä Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on viime päivinä tapahtunut”.

Mitä te tarkoitatte? Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta. Voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin.

He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn; enkeleitä, jotka sanoivat että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet. ”

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

He olivat saapumassa kylään jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo käymässä iltaan.”

Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?    

Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani; minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää? He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.”

Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille se, minkä isäni on luvannut Pysykää tässä kaupungissa kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta. Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.” 

Toivo

Maaliskuun paimensana

YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ

1. Joh 1:3: ”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja hänen poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.” Tämä Johanneksen sydämellisen, kristillisen rakkauden sanelema ”PAIMENKIRJE”, Johanneksen 1. kirje, kutsuu tänään samoin kuin silloin, Aasian maakunnan seurakuntia elämään kokosydämisesti valossa eli Jumalan YHTEYDESSÄ Kristuksen kautta, keskinäisessä rakkaudessa ja kuuliaisuudessa Jumalan ilmoitussanan totuudelle.

Julistaessaan evankeliumia Aasian seurakunnissa Johannes samalla muistutti ja vetosi uskoviin yhteyden syntymiseksi ja sen säilymiseksi todeten kirjoittaneensa asiasta sen tähden, että Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeää. Johannes myös sanoo uskovien ilon tulevan YHTEYDESTÄ sekä YHTEYDEN kautta täydelliseksi Pyhässä Hengessä.

Lähtökohta yhteyden muodostumiseen on se, että Isä ja Poika ovat yhtä. Ihmisen yhteys Jumalaan on mahdollistunut Kristuksen sovitustyön seurauksena. Jumala on kutsunut jokaista lastaan Pyhän Henkensä kautta yhteyteensä ja näin saattanut luomansa ihmisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen YHTEYTEEN edellyttäen henkilökohtaista uskonratkaisua Jeesukseen. 1. Kor 1:9: ”Jumala on uskollinen, hän, joka on kutsunut teidät poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.”

Myös apostoli Paavali kirjoittaa yhteyden puolesta kirjeen Korintton seurakunnalle ollessaan kolmannella lähetysmatkallaan v.55 Efesossa. Hän sai sinne hälyttäviä tietoja Korintton seurakunnassa esiintyvistä ERIMIELISIIN RYHMIIN JAKAANTUMISISTA. Huolestuneet uskovat Korinttosta kirjoittivat asiasta samalla pyytäen Paavalilta ohjeita asian suhteen. Paavalin 1. Korinttolaiskirje on apostolin kirjeistä siinä suhteessa tärkeimpiä, että hän käsittelee siinä sellaisia käytännöllisen elämän asioita, jotka ovat monissa seurakunnissa polttavia nykyäänkin. Yhteyden rikkoontuessa riitoihin ja puoluehenkeen Korintossa Paavali kirjoittaa: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä kehotan teitä, veljet, että kaikki olisitte puheessa yksimielisiä, ja ettei teillä olisi erimielisiin ryhmiin jakaantumisia, vaan, että teillä olisi SAMA MIELI JA AJATUSTAPA.” (1. Kor 1:10)

Kristillinen yhteys on Pyhän Hengen yhteyttä, yhteyden luo Jumalan Pyhä Henki, yhteys säilyy ainoastaan Pyhän Hengen kautta vaeltaen Jeesuksen yhteydessä yhdessä Jumalan sanan mukaan. Jeesukseen uskovina tehtävämme on sanan mukaan pysyä yhteydessä Vapahtajaamme, vaalien yhteyttä omaan seurakuntaan, sen sisariin ja veljiin. Jeesus rukoili ja myös tänään rukoilee niiden puolesta, jotka sanan kautta uskovat häneen, että he kaikki olisivat yhtä. (Joh.17:20-23)

Paavali kehottaa säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä tarkoittaen, ettei se ole jokin tavoite uskovan vaelluksessa, vaan aarre, jota ei saa menettää. 1. Joh.1:6-10: ”Jos sanomme elävämme hänen YHTEYDESSÄÄN, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on YHTEYS KESKENÄMME, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meissä ole syntiä, me petämme itseämme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta VÄÄRYYDESTÄ. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, me teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä.”

