Aihearkisto: Eväitä elämään

Marraskuu elämän eväät

ELÄMÄN TARKOITUS

Elämän tarkoitusta pohtiessa tulee mieleen Saarnaajan kirja Raamatusta. Kuinka kaikella on määräaika ja jokaisella asialla on aikansa taivaan alla (Saar.3:1). 3.luvun 11. jakeessa sanotaan:
”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut
heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja,
jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.”

Jokaisella ihmisellä on kaipuu Jumalan puoleen, koska Jumala on sen
jokaisen sydämeen asettanut.
Ihminen vain niin monesti etsii täyttymystä Jumalakaipuulle vääristä
asioista sen sijaan,
että tulisi Jumalan luo. Tänä päivänä on jos minkälaista oppia ja asiaa,
joista ihmiset yrittävät löytää elämän tarkoitusta kuitenkin jääden tyhjiksi
sisimmässään. Jopa kristinuskon sisälle on luikerrellut monenlaisia vääriä
oppeja ja asioita. On kristillistä joogaa, enkelioppia, oppia,
jossa synti on kokonaaan hävinnyt maailmasta,
oppia, jossa korostetaan voimatekoja jne. Luistetaan Raamatun totuudesta.

Kuitenkin kaikkein tärkeintä jokaisen ihmisen elämässä on laittaa asiat kuntoon
Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset
pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1.Tim. 2:4).
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi ” (Joh.3:16-17).
Joh 14:6 Jeesus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä;
ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

Jumala on tehnyt pelastuksen yksinkertaiseksi, mutta ihmiset tekevät siihen monia mutkia.
Matteuksen evankeliumin 22.luvussa Jeesus sanoo:
”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta
sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat” (37-40).
Jumalasuhteen löytyminen Jeesuksen kautta on kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä.
Se on ihmisen pelastuksen perusta.
”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on,
ja se on Jeesus Kristus” (1.Kor.3:11).
Hyvin tärkeäksi asiaksi elämässä Jeesus nostaa myös lähimmäisenrakkauden.
Meidät on luotu myös toisiamme varten.
Tärkeää on rakastaa myös itseään terveellä tavalla, jotta voi rakastaa lähimmäisiään.
Vuorisaarnassa Matt.7:12 Jeesus sanoo: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän,
tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.”

Tässä kaikessa Jeesus meitä Pyhän Henkensä kautta auttaa ja johdattaa ja
kasvattaa meissä Hengen hedelmiä. Meidän ei tarvitse omassa voimassamme yrittää
emmekä siihen pystyisikään. Tärkeää kuitenkin on tahto rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä.
Joh 1:12 sanotaan,
että jokaiselle, joka ottaa Jeesuksen vastaan, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.
Apostoli Johannes, rakkauden apostoliksikin kutsuttu, kirjoittaa ensimmäisessä
kirjeessään 4: 19
”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.”
Ja 4:10-11
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä,
että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut,
niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.”
4:12-13 sanotaan, että jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä,
ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.

Elämä Jeesuksen kanssa on parasta! Pysytään Jeesuksessa ja Hänen Sanassaan.
Häneen voimme aina luottaa ja turvamme asettaa.
Se kantaa tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.
Muistetaan myös lähimmäisiämme. Ollaan heidän rinnallaan,
osoitetaan heille lähimmäisenrakkautta, annetaan anteeksi.
Kannetaan toistemme kuormia. Ja muistetaan pitää huolta myös itsestämme.

Siunausta

Sari Yli-Posso

Rakkauden reunalla

Operaatio Joulun Lapsen tehtävänä on osoittaa Jumalan rakkautta konkreettisella tavalla
köyhyydessä eläville lapsille ja kertoa heille ilosanomaa Jeesuksesta.
”Rakkauden reunalla”- on dokumentti, jossa seurataan Jipun matkaa Romanian köyhiin kyliin.
Se kertoo inhimillisen kärsimyksen keskeltä löytyvästä ilosta, toivosta ja rakkaudesta.

Lapsia kohdatessaan Jippu häkeltyy kyyneliin heidän vilpittömän kiitollisuutensa
ja ilonsa edessä, oman itsekeskeisyyden huomaaminen saa tuntemaan häpeää.
Suurin ilo ei tule kuitenkaan lahjoista vaan Herralta.
Lapset kuuntelevat aidosti kun heille kerrotaan Jeesuksesta heidän omalla äidinkielellään.
Jipun matka Romaniassa jatkuu laaksoista vuorille, samoin tunteet vaihtelevat
itkusta nauruun,kontrastit ovat vahvoja.
Tiet ovat täyttä mutaa, asumukset kelvottomia, hyljeksitty kansa taistelee olemassa olostaan.

