Syksy saapuu ja illat pimenevät. Kiireesti kokoamme marjoja talven varalle, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Viljapellotkin vaalenevat leikattaviksi. Kohta on leikkuun aika.
Isäni kasvatti pari vuotta sitten ruista pellolleen ja se leikattiin vanhalla leikkuumenetelmällä
sirpillä. Ei meinannut löytyä sopivia sirppejä.
”Nämä ovat niin tylsiä, ettei näitä voi käyttää,”, sanoi minulle mies ja osoitti maassa makaavia jo ruostuneita sirppejä. Mutta hän tiesi, kenellä on terävä sirppi ja jokainen olisi halunnut leikata sillä. Sirpit olivat kauan olleet käyttämättä jossain aitan nurkassa ja nyt kun niitä olisi tarvittu,ne olivat tylsiä, ruosteisia. Olisihan ne kuntoon saatu, mutta nyt ei ollut aikaa teroitella ja taitoa vaatisi sekin.
Niinpä pellolla olikin vähän leikkaajia, enempi olisi ollut tulijoita, mutta ei ollut sopivia sirppejä. Kenellä oli sopiva sirppi ja taito hyppysissä, niin häneltä tapahtui. Olihan siellä etunenässä
vanhus, joka oli innoissaan tästä perinteestä. Hänellä oli vielä hyvässä muistossa tämä leikkuutaito ja kyllä hän oli iloinen näyttäessään, miten tämä leikkuuhomma toimii. Nuorista leikkaaminen oli raskasta ja jano vaivasi.
Sitten laitettiin kuhilaita pystyyn ja sidottiin niitä. Mallia oli monenlaista. Oli kuhilaita ilman
hattua ja joillakin hatun kanssa. Lukumääräkin oli hukassa, montako lyhdettä laitetaan yhteen ja siitä tuli hiukan keskustelua. Koko peltoa ei saatu täysin puhtaaksi, vaan se jätettiin isolle leikkuupuimurille. Viimeinen leikkuu jätettiin sille.
Tämä tapahtuma puhui minulle paljon sirpistä, kuinka se tulisi olla kunnossa ja ettei se vain ruostu käyttämättömänä. Viljaa olisi ollut paljon leikattavana, mutta tulijoilla ei ollut
sirppiä mukanaan.Taitokin oli monilla hukassa.
Jos ei pitäisi varaansa, saattaisi menettää peukalonsa tässä työssä.
Oli oltava siis taitava ja tarkka. Vanhuksella taito oli muistissa.
Eräänä päivänä tulee se suuri leikkuupuimuri, joka kokoaa kaiken sadon ja siksi on kiirehdittävä,
niin kuin nuo sirppimiehet.
Jeesus sanoo Luuk 10:2: ”Eloa on paljon ja työmiehiä on vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”
Maija-Liisa Tiainen