Aihearkisto: Eväitä elämään

Eväitä elämään toukokuu 2019

Kevät
Suomen kevät, muuttolinnut saapuvat,lumi sulaa,vedet vapautuvat jään kahleista.
Koivujen silmut kasvavat, pajut kukkivat. Lintujen laulu täyttää ilman.
Maa on vielä kosteaa, jäistäkin, routaa löytyy.
Kädet tuntuvat olevan täynnä kaikenlaisia asioita,
pitäisi sitä ja tätä kevätsiivousta tehdä, sisällä ja pihalla.
Kevät lie myös siellä, missä kädet upotetaan multaan,usein ajattelematta, mitä multa on.
Kädet mullassa, toiveena uuden kasvun näkeminen, sadon saaminen.
Pienen vihreän taimen suojaaminen kylmältä, hallalta, joka helposti vaanii kylvöjämme.

Ihmismielen kevät, millainen se lie? Nuoruus kaikkine nuoruuteen kuuluvine asioineen
vai olisiko ihmismielen kevät jo peräti lapsuudessa,
kun maailma ei vielä ole vienyt luottamusta elämän kantamiseen.
Vai löydänko ihmismieleen kevään sieltä, missä Jumalan Henki tuntuu kutsuvan harhapoluilla
harhaillutta ihmislasta.
Kuinka lapsuuden ja nuoruuden toiveet ovat tuhoutuneet maailman myrskyissä.
Toiveiden, uskon häipyminen , ihminen omien epäonnistumisten, miksei myös toisten tekojen kautta ajautunut umpikujaan.
Kun silmiin katsoo vain tyhjä kuori, kun kysymykseen vastataan vältellen,
kun kuulijakaan ei kysy tarkoituksella kuulumisia, vaan vain kohteliaisuudesta,
tavan vuoksi,haluamatta kuulla todellista vastausta.
Olemmeko edes kykeneviä kuulemaan ihmisen hätää,
niiden joiden asiat näyttävät olevan hyvin,
tai niiden jotka kantavat vastuuta, niin tai niiden jotka ovat omissa
silmissämme epäonnistuneita,jopa arvottomia.
Haluammeko kuulla epäonnistumisista, pettymyksistä, teoista jotka ovet vieneet ihmisarvon.
Osaammeko kantaa ihmistä Jumalan eteen sanoin, mutta myös teoin.
No minun ainakin on sanottava, että en osaa.

Mutta keväästähän minun piti. Ihmismielen kevät, onko se siellä, missä Jumalan henki puhaltaa,
missä lämpö sulattaa jäitä, elämän pettymyksiä, elämän epäonnistumisia pois,
tuoden ja luoden uutta elämää, kuten keväällä kuuluukin. Pieni hento taimi,
ihmissydän, hallan vaaniessa. Jossain kohden routa tuntuu estävän kasvua,
hidastavan Jumalan rakkauden kokemista, jossain kohden on liian märkää,
liian vaarallista liikkua, upottavaa, sellaista joka voi siellä liikkujankin tartuttaa,
asioita joille on annettava aikaa, kevättuulen, ahavan kuivattava
voima tekee tehtävänsä luonnossa. Ihmissydämessa Pyhä Henki avaa ja sulkee,
tuo esiin totuutta Jumalasta,kasvun antajasta- miksei ihmismielestäkin.

Niin, millaisin käsin siellä olen,jos ylipäätään olen, tukemassa hentoa kasvua,
kastelemassa Jumalan antamaa elämää, kuinka lannoitan tuota ihmissydämen kasvumaata,
josta kuljettu sivutie on vienyt voiman, jonka kasvupohja on huonontunut.
Jumala antaa kasvun, sen tiedämme. Me ihmiset hämmenämme omalla laillamme omaa ja
väliin toistenkin elämää, omilla mielipiteillämme, omilla tavoillamme.
Mahtavatko käsissäni olla millaiset hanskat, kun elämän tekemään multaan ne sotken,
mahdanko osata heittää pois ne osat, jotka eivät ravitse ,eivät tue kasvua.
Mistä ylipäätään otan kasvualustani . Osaanko hakea siihen Sanan pohjalta tukea,
vastata kärsivälle näin sanoo Sana.
Niin, ehkä jälleen epäonnistun, mutta siinä juuri voi olla se siunaus,
joka muuttuu kasvualustaksi jollekin uudelle. Tieto siitä, että Jumalan rakkaus riittää,
armon valta yli tekojemme on tärkeää minulle, sinulle.
Armo tarvitsee antajan ja niin, tietty myös vastaanottajan.
Olisiko aika kylvää armonkylvö, omaan mieleen, omaan sydämeen,
jakaa toisille sen voimaa ja siunausta.. tänä keväänä, juuri nyt.
Kevät mahdollisuuksien aikaa , myös Jumalan maailmassa.

