Aihearkisto: Paimensana

Taivaallisen Isän kallein lahja sinulle ja minulle!

Mietin tässä Isänpäivän lähestyessä kaikkein suurinta Isän lahjaa meille ihmisille ja sitä miten siihen suhtaudumme. 1. Joh 4: 9,10 sanoo:
”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän
rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”
On hyvä miettiä, ihan meistä jokaisen, miten suhtaudumme Jeesukseen ja hänen uhriinsa Golgatalla.

Raamattu kertoo ristin tapahtumista niin, että Jeesus naulittiin ristinpuulle yhdessä kahden ryövärin kanssa. Kerrotaan, miten kansa ja nuo ryövärit ensin pilkkasivat Jeesusta monin sanoin. Jossain vaiheessa toinen ryöväri kuitenkin sanoi kanssaan ristillä riippuvalle pilkkaavalle ryövärille asioita, jotka osoittivat katumusta. Hän sanoi: ”Miksi pilkkaat tätä Jeesusta ,joka on syytön, me saamme ansiomme mukaan kärsiä tässä ristillä, mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt”.
Sitten hän sanoi Jeesukselle, muista minua kun tulet valtakuntaasi.
Jeesus vastasi: tänään pitää sinun oleman kanssani paratiisissa.
Ryöväri, joka uskoi Jeesuksen olevan Vapahtaja, pyysi armahdusta ja hän sai syntinsä anteeksi. Miksi hän sai anteeksi? Siksi koska hän uskoi Jeesukseen! Toinen ryöväri jäi synteihinsä ja kuoli tuomittuna. Jeesuskin kuoli, mutta kuoli maailman synnit kantaen ja siksi se, joka uskoo Jeesukseen saa synnit anteeksi.

Golgatalla oli siis koko maailma! Jokainen meistä valitsee vastaanottaako Jumalan suurimman lahjan, Jeesuksen ja anteeksiannon! Mitä sinä teet? Jos uskot Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen, saat anteeksi ja Jumalan rauha tulee sydämeesi. Saat sisimpääsi lapseuden hengen ” Abba Isä” hengen ja tiedät, että Jeesus on sinun elämäsi Herra, alkaa uusi elämä Jeesuksen kanssa! Sinun ja minun on tehtävä täällä maan päällä valintamme haluammeko taivaaseen ja uskoa Jeesukseen!
Kysymys on siitä, otammeko vastaan sovituksen, armahduksen, Jumalan rakkauden.

Kerrotaan eräästä rikollisesta, joka oli tehnyt henkirikoksen ja hän anoi armahdusta kuninkaalta.Kuningas armahti kuolemaantuomitun, ja lähetti papin tuomaan armahdusta. Kun vangille kerrottiin, että papilla on asiaa hänelle, niin hän kielsi jyrkästi pappia tulemasta selliin. Niinpä pappi meni pois armahduksen kanssa. Kun vangille kerrottiin, että olisit ottanut vastaan papin, jolla oli armahdussanoma, niin silloin kyllä olisi kelvannut pappi vastaanottaa. Silloin oli jo liian myöhäistä! Ota vastaan Jumalan, Isän lahja Jeesus ja syntien sovitus! Valitse oikein, niin minä olen tehnyt ja olen saanut suuren armolahjan, iankaikkisen elämän. Sama on tarjolla sinulle, Jeesus rakastaa sinua! Iloitse siitä ,että sinut on pyhitetty ja puhdistettu Jeesuksen veressä ,saat omistaa suurimman lahjan!

Siunausta ja hyvää joulunodotusta sinulle toivoo saarnaaja Harri Tiainen

Paimensana lokakuu 2017

Pesun tarpeessa

Känny soi, Toivo soitti, olisiko Paimensanaa, vaikka uusiksi joku vanha, ehkä se tiskipöytä olisi hyvä. Muisti pettää, en muista moista, en jaksa hakea, ajatus kuitenkin jää elämään.
Suomalainen Messu kaikuu korvissa, uusintana, kuuleminen tärkeää,
senhän todistaa jo Sanan lause:Usko tulee kuulemisesta.

Jumalakin kuulee, rukouksia, hätähuutoja, taakkojen kuormittamia ihmisiä, minua, sinua, meitä kaikkia. Kuulee, ymmärtää, on rinnalla, kantaa taakkoja, elämäämme, edeltäkäsin.
Joku sanoi minulle; en ole uskossa, en usko Jumalaan, Jeesukseen. Minkäpä minä sille, ajatus, surun kera, häivähti rinnassani. Mietititytti, noinko huono on todistukseni ollut, enkö ole osannut kertoa Jumalasta, elää todeksi vakaumustani. Sitä miettinee moni muukin, ystävän, puolison, sisaruksen tai vanhemman, kenties lapsenkin roolissa tätä elämää eläessään.

