Aihearkisto: Yleinen

Juhannuskonferenssi 2018

Juhannuskonferenssi järjestetään tänä vuonna 20. – 24.6. teemalla ”Tulevaisuus ja toivo”.

Konferenssi-isännältä: ”Teemalla halutaan rohkaista katsomaan luottavaisesti eteenpäin huolimatta epävarmasta maailmantilanteesta.

Jumala ilmoitti jo profeetta Jeremian kautta 70 vuodeksi pakkosiirtolaisuuteen joutuneelle Israelin kansalle: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Konferenssin ohjelmassa tulevaisuuden ja toivon näköaloja avataan monipuolisesti.”

Lisäinfoa:

https://www.juhannuskonferenssi.fi/

Suoraa radiolähetystä voit kuunnella Radio Gospelin kautta:

http://www.radiogospel.fi

Kesäkuun elämän eväät

Viimeisen ajan, viimeisten päivien pelastuksesta on kyse, kun puhutaan lopun ajasta,
joka käsittää Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välisen ajan.
Jumalan armo ihmistä kohtaan tuli Kristuksen lunastustyön hedelmänä
ilmi Hengen vuodatuksen kautta.

Viikkojuhla (50. päivä pääsiäisestä) juutalaisten parissa,
heidän juhliessaan lain antamista Siinailla,
oli nyt muuttunut kivitauluista rakkauden vaatimuksiin sydämeen.

Tämän sai aikaan helluntai-päivänä Jeesus Kristus,
joka noustuaan taivaaseen aloitti toimintansa Pyhällä Hengellä kastajana.
Pyhä Henki antoi ja antaa valtuudet julistaa Jeesusta, toimia armolahjoilla,
opettaa, kulkea taivastietä Jumalan sanan mukaan, valvoa odottaen Herramme tuloa.
Tässä tämän päivän Jumalan lapsille, jotka olemme viimeisten päivien aikoja todistamassa,
tärkeimmät tehtävät.
”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu” (Apt 2:39).

Tämä Pyhän Hengen lahja vaikuttaa aika-kausien loppuunn asti pelastuslahjana niille,
jotka vastaanottavat armovanhurskauden uskomalla syntiensä sovittajaan, Herraan Jeesukseen.
Meidän velvollisuutemme on kertoa evankeliumin ilosanomaa ja olla myös
kirjeenä uskosta osattomille,suhtauduttiin sanomaan tai uskoviin
vaikka kuinka epäilevästi,niin joka sielu on Jumalalle rakas.
Hän voi pelastaa, vaikka me emme uskoisikaan niin käyvän jonkun kohdalla.
Ylösnoustuaan Jeesus sanoi ensimmäisenä opetuslapsille Galilean vuorella:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt 28:18).

Pyhän Hengen saapumisen kiitosjuhlaa saimme taas viettää 20.5.
Nykyajassa viimeisten päivien hengen laajuus on alkanut
vuonna 1906 Los Angelesin kaupungista,Azusa-kadulta olevasta kirkkorakennuksesta.
Suomeen herätys laajeni v. 1912.  Samana vuonna Haapavedellä kastettiin myös 7 uskovaista.
Maahamme syttyi v. 1918 veljessota ja ennen sitä vuonna 1915 perustettiin Helsinkiin
ensimmäinen helluntaiseurakunta.
Herätyksen voimistuessa väki lisääntyi, lähetystyö voimistui, täytyttiin Pyhällä Hengellä,
lahjat toimi, parani sairaita, ym. Sitä myös muistelimme 20.5. kaatuneitten muistopäivänä.
Ei ihme että Saatana ei tästä pitänyt. Aina kun Jumala toimii, niin vastustaja ei ole toimeton.
Tämän saivat kokea pian myös alkuseurakunnat, sen myötä herätys levisi vaan laajemmalle.

Pian tulee Jeesus, ja ennen morsiusseurakunnan tempausta Karitsan hääaterialle,
meillä on osamme tehdä ansiottomina palvelijoina työtä Herran elopelloilla.
Jokainen työ Herrassa kannattaa, koska sillä on iäisyysarvo.
Olemme Herramme todistajia sopivalla ja myös sopimattomalla ajalla,
hänen voimassaan, hänen valtuuttaminaan.
”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin,
ja te olette minun todistajani Jerusalemissa,
koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” ( Apt 1:8 ).