Kaija Laukkanen

Elämän eväät huhtikuu 2019

Happamaton ja hapatus

Israelin kansa söi happamattoman leivän,
pääsiäislampaan sekä katkerat yrtit pelastuessaan Egyptistä. (2. Moos.12:8)
Karitsan teurastuksen jälkeen ulko-oven pihtipielet ja oven päällinen siveltiin karitsan verellä.
Näin veri oli pelastuksen merkkinä, ettei Herra surmaisi kansaansa,
kun hän kulki läpi Egyptin tuomiten sen tuhoon Egyptin jumalien tähden. (2 Moos 12:12-13).
Sana pääsiäinen, ”päsah”tarkoittaa kulkea ohi.

VT:n karitsa oli esikuva Uuden liiton pääsiäislampaastamme Jeesuksesta Kristuksesta,
josta Paavali kirjoittaa 1. Kor 5:7 – 13. Paavali käskee perata pois vanhan hapantaikinan ja
viettää juhlaa happamattomina vilpittömyydessä ja totuudessa. Hän tuo esille,
että hapatus tulee tuomita ja pitää erillään happamattomasta.
Tuomio ei koske maailmassa olevia, vaan kysymyksessä on seurakuntakuri.
Raamatunkohdassa Paavali vertaa seurakuntaa happamattomaan taikinaan ja
Kristus on uhrattu pääsiäislampaana seurakunnan puolesta.
Jeesuksen ensimmäinen temppelissä käynti liittyy pääsiäisjuhlaan. (Luuk 2:41 – 51)
Jeesuksen viimeinen ateria oli pääsiäisateria.

(Mark 14:12 – 16) Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa.
IRT:ssä happamaton kuvaa puhdasta, ja koska Kristus on puhdas sekä koko totuus,
virheetön uhrikaritsamme, niin hänen kauttaan me saamme perata pois saastaisuuden,
hapatuksen. Jeesus käski kavahtamaan fariseusten hapatusta. (Luuk 12:1 – 3)
Fariseus tarkoittaa ulkokultaista, tekopyhyyttä, joka kieltää Jumalan sanan opetuksen.
He opettavat vääriä opetuksia,
heidän ihmisoppinsa eivät pelasta.
Vanhurskaus tulee armosta Jeesuksen veren ansion tähden.
Hapatus on synnin vertauskuva.
Niinkuin epäuskoinen sydän Jumalan silmissä,
niin hapan myös saa alkunsa käymisen seurauksena muodostuneista hapoista,
vallaten vähitellen koko kohteensa.
Ensin vähän maistuu happamalta, mutta lopulta leviää koko taikinaan.
Jeesus varoittaa eksytyksestä, valheesta, väärästä opista. Jos se
pääsee seurakuntaan, se hapattaa uskovat pois Jumalan sanan totuudesta.
Harhaopit ovatkin tunkeutuneet kaikkialle, ja kristityt ovat Jumalan tuomion kohteena,
jossa joukko jaetaan kahtia. Vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit,
Herra tutkii sydämemme aitouden ja totuudellisuuden hänen sanaansa kohtaan.
Sydämen epäusko, vääryys, vilppi tulee esille luopumuksena Raamatun sanaa kohtaan,
kun taassydämen uskon säilyttävät uskovat joutuvat seulaan,
jossa Jumala puhdistaa itselleen palvelijansa,
herättää läheisesti vaeltamaan hänen yhteydessään omaan, syvempään todellisuuteensa.

Pääsiäiskertomuksessa Luukkaan 22. luvussa on vastakkain kaksi herran opetuslasta,
Juudas Iskariot ja Simon Pietari. Tämä kuvaus heistä on myös todellisuutta tänään,
kun Jumalan tuomiot käyvät seurakunnissa jokaisen sydämen läpi.
Molemmat seurasivat Jeesusta palvellen häntä.
Kansa ja kanssapalvelijat eivät tunteneet Juudaksen sydämentilaa,
mutta Herra tiesi sen kieroksi ja valheelliseksi. Juudas oli varas ja kavaltaja. (Joh. 12:4 – 6)
Kavaltaja tarkoittaa henkilöä,
joka anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja, sana kavallus tarkoittaa myös luopumusta.
Juudas nimi tarkoittaa hylkääjää, hylkäsihän hän Herran sanan, Jeesuksen ja totuuden.
Näin käy tänäänkin seurakunnissa Jumalan tuomiossa niille, jotka ovat mielistyneet valheeseen.
He valitsevat eksytyksen, jota kutsuvat herätykseksi. (2. Tess 2:9 – 12, lue jakeet)

Pietari joutui Jumalan sallimaan seulaan, jossa usko näytti loppuneen kokonaan,
mutta Herra sydänten tuntija tiesi, että usko häntä kohtaan ei raukea tyhjiin,
sen osoittaa Luuk. 22:31 – 34: ”…kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”
Pietari tarvitsi kovan seulan, aidon herätyksen, pois omasta itseriittoisuudesta,
että olisi kykenevä palvelemaan Herran laumaa.
Omavanhurskaus olisi valheessa elämistä, joka ei kelpaa Jumalalle.
Mestarin kanssa kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla
todistaa Pietarin sydämen tilan totuuteen, Jumalan sanaan, Jeesukseen. (Joh. 21.luku)

Tuomioissa seurakuntiin tulee esille viljanjyvä akanoista,
happamaton happamasta, totuus valheesta.
Totuuden hylkäävät antautuvat paholaisen valtaan haluineen sen orjuuttamaksi,
joka tapahtuu vähitellen salakavalasti niinkuin hapatus.
Saatana voi lopulta luopumuksen kautta helposti tällaisen uskovan eksyttää tuomion alaiseksi.