Jeesukseen uskovina meillä täytyy olla varma todellisuus omasta yhteydestämme häneen, elämmehän iankaikkisuustoivossa hänen YHTEYTEENSÄ, Taivaan kotiin. Kristuksen seurakuntaa ei ole yhtään vähäpätöisemmästä syystä kutsuttu elämään keskinäisessä yhteydessä rakkauden ja anteeksiannon kautta. 1. Joh. 5:1-2: ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt. Jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös hänestä syntynyttä. Siitä me tiedämme rakastavamme JUMALAN LAPSIA, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.”

 Juho

Helmikuun Paimensana

1.Kuningasten kirjan 19. luvusta löydämme profeetta Elian pakenemassa kuningatar Isebeliä, joka oli uhannut tappaa hänet. 1. Kun 19:1-2: Ahab kertoi Isebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt, myös sen, kuinka hän oli miekalla surmannut kaikki Baalin profeetat. Silloin Isebel lähetti sananviejän Elian luo ja käski hänen sanoa: Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, ellen huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle samaa, minkä sinä olet tehnyt heille!. Kyseisestä tapahtumasta kerrotaan luvussa 18.  Elia rankaisi Baalin profeettoja, koska he pilkkasivat Jumalaa. Saman luvun lopussa kerrotaan, kuinka Elia sai kokea Jumalan ihmeen, kun Herra vastasi hänen rukoukseensa ja lähetti sateen pitkän kuivuuden jälkeen. Aiemmin luvusta 17 voimme lukea, että Elia sai olla todistamassa myös toista ihmettä, kun Herra herätti kuolleista Sarpatin lesken pojan, tämäkin vastauksena Elian rukoukseen.

Tälläisten ihmeiden jälkeen löydämme nyt siis Elian pakenemassa henkensä edestä: Elia pelästyi ja lähti pakoon pelastaakseen henkensä. (Jae 3) Pelko sai hänestä otteen, lamaannutti hänet ja hän pakeni. Jae 4: Itse hän meni autiomaahan päivämatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi. Jumala ei kuitenkaan hyljännyt Eliaa eikä jättänyt häntä yksin. Herra lähetti enkelin pitämään Eliasta huolta. Enkeli herätti hänet, käski hänen nousta ja syödä, jotta hän jaksaisi jatkaa matkaansa. Elia totteli ja syötyään hän jatkoi matkaa ja saapui Horebin vuorelle ja piiloutui taas, tällä kertaa luolaan. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: Miksi olet täällä, Elia? Hän vastasi: Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi niin, että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen. (Jakeet 9-10)

Elia oli edelleen pelon ja kauhun vallassa eikä hän uskaltautunut ulos luolasta ennen kuin Herran ääni kehotti häntä siihen. Herran ääni sanoi: Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee sinun ohitsesi. (Jae 11). Sen jälkeen kerrotaan, kuinka nousi ensin raju myrsky, joka kulki Herran edellä, sen jälkeen tuli maanjäristys ja vielä tulenlieska, mutta Herra ei ollut missään niistä. Viimein tuli hiljainen tuulen humina, ja silloin vasta Elia uskaltautui ulos. Kun Elia kuuli sen, peitti hän kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: Miksi olet täällä, Elia?  Vieläkään Elia ei pelkonsa  takaa näe Jumalan mahdollisuuksia, vaan hän toistaa pelkonsa siitä, että vihollinen vaanii häntä riistääkseen hänen henkensä. Silloin Herra kehottaa Eliaa palamaan samaa tietä, joka hän oli tullut ja Hän antaa myös Elialle uuden tehtävän. (Jakeet 14-16)

Kuinka usein löydämmekään itsemme Elian tilanteesta. Huolimatta siitä, että olemme kokeneet elämässämme monia Jumalan ihmeitä, voimme joutua tilanteeseen, jolloin kaikki tuntuu olevan menetetty. Vihollinen uhkaa meitä tavalla tai toisella, koemme ahdistusta, vihaa ja pelkoa ja pakenemme. Pelko on sielunvihollisin pahin ase uskovia kohtaan. Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan pakokauhua. Pelon alla menetämme kykymme ajatella selkeästi, ja pelko karkottaa uskon ja luottamuksen Jumalan auttavaan voimaan. Elian tavoin me kuvaannollisesti lymyämme kinsteripensaan alla ja toivomme itsellemme kuolemaa. Kaikki tuntuu olevan menetetty eikä tulevaisuudessa näy mitään hyvää. Vihollinen väijyy joka puolella ja etsii meitä tuhotakseen meidät.