Varmasti Jippu on joutunut katsomaan myös lapsen silmiin, joista tuijottaa vastaan tyhjyys.
Tuollaisen katseen taakse on piiloutunut paljon sanomattomia sanoja ja tarinoita,
joita emme ehkä koskaan tulisi kuulemaan. Inhimillinen voimattomuus valtaa mielen,
sanoja ei löydy.Jippu on kokenut matkallaan sellaista, mitä ei voi ikinä unohtaa;
synnin keskeltä löytyy armo, kärsimyksen keskeltä pala taivasta.

Jeesus sanoo, että minkä me teemme yhdellekin näistä vähäisimmistä,
sen me teemme Hänelle (Matt 25:40).
Hän voi antaa tulevaisuuden ja toivon myös Romanian Romaaneille (Jer 29:11).
Kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan (Joh 1:12).

Kiitän Jeesusta siitä, että saamme yksilöuskovina ja seurakuntina olla mukana tällä matkalla!

Minna Tähtelä

Christmas child and Jippu

Syyskuun elämän eväät

Pukeutukaa oikein!

Mielessäni on ollut pukeutumisajatuksia viime päivinä. Oikea pukeutuminen on ihan tärkeää ajatellen esimerkiksi Suomen ilmastoa. Täytyy olla oikeat vaatetukset niin kesällä, syksyllä kuin talvella sekä keväällä.
Jos on väärä vaatetus, on joko liian kuuma tai kylmä. No, tähän liittyen meillä täytyy
hengellisestikin olla oikeat vaatetukset.

Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa vaatetuksesta, joka kuuluu sinulle ja minulle, jotka olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta. ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää Perkeleen kavalat juonet.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan,
tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu,voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi,
jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri,
ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja
anomisessa kaikkien pyhien puolesta;” (Ef. 6:11 – 18)
Tulee pukea ylle koko Jumalan sota-asu, että voimme kestää vihollisen kavalat juonet
sekä tehdä pahana päivänä vastarintaa pysyen uskossa kiinni.
Sinulla ja minulla on päivittäin mahdollisuus ottaa koko sota-asu päällemme ja
olla lujasti kiinni Jeesuksen rakkaudessa.

Jokainen on itse henkilökohtaisesti vastuussa puvun päälle pukemisesta.
Ei jätetä pois asustamme mitään.
Kupeet totuuteen vyötettyinä. Totuudessa eläminen on elinehto puhtauteen.
Pidä kiinni totuudesta!
Pukuna vanhurskauden haarniska.
Jeesuksen uhrin ja sovituksen sekä veren on tarkoitus suojata sydämemme, josta elämä lähtee.
Luota täysillä ristin työhön!
Kenkinä alttius rauhan evankeliumille.
Ole aina valmis olemaan Jeesuksen rakkauden välikappaleena lähimmäisille.
Esirukoile, kerro, mitä Jeesus on sinulle tehnyt.
Talvipakkasella ilman kenkiä on paha liikkua. Tarvitsemme valmiutta olla Herran käytössä.
Kaikessa ota uskon kilpi, sillä vain uskolla Daavidkin voitti Goljatin.
Sinäkin tarvitsen uskoa Jeesuksen kaikkivaltiuteen, ja sillä vihollinen väistyy.
Kaikki pahan nuolet sammtetaan.
Ota päähäsi Jeesuksen veren puhdistus, kypärä, pelastus.
Se suojelee sinun ajatuksesi, mielesi!
Pyöräilykypärä on pakollinen liikenteessä, ja uskonvaelluksessa kypärä on pakollinen ja tarpeen.
Kädessäsi olkoon Hengen miekka, Jumalan sana.
Sanan voimalla Jeesuskin iski vihollisen valheisiin ja syytöksiin .
SANA on väkevä kuin kaksiteräinen miekka, se erottaa hengen sekä ytimet.
Pyydä päivittäin uskon kilpeä sekä ota sana todesta.
Lue sanaa ja anna sen muokata sinun sisintäsi.
Jumalan sana on rukiista leipää uskolle ja vahvistaa uskoa!

Kaikki nämä varustukset kuuluvat meille Jeesuksen omille.
Pukeudutaan niihin, kuten jae 18 sanoo: ”tehkää tämä kaikella rukouksella, anomisella,
rukoillen joka aika Hengessä valvoen kestäväisesti”.
Pyhä Henki kutsuu rukoilemaan ihmisten ja erikoisesti pyhien puolesta!
Ota aikaa rukoukseen ja Jeesuksen kanssa olemiseen.
Room. 13: 12-14 Paavali kirjoittaa: ”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.
Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa,
ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa,
vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”

Pukeudutaan siis valkeuden varustuksiin ja puetaan päällemme Herra Jeesus Kristus!
1 Tess. 5:8 Paavali muistuttaa: ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia,
olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska, ja kypärinämme pelastuksen toivo.”