Totuuden säilyttävät uskovat ovat tänään seulassa, jolla on iankaikkinen tarkoitus
Jumalan suunnitelmissa heitä kohtaan, saada olla Herran välikappale
hänen huoneensa rakentamisessa, rakkaudessa totuuteen, pyhässä hengessä.
Valinnoilla on suuret seuraukset, koska luopumukseen tai
seulontaan ei kukaan ole valmistautunut kun Jumala ne sallii kohdallemme.

Valvotaan siksi ja kuljetaan rukoillen pysyen Jumalan sanan totuudessa.
Siunattua pääsiäistä sisareni, veljeni.

Juho Yli-Posso

Elämän eväät maaliskuu 2019

Ensimmäinen kevään merkki eli räystäiden tippuminen on ollut havaittavissa jo
useamman päivän ajan. Aurinko nousee joka päivä yhä enemmän idän suunnasta.

Myös tuuli on puhaltanut missä tahtoo.
”Sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
Näin on myös jokaisen Hengestä syntyneen laita,” (Joh. 3:8)
Kevättalveen kuuluu myös monesti kylän vanhimman väen poismeno,
siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Suurimman huomion tosin saavat poisnukkuneet
julkisuuden henkilöt.
”Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole
eikä asuinpaikkansa häntä enää tunne.” (Ps. 103:16)
Heidän kuvansa aivan kun haalistuu meidän mielessämme.

Vanhassa Testamentissa jo Hesekiel antaa Jumalan Sanan
mukaisen lupauksen uskovalle.
”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne.
Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen.
Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen,
että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni
ja toimitte niiden mukaan.” (Hesekiel 36:26 – 27)

Paavali kirjoittaa Room. 8:9:
”Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki asuu teissä.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,se ei ole hänen omansa.”
Viimeksi mainitun kaltainen ei siis ole lunastanut pääsyä Karitsan häihin,
mutta Jeesuksen vastaanottaneina me kutsuvieraat saamme sanoa Abba – Isä.
Room. 8:15: ”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa huudamme Abba! Isä!
Gal. 4:7: ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Mutta jos olet lapsi,
olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.”

Tämä kaikki on lahjaksi saatua. Jumala on valinnut meidät, kutsunut luokseen ja
ottanut lapsekseen. Hän lupaa viedä perille asti lahjavanhurskauden tähden,
jonka saimme Jeesuksen ristinkuoleman kautta.
”Siitä syystä minä myös tätä kaikkea kärsin enkä sitä häpeä,
sillä minä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä,
että hän kykenee säilyttämään siihen päivään asti sen,
mikä on minun haltuuni uskottu.” (2. Tim. 1:12)

Paavali tahtoo tuoda esille sen, että koska hän
uskoo Jeesukseen ja tuntee Hänet, hän on varma siitä,
että Jeesus pitää huolen siitä mitä Hän on luvannut :
uudestisyntyminen, pelastus, vanhurskautus ja lunastus.
Filippiläisille 1:6 – 7: ”ja luotan täysin siihen, että hän,
joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen
Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Onkin oikein, että ajattelen näin teistä kaikista,
koska te olette minun sydämessäni.
Niin kahleissa ollessani kuin puolustaessani ja vahvistaessani
evankeliumia te kaikki olette minun kanssani osallisia armosta.”
Vielä Paavali kertoo siitä mikä odottaa häntä ja kaikkia Jeesuksen omia.
2Tim. 4:8: ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele,
jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä,
eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.”

Timo Myllylä

Elämän eväät helmikuu 2019

Missä aarrre, siellä sydän

Paavali kirjoittaa Timoteukselle 2. Tim. 4:10:
”Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan,
Cresccens on mennyt Galatiaan ja Titus Dalmatiaan.”
(Raamattu 1992) Sama jae vuoden 1938 käännöksenä:
”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja
matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.”

Tähän maailmaan mieltyminen erottaa meidät toisista uskovista ja jopa Jumalasta.
Maailmaa, sen ihmisiä, voi kyllä rakastaa niinkuin Jumala rakastaa, ja julistaa
evankeliumia ihmisille, jotta hekin pelastuisivat. Maailmaan rakastuminen, sen tapoihin,
arvoihin, mammonaan, pahuuteen ja syntiin mieltyminen on kuitenkin eri asia ja
johtaa ennen pitkää eroon uskovien yhteydestä, kuten kävi Deemakselle.

Jeesus opetti mammonasta Matt. 6:19 -21: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.
Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä
varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”

Taivaaseen kootut aarteet eivät ole vain Jumalalle annettuja varoja, vaan ne
koostuvat kuulaisuuden teoista. Jeesus antoi ymmärtää, että kiintyminen rahaan ja
tavaraan tai vääränlaisiin asioihin johtaa väärään sydämen tilaan.
Hän antaa meille kuitenkin mahdollisuuden tyytyväisyyteen,
kun valitsemme ikuiset arvot maallisten aarteiden sijaan.