Mitä moiseen vastaisin, huokaus, kenenpä muunkaan kuin Jumalan puoleen, niille kuuleville korville, kuulevalle sydämelle. Ei edes Jumalaan uskoa, kuinka voi maailman Luojan hyljätä, kuinka voi hyljätä Hänet, joka punoo ihmisen kokoon. Piti kysyä, mistä tuo Jumalan kieltäjä uskoi maailman tulleen, meidän kellontarkan aikamme, sekunnit, minuutit, tunnit, vuorokaudenajat, vuodenajat, sadonkorjuuajankin, vaikkapa se onkin tänä vuonna tavallisuudesta poikkeava.
Sanoinpa vielä siitäkin, joskus kun ihmiseltä uupuu Jeesuksen sisäinen tuntemus, se on verrattavissa tilanteeseen, että kun tietää maallamme olevan presidentin, vaikkei tunnekkaan häntä henkilökohtaisesti. Presidentti kaukainen hahmo, jolla valtaa, en tunne henkilökohtaisesti, silti en voi kieltää hänen olemassaoloaan, kuvan voi tunnistaa tai ehkä jos tulisi vastaan sattumalta, tuntisiko sittenkään?

Kuinka samankaltaista onkaan Jumalan tunteminen, kaukainen hahmo, josta ehkä uskontotunnilla tai jossain kristityssä tilaisuudessa puhutaan, hahmo, jolle emme voi muodostaa kasvoja. Voimmeko mekään, joille Jumalan tunteminen merkitsee jotain, tunnistaa Häntä, itsessämme, toisissa, lähimmissäkään, elämän vaikeuksien keskellä, taivaan vaietessa.

Riittääkö Sanan antama luettu, kuultu tieto pitämään yllä uskoa, toivoa, kantamaan elämään henkilökohtaisten vaikeuksien keskellä, millainen perustus uskolla on?
Jeesuksen Kristuksen sisäinen tuntemus, tässä saviastiassa, päivän -käytön- tai pesuvälin likaamassa astiassa. Kuinka sen voisi saada näkymään ulospäin, loistamaan rakkautta niin, että se näkyisi ilman erikoisia konsteja, turhia klumeruuja, ilman, että tulee lyötyä Raamatulla päähän.

Niin, ehkäpä olen pesun tarpeessa, taivaallista puhdistusta vailla jälleen kerran. Psalminkirjoittajakin rukoilee, enkä voi kuin yhtyä noihin sanoihin: ”Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” (Ps. 51:7) Rukous johon Jeesus vastaa omalla laillaan, omalla tavallaan, ajallaan. Sanan lupauksen mukaisesti Joh. 6:37: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”

Kaija Laukkanen

Paimensana syyskuu 2017

Syksy saapuu ja illat pimenevät. Kiireesti kokoamme marjoja talven varalle, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Viljapellotkin vaalenevat leikattaviksi. Kohta on leikkuun aika.
Isäni kasvatti pari vuotta sitten ruista pellolleen ja se leikattiin vanhalla leikkuumenetelmällä
sirpillä. Ei meinannut löytyä sopivia sirppejä.
”Nämä ovat niin tylsiä, ettei näitä voi käyttää,”, sanoi minulle mies ja osoitti maassa makaavia jo ruostuneita sirppejä. Mutta hän tiesi, kenellä on terävä sirppi ja jokainen olisi halunnut leikata sillä. Sirpit olivat kauan olleet käyttämättä jossain aitan nurkassa ja nyt kun niitä olisi tarvittu,ne olivat tylsiä, ruosteisia. Olisihan ne kuntoon saatu, mutta nyt ei ollut aikaa teroitella ja taitoa vaatisi sekin.

Niinpä pellolla olikin vähän leikkaajia, enempi olisi ollut tulijoita, mutta ei ollut sopivia sirppejä. Kenellä oli sopiva sirppi ja taito hyppysissä, niin häneltä tapahtui. Olihan siellä etunenässä
vanhus, joka oli innoissaan tästä perinteestä. Hänellä oli vielä hyvässä muistossa tämä leikkuutaito ja kyllä hän oli iloinen näyttäessään, miten tämä leikkuuhomma toimii. Nuorista leikkaaminen oli raskasta ja jano vaivasi.