Johdattakoon Herran Henki meitä sanoin ja teoin,
kun kuljemme ihmisten keskellä Suomen suvessa.

Juho Yli-Posso

Kevätmietteitä

Keväällä 2018

Toukokuu koittaa, on kevät, linnut laulavat, viljelijät suunnittelevat kylvöjä, puutarhurit ovat jo aloittaneet. Kasvihuoneet tuottavat kotimaisia tomaatteja ja kurkkuja täydellä teholla.
Seurakunnissa kesäsuunnitelmat ovat jo käynnissä tai valmiina.
Kylvää pitäisi, kasvattaa kasveja koristeeksi tai ravinnoksi.
Tuottaa uutisviljaa, elämää varastoon seuraavaa kasvukautta varten, seurakunnassakin.
Pitäisi, ehkä väärä sana, pakkoahan ei ole,
mutta seuraavan pimeän kauden aikana tarvitsee kuitenkin ravintoa,
kaikkea ei voi tuoda ns. ulkomailta, tuontitavarana.

On hyvä olla varastoa, mistä ottaa uutta ja vanhaa, mistä käyttää elämän tarpeisiin, seurakunnan tarpeisiin, seurakuntalaisten puutteisiin. (Matt 13:52)
Sitä varastoa uskovaisella kasvattavat Sanan tuntemus,
seurakuntayhteys ja muut hengelliset asiat.

Mitä siis kylvän, mistä saan siemenen, miten sitä säilytän?
Siemen Jumalan aitoista saatua,
takuutodistuksella varustettua, itää, ei tyhjänä palaja. (Jes 55:10-11)
Varastona ihmissydän, puhdistettuna, verellä pestynä.
Sana kätkettynä sydämeen.
Jumalan siemen ei ole tuulten mukana leviävää, vaikka sitäkin tapahtuu.
Pääsääntöisesti Jumala, omaa viljaansa kasvattaessaan,
perustaa työnsä ihmisen, uskomattomankin, mutta ennen kaikkea uskovaisen,
minun, sinun, ihmisen jakamaan Sanaan.
Vierailuihin, kohtaamisiin teillä ja aitovierillä, kahvipöydissä tai kaupan kassoilla.
Aitoon välittämiseen, rakkauteen ja Jumalan rakkaudesta kertomiseen.

Jokainen meistä tietää, kuinka viljelijä kylvää, kuinka kylvi ennen ja nykyään,
tehomaatalouden aikana, pieni vakka ei ole juuri käytössä.
Onko seurakunnissakin siirrytty tehokylvöön, siltä näyttää, entä miten itse kylvän vai kylvänkö?

Tässä kohden kohtaan itseäni, mietin tuntojani, ehkä näitäkin ajatuksia hyvä jakaa.
Vaadinko itseltäni jotain, vai enkö uskalla kylvää, mitä pelkään, sitäkö,
ettei siemeneni ole puhdasta, että siitä voi tulla lyöntiase,
minua, toisia uskovaisia, seurakuntaa kohtaan?
Vaadinko, että kylvämäni siemenen pitäisi olla laadukasta,
puhdistettua, ilman elämäni tuomia mausteita,
omia tuntojani asioista? Onko se edes mahdollista?

Miksi tällaisia ajatuksia, Jumalahan on huolehtinut siemenensä, antanut Sanan.
Sotkevatko omat mielipiteeni Sanan, tulevatko ajatukseni enemmän luulojen kirjasta?
Sotkevatko elämäni asiat siemenen, eikö muokkaus onnistunut,
pelkäänkö kylväväni liian syvään tai huonoon, lannoittamattomaan maahan,
paljon työtä vaativaan kohteeseen?
Mistä otan veden kasteluun, saanko tästä ravintoa tarpeeksi pimeän ajaksi?
(Mark 4:14, Saarn 11:4)
Tuntoni, epäilykseni, pelkoni, kaikki Jumalan tiedossa.
Mihin uskoni hävisi, usko siihen, että Jumala on voimallinen huolehtimaan minusta,
maan muokkauksesta minun, läheisteni kohdalla, seurakunnan kohdalla?
Usko siihen, että Hän vastaa Sanansa kasvusta, usko siihen,
että minun tuntoni, elämäni, on kuitenkin Jumalan kädessä?