Rakastuminen tähän maailmaan on eri asia kuin lankeaminen kiusauksiin ja syntiin.
Jeesus opetti opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, etteivät nämä joutuisi kiusaukseen,
sillä vaikka ihmisellä on tahto hyvän tekemiseen, niin luonto on heikko.
(Matt.26:41) Langenneille on kuitenkin tarjolla Jumalan pelastava armo
vastaan otettavaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Rakastuminen tähän maailmaan
sen sijaan on palaamista entisiin tapoihin, mieltymistä syntiin ja sen tarjoamiin
nautintoihin, joista Raamattu varoittaa esim.

Piet. 1:14: ”Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja,
joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.”
Meidät on kutsuttu pyhään elämään Jumalan yhteydessä, kuten seuraava jae sanoo:
”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi
kaikessa mitä teette”. (1. Piet. 1:15)

Tähän maailmaan rakastuminen vahingoittaa henkeä, sielua ja ruumista.
Jatkuessaan se alkaa erottaa meitä uskovista, seurakuntayhteydestä ja
jopa Jumalasta. Hetkelliset nautinnot eivät korvaa vaeltamista Jumalan yhteydessä.
Jeesus sanoi Matt. 16:26: ” Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen
koko maailmaan, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
” Turvautuminen Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa meidät
Deemaksen kohtalolta. Jeesus ei hylkää ketään, joka tulee hänen luokseen ja
tahtoo hänen seurassaan kulkea.

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja
se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja
elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,
kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.” (Tit. 2:11 – 13)

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:
”Jumalan armahtavaan laupeuteten vedoten kehotan teitä, veljet:
Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.
Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne,
niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää,
hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:1 – 2)
Maailmaan mieltyneenä ei voi täysin noudattaa Jumalan tahtoa,
koska Pyhä Henki ei pääse näyttämään sitä eikä ihminen osaa arvioida
Jumalan tahtoa omassa elämässään.

Rakkaus tähän maailmaan ja sen menoon sumentaa hengellisen näkökyvyn
ja ihminen vaeltaa vailla Jumalan kokonaisvaltaista johdatusta.
On siksi tärkeää etsiä Jumalan tahtoa ja noudattaa sitä,
sillä sitä kautta saamme elämäämme siunauksen ja
kasvamme Jumalan armossa ja hänen tuntemisessaan.

Maritta Korkatti

Elämän eväät Tammikuu 2019

Tänä uuden vuoden 2019 alussakin Jumalan huolenpito toimii ja kaikki on hänen hallinnassaan.

Hän sanoo meille jopa 366 kertaa raamatussa ”Älä pelkää”, sinulle on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra!

20.12.2015 joulunajan viimeinen tilaisuus Kaavilla:

Sydämelleni on Herra Jeesus puhunut jouluevankeliumin kautta tähän kokoukseen asioita,

jotka kiinnittävät mieltämme ja ajatustamme Jeesukseen uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään!

Luuk. 2: 1-20 ja Matt. 2:18 Jumala tietää missä mennään ihan maailmanlaajuisesti, kuten tässäkin kohdassa.

Jumala pani liikkeelle verollepanon, että Maria ja Joosef lähtevät Beetlehemiin, jossa Jeesuksen piti syntyä.

Hän jopa laittoi tähdet liikkumaan niin, että tuo tähti ilmoitti tietäjille Kuninkaan syntyneen Israelissa.

Sieltä kaukaa itäisiltä mailta nuo miehet lähtivät Jumalan suunnitelman mukaan tuomaan lahjoja suurelle Kuninkaalle!

Tänäänkin maailman hätä ja tuska, jopa taivaan tähdet sekä säät ovat hänen hallinnassaan!

Jouluna, suurin osa maailmaa ei tiennyt mitään Jumalan hyvästä pelastussuunnitelmasta eikä syntyvästä Vapahtajasta .

Tänäänkään moni ei tiedä, että Herrojen Herra Jeesus elää ja on tulossa takaisin.

Vain osa tiesi Jeesuksesta, sillä enkeli oli ilmoittanut Marialle ja Joosefille, kuka syntyvä lapsi on.

Jumalalla oli koko ajan tilanteet hallinnassa ja sekin, että suurin Kuningas täytyy syntyä talliin,

eläinsuojaan, vaatimattomiin oloihin. Jumala on ja oli kiinnostunut sekä suunnitellut

kansojen liikkeet ja kaiken Vapahtajan tuloa varten.

Ihan siellä arjen lampaanhoidon keskelle, kedolle,

Hän lähetti enkelinsä ilmoittamaan suuressa kirkkaudessa, että tänä päivänä teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra ! Tänäänkin Pyhä Henki ja Jeesus, Herra haluaa ilmestyä ja puhua meille vapautuksen sanoja, rohkaisun sanoja.

Enkeli sanoi, että ” Älä pelkää” .

Raamatussa on jopa vuoden jokaiselle päivällä tuo sana, 366 kertaa. Joh. 14: 26, 27,

Jeesuksen rauha on sinulle ja minulle varattuna käyttöön tänäänkin!