Sitten laitettiin kuhilaita pystyyn ja sidottiin niitä. Mallia oli monenlaista. Oli kuhilaita ilman
hattua ja joillakin hatun kanssa. Lukumääräkin oli hukassa, montako lyhdettä laitetaan yhteen ja siitä tuli hiukan keskustelua. Koko peltoa ei saatu täysin puhtaaksi, vaan se jätettiin isolle leikkuupuimurille. Viimeinen leikkuu jätettiin sille.

Tämä tapahtuma puhui minulle paljon sirpistä, kuinka se tulisi olla kunnossa ja ettei se vain ruostu käyttämättömänä. Viljaa olisi ollut paljon leikattavana, mutta tulijoilla ei ollut
sirppiä mukanaan.Taitokin oli monilla hukassa.
Jos ei pitäisi varaansa, saattaisi menettää peukalonsa tässä työssä.
Oli oltava siis taitava ja tarkka. Vanhuksella taito oli muistissa.
Eräänä päivänä tulee se suuri leikkuupuimuri, joka kokoaa kaiken sadon ja siksi on kiirehdittävä,
niin kuin nuo sirppimiehet.

Jeesus sanoo Luuk 10:2: ”Eloa on paljon ja työmiehiä on vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”

Maija-Liisa Tiainen

Paimensana elokuu 2017

Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeessa 13 Paavali kirjoittaa: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Uudempi käännös: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.” Paavali toteaa, kuinka hän on selviytynyt kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa Jumalan yliluonnollisen voiman avulla.
Paavali sai paljon kärsiä Jeesuksen seuraamisen ja evankeliumin julistamisen takia. Hän joutui usein elämään puutteessa, mutta sai hän myös nauttia runsaudestakin. Paavali oli tottunut kaikkeen ja oppinut elämään kaikenlaisissa oloissa.
Tähän kaikkeen hän koki saaneensa voimaa Jumalalta.

Kirjeissään Paavali puhuu paljon Kristuksessa olemisesta ja hänessä vaeltamisesta,                     kuten Kol. 2:6: ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Jeesuksen Kristuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.”
Uskoon tulleesta ihmisestä Paavali kirjoittaa 2. Kor. 5:17: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Jeesus kehotti opetuslapsia pysymään hänessä.
Joh. 15:4-5: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa, ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”.

Paavalin toteamus ’kaikki minä voin hänessä’ tekee tyhjäksi omin voimin selviytymisen. Jeesuksessa, hänen kanssaan, selviämme kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Hänessä olemme myös kykeneviä siihen palvelustehtävään, johon hän on meidät kutsunut.

Jeesuksessa pysyminen, hänessä eläminen ja vaeltaminen ei ole aina helppoa, koska me olemme vajavaisia ja heikkoja. Tarvitsemme Jeesusta ja hänen voimaansa. Paavalikin tunsi olevansa heikko ja kuitenkin hän halusi puheillaan ilmentää Jumalan yliluonnollista voimaa.
1. Kor. 2:3-5: ”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”
Paavalilla oli myös jokin fyysinen heikkous, josta hän mainitsee toisessa korittolaiskirjeessä.
Siitä huolimatta Jumalan yliluonnollinen voima asettui asumaan häneen (2. Kor. 12:7-10).

Heikkoudessaan Paavali luotti siihen, että Jumalan voima vahvistaa häntä ja auttaa häntä palvelustehtävässä. Ilman Jumalan yliluonnollista voimaa hän tuskin olisi pystynyt vankisellissä laulamaan ja ylistämään Jumalaa.
Jumala on luvannut meille saman yliluonnollisen voimansa.
Jo uskoontulossa saamme kokea sen, kuten sanotaan Joh. 1:12: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Jumala haluaa voimallaan vahvistaa meitä niin, että voimme olla Jeesuksen todistajia (Apt. 1:8). Luuk.9:1 sanotaan, että Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Mikä ihmeellinen, yliluonnollinen voima, halleluja!

Paavalin tavoin me koemme heikkoutta ja vajavaisuutta, mutta meillä on sama yliluonnollinen Jumalan voima, joka auttaa ja vahvistaa meitä. Meidän ei tarvitse hävetä heikkouttamme eikä vajota epätoivoon vajavaisuutemme vuoksi. Jumalan voima rohkaisee meitä ja olosuhteista huolimatta nostaa meidän henkemme kohti Jumalan pyhyyttä. Saamme kokea, että voimme kiittää ja ylistää Herraa, vaikka olosuhteet olisivatkin sitä vastaan. Jumala on luvannut voimansa meille, ja voimme rohkeasti pyytää sitä häneltä. Silloin mekin voimme Paavalin tavoin kokea, että ’kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa’.