Ja silloin, juuri silloin kuulen sen: Älä pelkää, usko ainoastaan.
Älä pelkää, älä anna huolten ja
maailman murheiden tukahduttaa kasvua itsessäsi, ympäristössäsi.
(Jes 43:5, Luuk 5:10, Ilm 1:17)
Luota minuun, Minä olen voittanut maailman. (Joh:16:33, 1 Joh 5:4)
Voinko edes vastata: Minä uskon, Herra, auta epäuskoani.
Ja siinä jälleen Jumalan rakkaus sinua, minua kohtaan,
Sanan kautta, Armo on suurempi kuin synti. (Room 5:20)

Kaija Laukkanen

Virvoituksen sanoja

Joh. 15:9 -18 Biblia v. 1642 mukaan:

Niin kuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä, pysykäät siis minun rakkaudessani.

Jos te minun käskyni pidätte, niin te myös pysytte minun rakkaudessani.
Niin kuin minäkin pidin Isäni käskyn, ja pysyin Hänen rakkaudessans.
Näitä olen minä teille puhunut, että minun iloni teissä pysyis,
ja teidän ilon tulisi täydelliseksi.

Se on minun käskyn, että te rakastatte teidän keskenän, niin kuin minäkin teitä rakastin.

Ei ole kellään suurembata rakkautta, kuin että joku panee hengens ystäväins edestä.

Te oletta minun ystäväni, jos te teette mitä minä teidän käsken.
En minä tästedes sano teitä palvelijoiksi:
sillä ei palvelija tiedä mitä hänen herrans teke: mutta minä kutsun teitä ystävikseni:
sillä kaikki kuin minä Isältäni kuulin, ne minä teille ilmoitin.

Ette te minua valinnet, vaan minä validzin teidän ja päästin teidän menemän ja hedelmätä tekemän,
joka pitää pysyväinen oleman. Mitä te anotta Isältä minun nimeeni, sen Hän anda teille.

Sen minä sanon teille: rakastakat teitän keskenän. Jos mailma teitä vihah,
niin tietäkät hänen ennen minua vihannen kuin teitä.”

Joskus on hyvä palata vanhoihin kirjoituksiin ja huomata, kuinka Jumala on valvonut Sanaansa.

Meitä edeltäneet sukupolvet ovat saaneet virvoittua samasta sanomasta.
Herra kehoittaa meitä tutkimaan ja koettelemaan Sanansa lupausten kestävyyttä.
Anokaa Isältä minun nimeeni, niin Hän antaa teille sen.
Toinen lupaus kertoo meille, että me olemme Hänen valitsemiaan, kaikkine virheinemme.
Ja kaikki meidän ystävämme ovat kutsutut sellaisina kuin he ovat,
ja meidän tulee kasvaa iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesus kutsui meidät ystävikseen, joille hän kertoo kaiken, minkä Isältä Jumalalta on kuullut.
Hän antaa meille käskyn, että me rakastaisimme toisiamme, antaisimme anteeksi toistemme virheet.

Isä, anna meille kuulevat korvat ja anna kärsivällisyyttä ja aikaa pysähtyä
kuuntelemaan Sinua ja lähimmäistemme tarpeita.

Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon olkoon meidän kaikkien kanssa.

Timo Myllylä

Rakastatko sinä minua?

Minä rakastan sinua Herra.
Kaikkea mitä olet ja mitä edustat, mitä olet tehnyt ja tulet tekemään.
Rakastan täydellistä rakkauttasi, voimaasi ja rauhaasi. Rakastan uskollisuuttasi ja kärsivällisyyttäsi, viisauttasi ja oikeudenmukaisuuttasi.
Rakastan lempeyttäsi ja herkkyyttäsi, sitä miten kohtaat ihmisen.
Opeta minua. Opeta rakastamaan koko olemuksellani ja sydämelläni, aidosti.
Sinua, lähimmäistäni ja itseäni.