Siis älä pelkää tulevaisuutta, tätä päivää tai menneisyyttä. Jeesus syntyi vapahtamaan ja poistamaan pelkoa.

Room. 8: 14-16 Lapseuden hengessä ei tarvitse elää pelossa vaan Isämme turvallisilla iankaikkisilla käsivarsilla saamme levätä!

Jumalan kirkkaus Jeesuksen sovituksen ja veren kautta haluaa rohkaista meitä tänä joulunakin ja joka päivä kiinnittämään kaikkemme uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään!

Hän hallitsee ja tietää mitä sinulle kuuluu sekä sen mitä tarvitset.

Luuk. 2: 13,14 osoittaa, että taivaassa tiedettiin tarkkaan ja iloittiin Jeesuksen, Vapahtajan tulemista.

Jumalalla on hyvä tahto sinua ja minua kohtaan tänäänkin.

Yhtä suuri ja jopa suurempi on hetki, jonka Herramme tietää,

on se milloin Hän palaa kuninkaana hakemaan omiaan. 1. Tess. 4:13-18 ja 5: 1-2, 4-6.

Meidän Jeesuksen omien sydämeen on laitettu Pyhän hengen sinetti ja hän puhuu sekä

valmistaa meitä Herran tuloon ihan, kuten Joosefin ja Marian sydämeen tai Simeonin sydämeen, Hannan sydämeen!

Vapahtaja haluaa tänäänkin vahvistaa sinua, kuten koko seurakuntaa olemaan valmis.

Ilm. 2-3 Jeesus, kuningasten kuningas ja Herrojen Herra puhuu sekä valmistaa puhdistaen ja

tuoden kirkkauttaan meidän sydämiin.

Siispä laula ja kiitä, palvo Jeesusta Vapahtajaasi, että Hän on arvollinen saamaan kunnian ja

Hän hallitsee niin maailmankaikkeutta, tähtiä , ilmoja, eri maita ja myös sinun elämääsi.

Hän, Karitsa, Vapahtaja sanoo sinulle tähän päivään ” Älä pelkää”, nosta pääsi,

sinun Herrasi on sinun kanssasi ja tulee pian hakemaan omansa taivaan juhliin!

Tänäänkin Jeesus puhdistaa matkan lioista ja vahvistaa uskoamme Häneen,

joka on syntiemme sovitus, pelastaja!

Harri Tiainen

Joulukuu elämän eväät

HOOSIANNA DAAVIDIN POIKA, (Herra auta, pelasta). Matt 21:1-9.

Jerusalemissa kansa huusi Hoosiannaa Jeesuksen tullessa aasilla ratsastaen heidän luokseen.
Adventtiaika alkaa Hoosianna-laululla tänäänkin,
koska joulun aikaan juhlimme Vapahtajan syntymää.

Jeesus tuli kerran Raamatun lupauksen täyttäjänä Israelin kansan keskelle,
Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa. Nyt Herraa Kristusta odotamme tulevan ihmisten sydämiin,
ennen hänen tulemustaan pilvissä aikain lopulla.

Siitä muistuttaa meitä toinen adventtisunnuntai, Karitsan häitä seuraa
Kunnian Kuninkaan tulo Jerusalemiin, ja taakse on jäänyt nöyränä ratsastus aasilla.
Palmusunnuntaihin liittyvä kertomus adventtisunnuntaina muistuttaa meitä
Kristuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta meidän, syntisten kurjien vuoksi.
Kolmas adventti kehoittaakin ihmisiä katumukseen ja parannuksen tekoon,
Hengen adventtisunnuntaina.

Johannes Kastaja saarnasi kerran ihmisille sydämen maaperän raivauksesta, Herralla.
Meillä myös on aihetta raivaustoimille, jonka Herramme suorittaa,
kun alistumme Pyhän Hengen alaisuuteen.
Neljäs adventtisunnuntai kysyy, olemmeko valmiit ottamaan hänet vastaan.
Lahja odottaa vastaan-ottajaa, neljäs kynttilä sytytetäänkin ilon merkiksi.
Eihän suurempaa iloa voi olla kuin elämän lahjan iankaikkinen kestoilo.
Ensimmäinen kynttilä jo lupaa toivon lämpimällä liekillään,
sitten toinen rauhan ja kolmas rakkauden merkityksen.

Adventtiaikana meitä puhuttelee ISÄN Jumalan rakkaus,
joka valaisi toivolla pimeyden keskellä vaeltavia,
Jesajan profetialla: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus”. (Jes 9:1.)
Sanoma synnytti Jesajan kautta samaa uskon iloa, mitä me nyt saamme kokea,
Jumala tulee minun ja kansansa elämään.

Jeesus ei tullut kansansa keskelle heidän odotuksiensa mukaan,
mutta niinkuin silloin oli, niin on tänäänkin,
Herramme kuninkuus on sydämen ja hengen valtakuntaa,
josta puuttuu maailmalliset tavat ja tuntomerkit.
Jeesuksen tavoin emme häneen uskovina pidä suurta ääntä itsestämme,
halvalle ulkokuorelle nauraa mahtavat.
Meitäkin pilkataan, kun tyydymme elämään vaatimattomasti turvaten Jumalaan.
1 kor 1:18:”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima”.