Maritta Korkatti

Paimensana heinäkuu 2017

Juhannus ja kevään tulo saa aikaan monenlaisia mietteitä kaiken uuden alusta ja kasvusta. Tänä keväänäkin olen mietiskellyt, miten hyvin Jumala on luonut kaikki paikalleen antaen kasvun ajallaan. Kun kevät ja kesä alkavat vaikuttaa, niin kuollut luonto puhkeaa versoon ja kasvuun. Tarvitaan vaan valoa, lämpöä ja sopivasti vettä!

Kun valo lisääntyy, niin kasvit heräävät eloon. Kun vielä lämpöä tulee riittävästi, maasta alkaa nousta uutta elämää. Vielä kun sopivat sateet kastelevat maan, niin siinä on kaikki tarvittava kesän tulla kaikella voimalla. Lehdet puhkeavat ja kukat sekä kaikki kasvava alkaa loistaa väriloistoa sekä elämää. Ilman valoa, lämpöä ja vettä ei kasvu ala.

Samoin on meidän uskomme Jeesukseen kaikkina vuodenaikoina ja elämänvaiheissa. Tarvitsemme Jeesusta sekä Hänen antamaansa valkeutta elämän tielle .
Ps 119:105 sanoo: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni.” Jeesus itse on tuo elävä Sana. Raamatun sana puhuu rohkaisten, vahvistaen sinua sekä minua!
Jumalan sana on elävä ja voimallinen!

Jeesus sanoi, että joka Häntä seuraa ei vaella pimeydessä.
Jeesus on meidän valkeutemme ja valon näyttäjä. Tarvitsemme valoa, Jeesusta tänäänkin. Lämpöä eli Jumalan rakkautta Golgatan Herralta tarvitsee jokainen, jos aikoo eheytyä ja alkaa heijastamaan taivasta, Jeesusta ympäristöön. Jeesuksen rakkauden lämmön kosketus saa aikaan aina uutta Kristus-elämää jokaisessa.

Joka Hänen lähelleen tulee ja pysyy siinä taivaallisen rakkauden lähteillä alkaa elää. Siinä kovinkin sydämen maaperä pehmenee ja puhkeaa Hengen hedelmään. ”Rakkautta moni kaipaa, sydän pieni ihmisen”, laulaa Ossi Hämälainen, ja se on totta. Jeesuksen luona ihminen, meistä jokainen voi kokea, elää Jumalan rakkauden ympäröimänä. Jeesus tarjoaa tänäänkin rakkautensa, verensä kosketusta tuskissaan, heikkoudessaan tuskailevalle.
Jeesuksen veri puhdistaa, uudistaa, hoitaa ja parantaa!

Sadetta taivaasta tarvitsemme kaikki kipeästi. Nuo Pyhän Hengen virvoittavat vedet sekä sateet antavat meidän sydämeemme tulta, kasvua, elämää. Henki tekee eläväksi! Saamme rukoilla kevätsateita omaan elämäämme ja seurakunnan elämään. Koko Suomen ylle tulkoon herätyksen sateet herättäen ensin uskovien sydämet rukoilemaan, etsimään Jeesusta. Sitten ympäristökin herää kyselemään mistä apu elämään, sielunhätään tulee.

Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Pyhä Henki sytyttää sateillaan uskovat kertomaan rohkeasti Jeesuksesta ja rukoilemaan synnin hädässä olevien puolesta.
Täytä Pyhä Henki, on edelleen tärkeä rukous ja Hän, Jeesus, täyttää voitelullaan janoavat sydämet!
Siis etsitään ohjeet ja neuvot Raamatun sanasta ja pysytetään itsemme Golgatan verilähteellä eläen lähellä Jeesusta. Rukoillaan Pyhässä Hengessä eläen Hengessä ja Jeesusta lähellä. Nyt on aika julistaa kevätsadetta ja ilosanomaa Kristuksen muuttavasta voimasta.

Kuljetaan ihmisten rinnalla, ja saakoon Kristus tuoksu meidän kauttamme puhutella monia. Tulkoon hengellinen kevät ja herätyksen sateet, rukouksen into koskettamaan juuri meitä ja Suomea.
Jeesus on edelleen Herra , Hän elää ja vaikuttaa!

Harri Tiainen

Paimensana kesäkuu 2017

PYHÄ HENKI – JUMALAN HENKI

Vietämme jälleen helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen muistojuhlaa.
Maan päällä ollessaan Jeesus antoi lupauksen Pyhästä Hengestä (Joh.14:15-26). Hän lupasi lähettää omilleen Puolustajan, Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, joka opettaa ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesus sanoi. ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne.Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.”  (Joh.14:15-18,26)

Pyhä Henki lähetettiin myös, jotta Hän osoittaa maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion (Joh.16:8-11).Pyhä Henki kirkastaa aina Jeesusta (jae 14).
Kun ihminen vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen ja Hänen valmistaman pelastuksen omaan elämäänsä, Hän saa sinetiksi siitä Pyhän Hengen, joka on vakuutena iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Ef.1: 13-14: ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi.”