Rakkaus on kuitenkin voimakkaampi kuin pelko. Herra ei jätä meitä kuten ei jättänyt Eliaakaan. Hän seuraa ja tarkkaa meidän vaellustamme ja haluaa ojentaa auttavan kätensä. Rakkaudessaan ja armossaan hän haluaa ilmestyä meille. Hän ei kuitenkaan tule myrskyssä, ei maanjäristyksessä ei tulenlieskassa. Ne ovat vain ikään kuin merkkejä siitä, että Herra kulkee meidän ohitsemme. Näemme ja kuulemme näitä merkkejä, mutta hän ei ole niissä. Hän ilmestyy hiljaisessa tuulen huminassa. Usein kuulemme tämän hiljaisen huminan vain silloin, kun olemme kaukana kaikesta häiritsevästä hälystä ja vasta myrskyn mentyä ohitse. Ehkä parhaiten kuulemme sen yksinäisyydessä kuten Eliakin luolassa. Kaukana ihmisistä, kaukana kaikesta häiritsevästä, kaukana vihollisesta.

Pelon vallassa Elia lähti omille teilleen. Jumala salli hänen tehdä sen ja seurasi hänen kulkuaan. Hän kuitenkin käski Elian palata samaa tietä takaisin, ja sen jälkeen antoi hänelle tehtävän. Herra sanoi hänelle: Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, ja mene autiomaahan lähelle Damaskosta. Voitele sitten Hasael Syrian kuninkaaksi. Israelin kuninkaaksi voitele Jehu, Nimsin poika, ja seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa. (Jakeet 15-17). Omille teille lähteminen on usein vaarallista ja rasittavaa. Se on kuin erämaassa taivaltamista, kuten Elialla. Jumala palauttaa meidät takaisin samaa tietä, jota olemme pakomatkallamme kulkeneet. Vasta sen jälkeen hän voi antaa meille uusia tehtäviä.

Sielunvihollinen riehuu maailmassa haluten tappaa ja tuhota kaiken. Jumala on kuitenkin armosta rikas ja rakkaudessaan hän tahtoo kohdata meitä. Hän ilmestyy meille juuri silloin, kun elämässämme on vaikeaa ja koemme itsemme epäonnistuneeksi ja hyljätyksi. Rukoilkaamme itsellemme kuulevia korvia, että kuulisimme sen hiljaisen huminan, joka seuraa myrskyä, maanjäristystä ja tulenlieskaa. Siinä ilmestyy meille Herra.

Maritta Korkatti

Tammikuun paimensana

Rauhan tervehdys sinulle tämän PaimenSanan lukija! Vuosi sitten kirjoitin myös tammikuun PaimenSanan 30.12. Seuraavana päivänä menin leikkaukseen Ouluun monien rukouksien saattelemana tietämättä varsinaisesti, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

Heb.kirje.11:8 kertoo kuinka Aabraham lähti uskossa liikkeelle tietämättä minne saapuisi. Tässä jakeessa on mielenkiintoista, että Aabraham lähti uskossa, kuuliaisena Jumalan kehoituksesta liikkeelle tietämättä tulevaisuudestaan juuri mitään. Hänelle näytti riittävän että Jumala tietää. Heb. 11:1 kuvaa uskon luonnetta. Siinä uskoa sanotaan lujaksi luottamukseksi siihen, mitä toivotaan, varmuudeksi siitä, mikä vielä ei näy. Heb.11. luku kertoo vanhan liiton pyhistä ja heidän kilvoituksestaan. Heb.9:15  kertoo mitenkä Kristus on uuden liiton välimies. Hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista, jotta kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Nyt kun vuosi on mennyt eteenpäin, tiedän vähän enemmän omasta tilanteestanikin. Kuitenkin Jumala tietää enemmän ja sen tiedon varassa on hyvä jatkaa matkaa. Heb .6:19-20 kertoo meidän iankaikkisen elämän toivosta, joka on varma ja luja kuin sielun ankkuri, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti. Sinne Jeesus edeltä juoksijana on meidän puolestamme mennyt, kun Hän on tullut ylimmäiseksi papiksi ikuiseksi ajoiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Hän myös rukoilee meidän puolestamme Heb.7: 25 mukaan.

Kun itseäni ajattelen, Hänellä on ilmeisesti vielä tehtäviä varattuna. Elämämme on vaihderikasta täällä alhaalla, mitä saamme Jumalan armosta täällä elää. Se ei läheskään aina mene niin kuin olemme ajatelleet, ja ehkä se on parempi niin.