Jumalan rakkaus Jeesuksessa kunnioittaa jokaista ihmistä ja kutsuu luokseen vapaaehtoisesti,
se sallii kieltäjien kulkea ohitseen eikä pakota seuraamaan itseään.
Uskovat ovat Jeesuksen käytössä niinkuin aasi, jolla hän ratsasti, halpa itsessään,
mutta jalossa palveluksen työssä viemässä evankeliumin sanomaa eteenpäin,
niille jotka kaipaavat Vapahtajaa elämäänsä, huutaen sydämessään Hoosianna.

Raamattu lupaa Herran tulevan sinne mukanaan rauhan pelastuksen varmuudesta.
Hyvyydellä ja armolla hän siunaa vaelluksen, joka on täynnä puutteita, vikoja,
syntejä, pelkoja, epäuskoa, ahdistusta, ym. Pian Herramme tulee kuninkaanamme meitä
hakemaan,ja silloin vanha jää lopullisesti taakse niinkuin tämä armon vuosikin 2018.
Jumala toi maailmaan Jeesuksen, lahjan,
jonka saa uskon kautta omistaa omakseen ilman omaa ansiota.
Luuk 2:11: ”Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja,
joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa”.

Siunausrikasta adventin ja Vapahtajan syntymäjuhlan aikaa meille jokaiselle.

Juho Yli-Posso

Marraskuu elämän eväät

ELÄMÄN TARKOITUS

Elämän tarkoitusta pohtiessa tulee mieleen Saarnaajan kirja Raamatusta. Kuinka kaikella on määräaika ja jokaisella asialla on aikansa taivaan alla (Saar.3:1). 3.luvun 11. jakeessa sanotaan:
”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut
heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja,
jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.”

Jokaisella ihmisellä on kaipuu Jumalan puoleen, koska Jumala on sen
jokaisen sydämeen asettanut.
Ihminen vain niin monesti etsii täyttymystä Jumalakaipuulle vääristä
asioista sen sijaan,
että tulisi Jumalan luo. Tänä päivänä on jos minkälaista oppia ja asiaa,
joista ihmiset yrittävät löytää elämän tarkoitusta kuitenkin jääden tyhjiksi
sisimmässään. Jopa kristinuskon sisälle on luikerrellut monenlaisia vääriä
oppeja ja asioita. On kristillistä joogaa, enkelioppia, oppia,
jossa synti on kokonaaan hävinnyt maailmasta,
oppia, jossa korostetaan voimatekoja jne. Luistetaan Raamatun totuudesta.

Kuitenkin kaikkein tärkeintä jokaisen ihmisen elämässä on laittaa asiat kuntoon
Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset
pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1.Tim. 2:4).
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi ” (Joh.3:16-17).
Joh 14:6 Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

Jumala on tehnyt pelastuksen yksinkertaiseksi, mutta ihmiset tekevät siihen monia mutkia.
Matteuksen evankeliumin 22.luvussa Jeesus sanoo:
”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta
sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat” (37-40).
Jumalasuhteen löytyminen Jeesuksen kautta on kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä.
Se on ihmisen pelastuksen perusta.
”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on,
ja se on Jeesus Kristus” (1.Kor.3:11).
Hyvin tärkeäksi asiaksi elämässä Jeesus nostaa myös lähimmäisenrakkauden.
Meidät on luotu myös toisiamme varten.
Tärkeää on rakastaa myös itseään terveellä tavalla, jotta voi rakastaa lähimmäisiään.
Vuorisaarnassa Matt.7:12 Jeesus sanoo: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän,
tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.”

Tässä kaikessa Jeesus meitä Pyhän Henkensä kautta auttaa ja johdattaa ja
kasvattaa meissä Hengen hedelmiä. Meidän ei tarvitse omassa voimassamme yrittää
emmekä siihen pystyisikään. Tärkeää kuitenkin on tahto rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä.
Joh 1:12 sanotaan,
että jokaiselle, joka ottaa Jeesuksen vastaan, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.
Apostoli Johannes, rakkauden apostoliksikin kutsuttu, kirjoittaa ensimmäisessä
kirjeessään 4: 19
”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.”
Ja 4:10-11
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä,
että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut,
niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.”
4:12-13 sanotaan, että jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä,
ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.

Elämä Jeesuksen kanssa on parasta! Pysytään Jeesuksessa ja Hänen Sanassaan.
Häneen voimme aina luottaa ja turvamme asettaa.
Se kantaa tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.
Muistetaan myös lähimmäisiämme. Ollaan heidän rinnallaan,
osoitetaan heille lähimmäisenrakkautta, annetaan anteeksi.
Kannetaan toistemme kuormia. Ja muistetaan pitää huolta myös itsestämme.