Kiitos, että saan olla sinun omasi. Kiitos, että asut minussa Henkesi kautta. Sinussa minä elän, olen ja hengitän joka päivä, joka hetki. Kiitos, että pysyt vierelläni.
Kiitos, että tiedät elämäni. Johdatat askeleeni ja annat voiman jokaiseen päivään.
Ja kun en jaksa, saan tulla syliisi, jalkojesi juureen ja vain olla siinä, itkeä itkuni.
Kietoutua viittasi liepeisiin. Sinä et muserra särkynyttä ruokoa,
sinun lohdutuksesi kantaa uuteen päivään. Sinä annat tulevaisuuden ja toivon.

Sinä olet. Sinun armossasi on minulle kyllin. Sinun armosi kasvattaa ja nostaa minut ylös,
yhä uudelleen ja uudelleen.
Siihen minä luotan, sen varassa elän ja voin jälleen tulla rohkeasti eteesi.
Sinulla on suunnitelma minun elämälleni, paras mahdollinen.
Sinun kanssasi kuljen vihreällä niityllä ja pimeässä laaksossa.
Kipujenkin kautta sinä kasvatat, senkin hyväksyn ja siihen taivun.
Sinun tiesi on siunauksilla suolattu,
siinä minulla on yltäkylläinen elämä.

…sinä tiedät, että olet minulle rakas.

Minna Tähtelä

Paimensana helmikuu 2018

Jumalalle mieluisa rukous

Onko sellaista, ja voiko sellaista olla?

Rukouselämä on uskoville elintärkeä. Ilman sitä hengellinen elämä kuihtuu, ja rukousvastaukset jäävät saamatta. Raamatusta löytyy paljon neuvoja, kehotusta ja opetusta rukouksesta ja sen merkityksestä. Jeesus itse opetti sekä esimerkillään että puheissaan, miten tulee rukoilla.

Timoteus-kirjeessä Paavali puhuu Jumalalle mieluisasta rukouksesta: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1 – 4)
Paavalin mukaan on siis Jumalalle mieluisaa, kun rukoillaan ihmisten puolesta ja
ennen kaikkea, että he pelastuisivat.

Rukoillessaan Jumalaa ihmisen täytyy uskoa, että Jumala on olemassa.
”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen.
Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran
palkitsee ne, jotka etsivät häntä.”(Hepr. 11:6) Jumalalle mieluisa rukous vaatii uskoa.
Se antaa luottamuksen siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin.
Ihmisen tulee uskoa elävään ja voimalliseen Jumalaan rukoillessaan hänelle mieluisia rukouksia.
Jumala tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Jaakobin kirjeessä puhutaan vanhurskaan rukouksesta, joka on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5:16)

Kuuleeko Jumala sitten jumalattomien rukoukset?
Raamatun mukaan Jumala vihaa jokaista, joka vääryyttä tekee.
Voiko jumalattoman ihmisen rukous olla Jumalalle mieluisa?
Psalmintekijä kirjoittaa 50:15:
”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.”
Pelastusta etsivän, katuvan ja nöyrän ihmisen rukous on aina
mieluisa Jumalalle,koska hän tahtoo pelastaa kaikki ihmiset.
Jumalalle mieluisa rukous on riippuvainen Pyhästä Hengestä.
Joh. 4:23- 24:
”Tulee aika – ja se on jo nyt– jolloin kaikki oikea rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.
Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat,
tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Jumala lähetti Pyhän Hengen uskoville puolustajaksi, totuudeksi ja voimaksi.
Pyhä Henki johdattaa uskovia täyteen totuuteen – Jeesukseen – ja hänessä heidän rukouksensa
ovat mieluisia Jumalalle.