Joulu alkaa olla takanapäin. Olemme saaneet viettää aikaa rakkaittemme kanssa ja muistella Jeesuksen syntymää tänne maailmaan. Puhutaan ilosanomasta, joka on tuleva kaikille kansoille ja sitähän se on. Meidän uskovien tehtäväksi on jätetty saarnata evankeliumia kaikille kansoille, ja sitähän me saamme pieneltä osaltamme seurakuntana tehdä. Saamme myös olla lähetystyössä mukana, siis sanan varsinaisessa merkityksessä, aina maan ääriin saakka. Niinhän Jeesuksen lähetyskäskyssä sanotaan. Ja mikä rohkaisevinta, Jeesus on luvannut olla kansamme joka päivä maailman loppuun saakka. (Matt. 28:20.)

Nyt olemme uuden vuoden edessä. Vanha saadaan turvallisesti jättää taaksemme ja astua rohkein uskon askelin uuteen vuoteen ja niihin haasteisiin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumalan sanan varaan on turvallista rakentaa tulevaisuuttamme myös siltä osin, mitä emme tulevaisuudesta tiedä. Olkaamme rohkeita ja menkäämme yhdessä eteenpäin, Jumalaan luottaen. Hänellä on suunnitelma niin seurakunnalleen kuin yksilöihmisellekin.

Jumalan sanan lupaukset ovat voimassa myös vuonna 2016 ja ovat yhtä väkeviä ja voimallisia myös tänä aikana. Hänhän on luvannut kuulla myös rukouksemme eikä vain kuulla, vaan myös vastata rukouksiimme, ja rukousaiheitahan riittää meillä jokaisella ihan riittävästi. Vanhan liiton pyhät olivat voitokkaita, alkuseurakunnan pyhät olivat Pyhän Hengen kasteen jälkeen rohkeita kuin leijonat ja menivät voimakkaasti eteenpäin voittaen hukkuvaa maailmaa Kristukselle. Raamatussa luvataan voimaa, armolahjoja, armoituksia, joiden avulla voidaan menestyksellisesti tehdä työtä ja nähdä myös työn menestyvän ja kantavan hedelmää, niin kuin menneinä vuosinakin, myös tulevana vuonna.

Rukoukset, mitä on rukoiltu vuosien aikana odottavat vain vastaustaan. (Heb.10:24) Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyvin tekoihin. Me emme ole oman elämämme sankareita, vaan saamme pitää huolta toinen toisistamme ja käyttää rohkaisun rakkauden voimasanoja, eli rohkaista, kannustaa olemaan innokas, innostunut ja ahkera kaiken hyvän tekemisessä. Voimme rohkaista käyttämään armolahjaa ja armoitusta ja kasvamaaan niissä. Rohkaisu ei maksa paljon, mutta sillä suuri positiivinen vaikutus.

Haluamme toivottaa runsasta Jumalan siunausta ja menestystä vuoteen 2016!

Yhdessä eteenpäin Pauli ja Pirkko

Joulukuun paimensana

Jumalan Sana on juuri nyt se luja ankkuri, josta saan ammentaa täällä oleville ystäville lohdutusta heidän suureen suruunsa. Viime yönä, juuri ennen maanantain ensimmäisiä hetkiä, tässä maja-paikassa missä olen nyt ollut yötä matkallani seminaariin, tämän vierastalon emäntä, suomalainen lähetyssaarnaaja Terhikki Taddese sai muuttaa täältä alhojen maasta kirkkauden maahan. Pitkä- aikainen sairaus mursi hänen maallisen majansa.

Mutta iankaikkinen Jumalan Sana on nyt kirkkaana keskellämme. Me tiedämme, että Terhikki on voittajana perillä ja hänen kipunsa ja ahdistuksnsa ovat loppuneet. Usko on vaihtunut näkemiseen. Sana on toteutunut: Hän joka Jeesukseen uskoo, ei ikinä kuole. Joh. 11:25.