Siunausta

Sari Yli-Posso

Rakkauden reunalla

Operaatio Joulun Lapsen tehtävänä on osoittaa Jumalan rakkautta konkreettisella tavalla
köyhyydessä eläville lapsille ja kertoa heille ilosanomaa Jeesuksesta.
”Rakkauden reunalla”- on dokumentti, jossa seurataan Jipun matkaa Romanian köyhiin kyliin.
Se kertoo inhimillisen kärsimyksen keskeltä löytyvästä ilosta, toivosta ja rakkaudesta.

Lapsia kohdatessaan Jippu häkeltyy kyyneliin heidän vilpittömän kiitollisuutensa
ja ilonsa edessä, oman itsekeskeisyyden huomaaminen saa tuntemaan häpeää.
Suurin ilo ei tule kuitenkaan lahjoista vaan Herralta.
Lapset kuuntelevat aidosti kun heille kerrotaan Jeesuksesta heidän omalla äidinkielellään.
Jipun matka Romaniassa jatkuu laaksoista vuorille, samoin tunteet vaihtelevat
itkusta nauruun,kontrastit ovat vahvoja.
Tiet ovat täyttä mutaa, asumukset kelvottomia, hyljeksitty kansa taistelee olemassa olostaan.

Varmasti Jippu on joutunut katsomaan myös lapsen silmiin, joista tuijottaa vastaan tyhjyys.
Tuollaisen katseen taakse on piiloutunut paljon sanomattomia sanoja ja tarinoita,
joita emme ehkä koskaan tulisi kuulemaan. Inhimillinen voimattomuus valtaa mielen,
sanoja ei löydy.Jippu on kokenut matkallaan sellaista, mitä ei voi ikinä unohtaa;
synnin keskeltä löytyy armo, kärsimyksen keskeltä pala taivasta.

Jeesus sanoo, että minkä me teemme yhdellekin näistä vähäisimmistä,
sen me teemme Hänelle (Matt 25:40).
Hän voi antaa tulevaisuuden ja toivon myös Romanian Romaaneille (Jer 29:11).
Kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan (Joh 1:12).

Kiitän Jeesusta siitä, että saamme yksilöuskovina ja seurakuntina olla mukana tällä matkalla!

Minna Tähtelä

Christmas child and Jippu

Syyskuun elämän eväät

Pukeutukaa oikein!

Mielessäni on ollut pukeutumisajatuksia viime päivinä. Oikea pukeutuminen on ihan tärkeää ajatellen esimerkiksi Suomen ilmastoa. Täytyy olla oikeat vaatetukset niin kesällä, syksyllä kuin talvella sekä keväällä.
Jos on väärä vaatetus, on joko liian kuuma tai kylmä. No, tähän liittyen meillä täytyy
hengellisestikin olla oikeat vaatetukset.

Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa vaatetuksesta, joka kuuluu sinulle ja minulle, jotka olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta. ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää Perkeleen kavalat juonet.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan,
tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu,voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi,
jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri,
ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja
anomisessa kaikkien pyhien puolesta;” (Ef. 6:11 – 18)
Tulee pukea ylle koko Jumalan sota-asu, että voimme kestää vihollisen kavalat juonet
sekä tehdä pahana päivänä vastarintaa pysyen uskossa kiinni.
Sinulla ja minulla on päivittäin mahdollisuus ottaa koko sota-asu päällemme ja
olla lujasti kiinni Jeesuksen rakkaudessa.

Jokainen on itse henkilökohtaisesti vastuussa puvun päälle pukemisesta.
Ei jätetä pois asustamme mitään.
Kupeet totuuteen vyötettyinä. Totuudessa eläminen on elinehto puhtauteen.
Pidä kiinni totuudesta!
Pukuna vanhurskauden haarniska.
Jeesuksen uhrin ja sovituksen sekä veren on tarkoitus suojata sydämemme, josta elämä lähtee.
Luota täysillä ristin työhön!
Kenkinä alttius rauhan evankeliumille.
Ole aina valmis olemaan Jeesuksen rakkauden välikappaleena lähimmäisille.
Esirukoile, kerro, mitä Jeesus on sinulle tehnyt.
Talvipakkasella ilman kenkiä on paha liikkua. Tarvitsemme valmiutta olla Herran käytössä.
Kaikessa ota uskon kilpi, sillä vain uskolla Daavidkin voitti Goljatin.
Sinäkin tarvitsen uskoa Jeesuksen kaikkivaltiuteen, ja sillä vihollinen väistyy.
Kaikki pahan nuolet sammtetaan.
Ota päähäsi Jeesuksen veren puhdistus, kypärä, pelastus.
Se suojelee sinun ajatuksesi, mielesi!
Pyöräilykypärä on pakollinen liikenteessä, ja uskonvaelluksessa kypärä on pakollinen ja tarpeen.
Kädessäsi olkoon Hengen miekka, Jumalan sana.
Sanan voimalla Jeesuskin iski vihollisen valheisiin ja syytöksiin .
SANA on väkevä kuin kaksiteräinen miekka, se erottaa hengen sekä ytimet.
Pyydä päivittäin uskon kilpeä sekä ota sana todesta.
Lue sanaa ja anna sen muokata sinun sisintäsi.
Jumalan sana on rukiista leipää uskolle ja vahvistaa uskoa!