Pyhä Henki asuu meissä ja on meidän elämämme oppaana, kun olemme Jumalan lapsia. Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteen ja kasvattaa meitä armossa (Joh.16:13). Siksi meidän on tärkeää Jumalan lapsina olla kuuliaisia Pyhän Hengen äänelle. Ja jotta opimme erottamaan
Pyhän Hengen äänen muusta, on tärkeää oppia tuntemaan Jumalaa Hänen Sanansa ja rukouksen kautta.  Joh.17:17 Jeesus rukoilee opetuslastensa puolesta: ”Pyhitä heidät totuudessa.Sinun sanasi on totuus.”

Galatalaiskirjeen 5.luvussa 16-25 puhutaan Hengessä vaeltamisesta ja Hengen hedelmistä. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä.” (Gal.5:22-23,25) Pyhän Hengen työ meissä saa aikaan näitä Hengen hedelmiä ja kasvattaa meitä, kun suostumme olemaan Hänen kasvatettavanaan ja vaeltamaan
Pyhässä Hengessä.

Jumalan Sana puhuu myös muista hengistä, eksyttävistä hengistä, varoittaa näistä ja kehoittaa koettelemaan henget (1.Joh.4:1-6). ”Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (jae 1). Matt.24:24 Jeesus sanoo: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” 2.Kor.11:14 sanotaan, että paholainen tekeytyy jopa valon enkeliksi voidakseen eksyttää valitut eli jäljittelee taitavasti Pyhää Henkeä.

Niinkuin Raamatun aikoina myös tänä päivänä nämä varoitukset ovat erittäin aiheellisia. Myös Suomen hengellinen tilanne on erittäin sekava tänä päivänä. Raamatussa kehoitetaan monessa kohdin valvomaan ja rukoilemaan eikä turhaan. Matt.7:15-23 Jeesus puhuu näistä vääristä profeetoista, joissa ei vaikuta Pyhä Henki vaikka se erehdyttävästi saattaa siltä vaikuttaakin. Jakeissa 20-21 Jeesus sanoo: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?” Silloin minä vastaan heille: ”Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.”

Pyhä Henki on Rauhan Henki, rauhan Jeesus antoi meille( Joh.14:27). Ei Hän antanut pelon henkeä vaan voiman, rakkauden ja raittiuden Hengen (2.Tim.1:7). Jeesus on voittanut pahan vallan ja kun Hänessä pysymme ja pidämme kiinni Jumalan Sanasta ja Sanan mukaisesta evankeliumista, emme eksy. Rakkaus Totuuteen on elintärkeää niin tänä päivänä kuin se oli Raamatun aikoina. 1.Joh.3:24: ”Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.”  Jumala seisoo aina Sanansa takana. Hän on uskollinen ja Hän vahvistaa meitä ja varjelee meidät pahasta, kun Hänessä pysymme ja Hänen Sanassaan.

Siunattua Pyhän Hengen johdattamaa kesää!

Sari Yli-Posso

Paimensana toukokuu 2017

Valkeus

Mooseksen ensimmäinen kirja alkaa maailman luomisella, kolmannessa jakeessa, Jumala erottaa valkeuden pimeydestä. Tiedämme, että tässä kohden Jeesus tulee maailman valkeudeksi, Jumalan Sana ilmestyy maailmaamme. – ehkä väität, että ristillä vasta..mutta Jumalan maailmassa jo tuona hetkenä se oli tehty. Kaikki muu mitä sen jälkeen on tapahtunut, on vain tuon tapahtuman esiintuloa, Jumalan valmistamaa tietä omalle seurakunnalleen tulla miksi- maailman valkeudeksi.

Nyt sitten väität, että Jeesushan on maailman valkeus, kuten Johannes 8:12 kertoo : Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”.  Kyllä, mutta jos luet Vuorisaarnaa- siinä Jeesus sanoo ihmisille ympärillään, te olette maailman valkeus. Kuuntelin eräänä aamuna saarnaa, jossa puhuja kiinnitti katseeni tuohon lauseeseen ihmisten olemisesta maailman valkeudesta.

Mikä tai kuka siis todella on maailman valkeus: Jeesus ja Hänen kauttaan seurakunta. Eihän kuu ole mitään ilman auringon valoa, jota se heijastaa, vain maata kiertävä musta möhkäle, kiveä, jonka auringon valo meille näyttää.