Tarkoitukseni ei ole tehdä tästä paimensanasta suruvoittoista kirjoitusta. Joulun alla erityisesti saamme iloita siitä valtavasta totuudesta, että Kristus on syntynyt maailmaan Vapahtajaksi.
Betlehemin tallin seimeltä Golgatan ristille ja haudan kautta ylösnousemukseen – siinä on koko evankelliumin ydinsanoma, johon saamme jälleen kiinittää sydämemme ja ajatuksemme. Voitto, lunastus, sovitus, vapaus ja iankaikkinen elämä, ne liittyvät myös joulun sanoman ytimeen, Jeesuksen syntymään, elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tässä talossa on lopulta sittenkin surun ja itkun keskellä joukko lohdutettuja ja vahvan toivon omistavia ihmisiä. Jeesus on Joulun Herra. Juhlan ja arjen Herra. Iankaikkisuuden Herra. Hän tulee meitä lähelle tänä jouluna rohkaisevan sanan kautta, jonka enkeli ilmoitti koko maailmalle Betlehemin kedoilta: Sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavitin kaupungissa…

Tuo ilosanoma voittaa iankaikkisuuden arvovallalla suurenkin surun ja antaa toivon, jonka vain Vapahtaja, Kristus, joulun Herra voi antaa jokaiselle, joka sen lajaksi vastaanottaa.

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa, ystävät ja siunattua Uutta Vuotta.

Sam ja Päivi Tuokkola
Etiopia

Armo ja kuuliaisuus

”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.”  (Kirje efesolaisille 2:8-10)

Jumala on armossaan tehnyt KAIKEN valmiiksi Jeesuksessa Kristuksessa: pelastuksen ja elämän Hänen lapsenaan. Myös Tiitus kirjoittaa tästä kirjeessään 2:14 ”Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta JA puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja.” Jumalan armo on ilmestynyt PELASTUKSEKSI kaikille ihmisille ja se KASVATTAA meitä. (Tiitus 2: 11-12)

Miten valtava on Jumalan armo ja Hänen rakkautensa jokaista ihmistä kohtaan! Se ylittää ihmisen käsityskyvyn rajat. Psalmissa 63:4 sanotaan: ”Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä; minun huuleni ylistävät sinua” 

Kaikille tämä armo on valmistettu, mutta jos ihminen ei ota sitä vastaan omaan elämäänsä, se on hänen kohdallaan mitätön, 2.Kor. 6:1: ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” Armon vastaanottamiseenkin Jeesus on luvannut antaa voiman: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,” (Joh 1:12) Ja kun ihminen vastaanottaa tämän armon, Jeesuksen Kristuksen, omaan elämäänsä, hän saa sinetiksi siitä Pyhän Hengen, Ef. 1:13-14: ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu Pyhän Hengen sinetti, se, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastukseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.”  Pyhä Henki on meidän elämämme oppaana, kun olemme Jumalan lapsia. Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteen ja kasvattaa meitä armossa, Joh.16:13: ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidtä kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu ja tulevaiset hän teille julistaa.” Siksi meidän on tärkeää Jumalan lapsina olla kuuliaisia Pyhän Hengen äänelle. Ja jotta opimme erottamaan Pyhän Hengen äänen muusta, on tärkeää oppia tuntemaan Jumalaa Hänen Sanansa ja rukouksen kautta.

Matt. 9:13 Jeesus sanoo ”Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: ”Laupeutta minä tahdon enkä uhria.” En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” Hoosea 6:6 kirjoitetaan, että Herra haluaa laupeutta eikä uhria: ”Sillä laupeutta minä tahdon enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja,” Myös 1.Sam. 15:22 kirjoitetaan tästä: ”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva,” 

Ei tarvita enää minkäänlaista uhria, minkäänlaisia ihmisen tekoja, syntien sovitukseksi, koska täydellinen uhri on jo annettu: JEESUS KRISTUS ON TÄYTTÄNYT KAIKEN. Mutta sitä Herra kysyy meiltä, haluammeko me ottaa tämän täydellisen armon vastaan ja olla kuuliaisia Hänen äänelleen? Tehdä Hänen tahtonsa kaikessa?

Se, että ihminen ottaa Jumalan armon vastaan omaan elämäänsä ja on kuuliainen Pyhän Hengen äänelle on parasta elämää, mitä ihmisellä voi olla. Kristus meissä Pyhän Henkensä kautta kantaa meitä tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.

Tiitus 3: 4-8:  ”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja tahdon sinun teroittavan näitä asioita, että ne, jotka uskovat Jumalaan, olisivat ahkeria tekemään hyvää. Se on ihmisille hyvää ja hyödyllistä.” 

Ethän pidä koskaan halpana Jumalan armoa?

Siunausta ja Pyhän Hengen johdatusta elämääsi.

Sari Yli-Posso