Kaikki nämä varustukset kuuluvat meille Jeesuksen omille.
Pukeudutaan niihin, kuten jae 18 sanoo: ”tehkää tämä kaikella rukouksella, anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä valvoen kestäväisesti”.
Pyhä Henki kutsuu rukoilemaan ihmisten ja erikoisesti pyhien puolesta!
Ota aikaa rukoukseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen.
Room. 13: 12-14 Paavali kirjoittaa: ”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.
Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa,
ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,
vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”

Pukeudutaan siis valkeuden varustuksiin ja puetaan päällemme Herra Jeesus Kristus!
1 Tess. 5:8 Paavali muistuttaa: ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia,
olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska, ja kypärinämme pelastuksen toivo.”

Muista pukeutua Jeesukseen Kristukseen joka päivä heti aamusta, koko sota-asu päälle!
Muista sinä olet sotasankari, kuten Gideon!

Harri Tiainen

Elokuun elämän eväät

Aika on moniselitteinen käsite. Joidenkin mielestä se on jopa suhteellista. Ajalle on annettu erilaisia määritteitä ja sitä kuvaillaan monenlaisilla termeillä. Aika tuntuu toisinaan riistäytyvän käsistä ja joskus taas pysähtyvän kokonaan. Ajalle annetaan usein tekijän roolia, kuten että se tulee ja menee, se käynnistyy ja kuluu. Aikaa arvioidaan myös laatusanoilla eli se voi olla pitkä tai lyhyt. Sanotaan myös, etttä aikaa on paljon tai vähän. Ajalle on annettu erilaisia nimiä, kuten työaika, vapaa-aika, loma-aika, talviaika, kesäaika, vuodenaika, jne.

Määrittelemme aikaamme usein sen mukaan, mitä olemme tekemässä tai mitä meille tapahtuu. Työelämässä aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän. Odottavalle aika on yleensä aina liian pitkä. Eri ikäryhmät määärittelevät aikaansa eri tavoin. Aikuisille se ei tunnu ikinä riittävän, lapsilla taas aikaa tuntuu olevan vaikka mihin ja vanhuksilla se kuluu hitaasti ja on pitkä.
Ovatpa määritelmämme millaiset tahansa, aikaa on meillä kaikilla aina saman verran.
Se on jaettu eri mittaisiin osiin, vuosiin, kuukausiin, päiviin jne.
Ajalla on siis meidän näkökulmastamme katsottuna joku raja.
Sanotaanhan poisnukkuneistakin, että he menevät ajan rajan taakse.

Jumalan näkökulmasta ajan käsite on todennäköisesti erilainen.
Hänellä se ei tule eikä mene, vaan on, koska hän on kaikkialla läsnäoleva kaiken aikaa.
”Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.” (Ps. 90:2)
Toisaalta Jumalan voidaan ajatella olevan ajattomuudessa,
joten hänellä ei ehkä ole aikaa ollenkaan.Tai sitten sitä on hänellä rajattomasti.

Jumala on Sanassaan määritellyt aikamme rajallisuuden. Hän on säätänyt ihmisten eliniäksi noin 80 vuotta. (Ps. 90:10) Tämän ajan hän on antanut sitä varten, että ihmiset etsisivät häntä ja löytäisivät hänet.”Yhdestä ihmisestä
hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä,
hän on säätänyt heille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja
kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä:” (Apt. 17:26 – 27)

Iankaikkisuuteen verrattuna Jumalan meille antama aika on lyhyt, mutta kuitenkin
riittävän pitkä hänen armonsa vastaanottamiseen. Lauluntekijä runoilee siitä näin:
”Ajan armahan sen Isä lapselle soi, jona autuutehen he niin kypsyä voi,
että suojaamanaan he niin myrskyiltä säilyy, kuten kukkaset maan kesäkunnailla päilyy.”
(Hengellinen laulukirja 306, Simo Korpela)

Saarnaajan kirjan mukaan”kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla”.
(Saarn. 3:1) Jumala on asettanut luomakunnassaan kaiken toimimaan ajallaan.
Kun Jumalan asettama aika täyttyi, hän lähetti Poikansa maailmaan pelastaakseen sen.
Eräänä päivänä luomakunnan aika täyttyy ja Isä lähettää Poikansa noutamaan omansa taivaan kotiin.
Kun Jeesus puhui tulemuksestaan, hän kehotti tarkkaamaan ajan merkkejä.
(Luuk. 21:7 – 11) Kun niin teemme, huomaamme aikamme alkavan olla vähissä.
Jeesuksen tulo on lähellä. Miten sinä haluat käyttää sen ajan, mitä sinulla nyt on?
Jeesus käytti maanpäällisen aikansa toteuttamalla Isän hänelle antamaa tehtävää.
Me voimme tehdä samoin. Toki meidän tulee käyttää aikamme niihin velvoitteisiin,
joita meillä on työelämässä ja perheen keskellä,
mutta voimme myös antaa aikaamme Jumalan valtakunnan työhön tekemällä sitä,
mihin hän meitä kutsuu. (Ef. 4:11 – 12)

”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Maritta Korkatti