Kuvittelinpa itseni maailman valona, ei siinä juuri taida valoa syntyä, ei valkeutta ympärille kun omaa elämistään edes hiukan rehellisesti ajattelee. Sitten tajuan , ei minun tarvitse, kuin omalla kohdallani antaa Jumalan valkeuden valaista minua, olla peilinä tuolle valolle, saada samalla osani, lämpönä -niin-kovaan kiviseen sydämeeni .

Kuinka siis on, eroanko kuusta lainkaan, miettien sitä, päädyin aika lailla samaan ajatukseen: omaa elämänrataani, arkipäiviä, sunnuntaitakin, samantyyppisiä tilanteita, kuin kuu radallaan-määrätyllä kierroksellaan, kierrän omaa elämäni kiekkaa täällä maanpäällä. Antaudunko peiliksi, maailman valkeudeksi, sellaiseksi joka heijastaa valoa ympäristöön. Kyllä kuullakin omat vaiheensa, on pimeää kuuta, jolloin emme sitä havaitse, tiedämme kyllä, siellä kuu on. On sirppejä ja täysikuita. Elämässäkin aikoja, jolloin valon heijastuminen on vajaata. Jolloin koemme itse, olevamme väärässä tai todistuksemme olevan vajavaista. Mitä kuu valaiseekaan, yötä, pimeyttä, pimenevää maailmaa. Mikä se siis on tämän ajatuksen perusteella: seurakunta maailmassa- maailman valkeus.  Me kaikki omalla laillaan ihailemme täysikuuta, kuinka vajavainen valo siinä silti onkaan, auringon kirkkauteen verrattuna. Kuinka vajavaisia me olemme ja silti Jumala valitsi meidät todistajikseen. Pieni kynttilä ei valoisassa näy kauas, mutta loistaa pimeässä aika kauas.

Onhan tietty sekin, kuuta voimme katsoa paljain silmin, aurinkoa emme. Emme  pysty katsomaan Jumalaakaan, kuin Sanan ja  ihmisten kautta, -niin unohtamatta, luodun jumalankuvan kautta. Kuinka se valo, jota Raamatusta luemme, todistaa ja heijastaa Sanan valoa. Annammeko valon heijastua, viemmekö kaiken itsellemme, nautimme vain itse hyvää osaamme, emmekö jaa saamaamme hyvää, onko evankeliointi lähellä sydäntäsi, heijastatko valoa -rakkautta jota olet saanut.

Seurakuntamme jälleen uuden vaiheen edessä, uudessa tilanteessa, suostummeko omaan tehtäväämme, suostummeko  omassa elämässämme heijastamaan taivaallista, vajavaisina tuota taivaallista valoa tarvitsevina, jotta itsekin eläisimme.

Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 5:14-16: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Kaija Laukkanen

Paimensana huhtikuu 2017

ANTEEKSIANTAMUS

Me olemme lähestymässä suurta juhlaa, joka merkitsee uskoville anteeksiantamusta. Pääsiäinen on ovella, ja se itsessään on suuren anteeksiantamuksen ja toivon juhla.
”Sillä niin on Jumala on maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Eli me saimme tulevaisuuden ja toivon Jeesuksessa Kristuksessa.

Henkilökohtaisessa elämässä kohtaamme usein tilanteita, joissa voimme loukkaantua lähimmäisemme sanomisista tai tekemisistä. Vihastuminen on ensimmäinen reaktio, mutta meidän tulisi pystyä käsittelemään ja ymmärtämään, miksi hän teki tai sanoi sillä tavoin. Varsinkin perhe-elämässä päivittäinen anteeksianto on jo mielenrauhan ja yöunien takia tarpeen.
”Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” (Ef.4:26) Ja se, mikä on anteeksi annettu, sitä ei muistella. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä sanotaan rakkaudesta: ”Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.” (1 Kor. 13:5) Varsinkin perhe ja aviopuolisoiden välit ovat se, jonka tämän maailman ruhtinas mielellään tahtoo sotkea ja erottaa. Yhdessä te olette vahvat, mutta yksinänne joudutte kiusaukseen.

Anteeksiantamaton mieli synnyttää vankilan, johon itsemme telkeämme, vaikka ajattelemme, että vääryyttä tehnyt henkilö on mielemme vankilassa niin kauan kunnes katuu, vaikka kyseinen lähimmäinen saattaa olla täysin tietämätön aiheuttamastaan mielipahasta. Me emme tule ajatelleeksi, että anteeksiantamaton mieli sairastuttaa. Anteeksiantaminen on välttämätöntä hengellisen elämän ja fyysisen terveytemmekin takia. Myös tämän tähden meidän on annettava anteeksi. ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14-15) Sanotaan myös, että se joka on saanut paljon anteeksi, pystyy myös paljon antamaan anteeksi.