Paavali kehottaa Timoteus-kirjeessä:
”Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin,
ilman vihaa ja epäilyä”.(1. Tim. 2:8)
Jumalalle mieluisa rukous lähtee puhtaasta mielestä.
Puhdas mieli ja sydän on vihmottu Jeesuksen veressä puhtaaksi pahasta omastatunnosta.
(Hepr. 10:22) Ajatukset eivät askartele maallisissa, vaan ne on kohdistettu Kristukseen.
Omatunto ei syytä asioista, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut.
Jaakobin kirjeen 4. luvussa sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
(Jaak. 4:6) Nöyrä, Jumalan tahtoon taipuva mieli aikaansaa hänelle mieluisia rukouksia.

Kiittäminen, ylistäminen ja palvominen kuuluvat uskovan rukouselämään.
”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.”
(1. Tess. 5:18) Jeesuksen omilla on aihetta kiitokseen, sillä he ovat saanet lahjaksi pelastuksen ja
sen mukana tulevaisuuden ja toivon iankaikkisesta elämästä.

Maritta Korkatti

Sam Tuokkolan muistoa kunnioittaen

Hyvä puskapappityön ystävä!

Välitän teille suru-uutiset lähetystyöntekijä Samuli Tuokkolan poismenosta. Samuli kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 27.4.2017 kotonaan Etiopian Debre Zeitissä. Monet teistä ovatkin Tuokkolan perheen tuttuja ja saaneet tiedon tapahtumasta aiemmin. Haluan tätäkin kautta välittää lämpimät osanotot kaikille, jota suru koskettaa.

Espoon helluntaiseurakunnan pastoripariskunta ja Samin ja Päivin pitkäaikaiset ystävät Irma ja Kyösti Frestadius kuvailivat Samin elämää näin: ”Sami tunsi Herransa, eli armosta ja julisti armoa.” Voit lukea Frestadiuksien muistokirjoituksen kokonaisuudessaan täältä: https://www.fida.info/samuli-tuokkola-in-memoriam/

Kannamme sydämissämme näkyä 50 evankelistan lähettämisestä Etiopian muslimialueille perustamaan elinvoimaisia seurakuntia. Näky, jota Sam eli todeksi, ei kuollut hänen mukanaan, vaan toivomme, että olette entistä vahvemmin mukana rukoilemalla ja lahjoittamalla. Työ menee koko ajan eteenpäin, kastejuhlia vietetään ja uudet valmistuneet puskapapit odottavat kannatuksia.

Suuren surun keskellä totean, että toivo jälleennäkemisestä elää.

Kiitos, kun olet mukana!

Hanna Hokkanen
Varainhankinnan suunnittelija

 

Radiojumalanpalvelus Helluntaiherätyksen juhannuskonferenssista Iso Kirja -raamattuopistolta

Voit kuunnella Helluntaiherätyksen juhannuskonferenssista Iso Kirja -raamattuopistolta taltioidun radiojumalanpalveluksen ao. linkin kautta (kuunneltavissa 30 pv 26.6.2016 alkaen):

http://areena.yle.fi/1-3469002

Saarnaajana Elli Meklin, liturgeina Juha Lehtonen ja Waltteri Haapala. Musiikista vastaa ylistysryhmä Atro Hietala & Houseband, jossa soittavat Atro Hietala (joht., piano, laulu), Pauliina Hietala (laulu), Jesse Haapala (sähkökitara ja laulu), Toni Tammi (akustinen kitara ja sähkökitara), Matias Halttunen (rummut), Matti Rautiainen (basso) ja Hanna Vaikkola (laulu). Ylistysryhmän laulut: ”Tämän Kaupungin Herra”, ”Elävät vedet”, ”Herramme”, ”Et koskaan hylkää mua”, ”Valtameret”, ”Kahleet murtaa”, ”Kaikki, joita Henki johtaa”, ”Meidän Jumalamme”. Lisäksi Kenneth Karppinen (laulu, kitara), Jenni-Mari Niemi (laulu, piano), Ville Niemi (sähkökitara, laulu), Jani-Matti Korpela (rummut) ja Juha Suni (basso) esittävät kappaleet ”Sua tarvitsen” (säv. & san. Kenneth Karppinen) sekä ”Kotitiellä” (säv. & san. Kenneth Karppinen).