Me saatamme ajatella, ettei yksikään tiedä kuinka paljon meitä on loukattu. Saattaa olla totta, mutta Jeesusta on loukattu paljon enemmän kuin meitä koskaan, ja silti hän säilytti anteeksiantavan mielen. Me rukoilemme Isä meidän rukouksessa: ”Anna meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. (Joh. 6:12)

Jeesus rukoili ristillä ollessaan: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk. 23:34). Ja Jumala tuli pelastamaan meidät Poikansa ristinkuoleman kautta.
Pääsiäisen sanoma kertoo meille Jumalan suuresta rakkaudesta ihmisiä kohtaan, uhrista, anteeksiantamuksesta ja uskon syntymisestä. ”Jeesus sanoi hänelle (Tuomas): Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20:29)

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal. 1:3-4)

Timo Myllylä

Paimensana maaliskuu 2017

Herran sanan levittäminen

”Lopuksi vielä, veljet: rukoilkaa meidän puolestamme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin kuin teidän keskuudessanne…Herra ohjatkoon sydämenne jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, minkä olette meiltä saaneet.” (2. Tess. 3:1, 5, 6).

Jumalan sanan eteneminen seurakunnassa ja sen kautta maailmaan on Pyhän Hengen työtä, jossa uskovat ovat välikappaleita Herran johtamina, ansiottomina palvelijoina. Kaiken tekemisen lähtökohta ihmisen osalta tulee olla rakkauden kautta tapahtuva kärsivällinen rukous.
Hengellisissä asioissa kiire, joka on lähtöisin ihmisestä itsestään, aiheuttaa vain ”pahaa verta”. ”Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa…heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta…ei ole Jumalan pelko heidän silmiensä edessä”. (Room 3:11,15,18.)

Jumalan etsimisen sijaan kärsimätön ja koetuksia kestämätön uskova alkaa toimimaan lihassa ja häärää ilman Jumalan valtuutusta sekä Pyhän Hengen johdatusta. Lähtökohdat raamatunvastaiselle toiminnalle ovat ilmeiset, kun Paavali kehoittaa tessalonikalaisia vetäytymään pois kurittomista kristityistä. Kaikenlainen harha/uskonnollisuus lähtee alhaalta ylöspäin, kaikki Raamatun mukainen usko lähtee ylhäältä alaspäin. Aina Jumalalta tuleva ajatus/teko uskovan kautta saa aikaan rauhan sekä kiireettömyyden, ihan käytännössä. Sillä usko Pyhässä Hengessä kertoo meille ”Jumala etsii ihmistä”. Työ kauttamme on Herran. Kiireen jatkuminen pitäisi osoittaa  meille jonkin olevan pielessä itsellä tai toisella uskovalla, vaikka on myös kiireisiä asioita, suuret vaativat yleensä aikansa.

Jumalan pelko on nöyryyttä Jumalan sanalle, kun vastaavasti sanan vastainen toiminta on ylpeyttä. Paavali aina ajankohtaisesti kirjoittaa tessalonikalaisille, että tulee rukoilla Jumalan sanan nopeaa leviämistä, jonka kautta Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen vielä uskosta osattomien kohdalla, ”että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä. Eiväthän kaikki ole uskovia”, sanoo Paavali.
Golgatalla vuotanut Karitsan veri oli joka pisaran osalta ”hyvää verta”. Siihen turvaamalla saa edetä levosta käsin, vaikka joskus luulee tekemisen olevan kiireen kanssa välttämätöntä, mutta se voi olla toimimista ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Kerran iäkäs herran palvelija sanoi rukouksessa Herralle, että on nyt niin väsynyt, jolloin Pyhä Henki sanoi hänelle: ”Lapseni, minun työlläni ei ole koskaan niin kiire, ettei omani voisi levätä.” Kiireen ja nopeitten päätösten yhdessä tekemisen kanssa touhuavien tulisi pysähtyä miettimään, mihin ne johtaa tai voivat ”johdattaa” yksilöuskovaa ja seurakuntia. Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen,  ohjeistaa Paavali myös meitä tessalonikalaisten tavoin.

Kun Jumalan sana,  Jeesus,  Pyhässä Hengessä leviää ja saa aikaan sen, että ihmiset antavat pelastaa itsensä maailmasta Jumalan valtakuntaan,  niin he eivät pelastu vain jumalattomuudesta, (Jumalasta erossa olemisesta) vaan myös  Herran sanan vastaisesta  toiminnasta, jota harjoittavat nurjat, häijyt ihmiset sanoen olevansa uskovia ja herätyksen tulen kantajia. Ihmistekoisista herätyksistä Jumalan antamaan aitoon, sanan mukaiseen herätykseen meitä vie Pyhä Henki, omalla ajallaan ja tavallaan. Meidän kuuluu valvoa omaa vaellustamme, jonka kautta voimme olla siunaukseksi toisille seurakunnassa. Pitäytymällä terveessä Raamatun opetuksessa ja  myös sitä itse jakaen voimme olla ulkopuolisille valona sekä kirjeenä heidän iankaikkisuussieluja ajatellen.

Vahvistakoon Herra meitä palvelemaan häntä omalla paikallamme seurakunnassa ilman omia pyrkimyksiä. Ei se aina niin mukavaa ja helppoa ole, mutta se on yhteiseksi hyödyksi, jonka Herramme meille palkitsee.

Juho Yli-Posso

Paimensana helmikuu 2017

Jumalan uudeksi luovaa voimaa

”Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” (Ilm. 21:5) Apostoli Johannes sai nähdä ihmeellisiä näkyjä ja kuulla ihmeellisiä sanoja kirjoittaessaan Ilmestyskirjaa. Luvun alussa hän kirjoittaa, kuinka hän näki uuden taivaan ja uuden maan ja ensimmäinen maa ja ensimmäinen taivas olivat kadonneet. Johannes näki myös uuden Jerusalemin, Jumalan asuinsijan kaikessa kirkkaudessaan ja loistossaan.
Meitä odottaa ihana kaupunki Jumalan luona. Uusi Jerusalem, jossa ei ole enää kipua, ei sairautta eikä kuolemaa. Siellä on vain valkopukuinen pelastettujen joukko, joka ylistää Jumalaa. Kaikki on uutta, Jumalan uudeksi tekemää meitä varten. Jeesus on valmistanut meille kaikille sijan Isän luo, ja tuonne tulevaisuuden kaupunkiin me saamme olla matkalla.

Jumalan yliluonnollinen voima on uudeksi luovaa voimaa. Hän luo uutta meidän elämässämme joka päivä, jos annamme hänelle siihen mahdollisuuden. Tämä uudeksi luova voima alkaa vaikuttaa elämässämme uskoontulon ensihetkestä lähtien. Raamattu kuvaa uskoon tullutta ihmistä uudeksi luomukseksi, 2. Kor. 5:17: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”. Tämä uusi ihminen saa vaeltaa Jumalan voimassa ja hänen siunauksensa alla. Jumalan varjeleva ja suojeleva voima on hänen yllään koko hänen elämänsä ajan siihen saakka, kunnes hän saavuttaa uskon päämäärän, iankaikkisen elämän.

Jumalan uudeksi tekevä voima ei rajoitu vain uskoon tuloon, vaan hän uudistaa meitä jatkuvasti. Olipa elämäntilanteemme mikä tahansa, saamme aina mennä Herran eteen ja hän on luvannut auttaa. Väsyneenä, sairaana ja heikkona saamme aina luottaa siihen, että hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Jo Vanhan Testamentin vanhurskaat Jumalan ihmiset tiesivät tämän, kuten profeetta Jesaja kirjoittaa 40:28-31: ”Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat., mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” Ihmeellinen on meidän Herramme ja suuri on hänen voimansa.

Sielunvihollinen on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Se haluaa viedä meiltä uskon Jumalan uudistavaan voimaan. Se valehtelee ja uskottelee, ettei Jumala välitä tai ettei hänen voimansa ja aikansa riitä meitä varten. Meidän ei tule kuitenkaan mennä tuohon vihollisen ansaan, vaan turvautua Jumalan Sanaan, joka kehottaa meitä uudistumaan: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room 12:2) Tässä meitä auttaa Jumalan uudeksi tekevä voima. Hän vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista niin, että voimme noudattaa hänen sanaansa.
Meidän päivämme ja tulevaisuutemme on Jumalan käsissä. Voimme rohkeasti katsoa eteenpäin ja kulkea kohti sitä maata, josta Johannes kirjoitti, uutta maata, kotimaata. Menneisiin ei tarvitse palata. Jesajan kirjan luvussa 43 ovat nämä rohkaisut sanat: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.”

Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Hän ei jätä meitä yhtenäkään päivänä eikä hänen uudeksi tekevä voimansa katoa meidän elämästämme minnekään. Hän tahtoo ja voi uudistaa meitä joka päivä.

Maritta Korkatti