Muista pukeutua Jeesukseen Kristukseen joka päivä heti aamusta, koko sota-asu päälle!
Muista sinä olet sotasankari, kuten Gideon!

Harri Tiainen

Elokuun elämän eväät

Aika on moniselitteinen käsite. Joidenkin mielestä se on jopa suhteellista. Ajalle on annettu erilaisia määritteitä ja sitä kuvaillaan monenlaisilla termeillä. Aika tuntuu toisinaan riistäytyvän käsistä ja joskus taas pysähtyvän kokonaan. Ajalle annetaan usein tekijän roolia, kuten että se tulee ja menee, se käynnistyy ja kuluu. Aikaa arvioidaan myös laatusanoilla eli se voi olla pitkä tai lyhyt. Sanotaan myös, etttä aikaa on paljon tai vähän. Ajalle on annettu erilaisia nimiä, kuten työaika, vapaa-aika, loma-aika, talviaika, kesäaika, vuodenaika, jne.

Määrittelemme aikaamme usein sen mukaan, mitä olemme tekemässä tai mitä meille tapahtuu. Työelämässä aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän. Odottavalle aika on yleensä aina liian pitkä. Eri ikäryhmät määärittelevät aikaansa eri tavoin. Aikuisille se ei tunnu ikinä riittävän, lapsilla taas aikaa tuntuu olevan vaikka mihin ja vanhuksilla se kuluu hitaasti ja on pitkä.
Ovatpa määritelmämme millaiset tahansa, aikaa on meillä kaikilla aina saman verran.
Se on jaettu eri mittaisiin osiin, vuosiin, kuukausiin, päiviin jne.
Ajalla on siis meidän näkökulmastamme katsottuna joku raja.
Sanotaanhan poisnukkuneistakin, että he menevät ajan rajan taakse.

Jumalan näkökulmasta ajan käsite on todennäköisesti erilainen.
Hänellä se ei tule eikä mene, vaan on, koska hän on kaikkialla läsnäoleva kaiken aikaa.
”Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.” (Ps. 90:2)
Toisaalta Jumalan voidaan ajatella olevan ajattomuudessa,
joten hänellä ei ehkä ole aikaa ollenkaan.Tai sitten sitä on hänellä rajattomasti.

Jumala on Sanassaan määritellyt aikamme rajallisuuden. Hän on säätänyt ihmisten eliniäksi noin 80 vuotta. (Ps. 90:10) Tämän ajan hän on antanut sitä varten, että ihmiset etsisivät häntä ja löytäisivät hänet.”Yhdestä ihmisestä
hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä,
hän on säätänyt heille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja
kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä:” (Apt. 17:26 – 27)

Iankaikkisuuteen verrattuna Jumalan meille antama aika on lyhyt, mutta kuitenkin
riittävän pitkä hänen armonsa vastaanottamiseen. Lauluntekijä runoilee siitä näin:
”Ajan armahan sen Isä lapselle soi, jona autuutehen he niin kypsyä voi,
että suojaamanaan he niin myrskyiltä säilyy, kuten kukkaset maan kesäkunnailla päilyy.”
(Hengellinen laulukirja 306, Simo Korpela)

Saarnaajan kirjan mukaan”kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla”.
(Saarn. 3:1) Jumala on asettanut luomakunnassaan kaiken toimimaan ajallaan.
Kun Jumalan asettama aika täyttyi, hän lähetti Poikansa maailmaan pelastaakseen sen.
Eräänä päivänä luomakunnan aika täyttyy ja Isä lähettää Poikansa noutamaan omansa taivaan kotiin.
Kun Jeesus puhui tulemuksestaan, hän kehotti tarkkaamaan ajan merkkejä.
(Luuk. 21:7 – 11) Kun niin teemme, huomaamme aikamme alkavan olla vähissä.
Jeesuksen tulo on lähellä. Miten sinä haluat käyttää sen ajan, mitä sinulla nyt on?
Jeesus käytti maanpäällisen aikansa toteuttamalla Isän hänelle antamaa tehtävää.
Me voimme tehdä samoin. Toki meidän tulee käyttää aikamme niihin velvoitteisiin,
joita meillä on työelämässä ja perheen keskellä,
mutta voimme myös antaa aikaamme Jumalan valtakunnan työhön tekemällä sitä,
mihin hän meitä kutsuu. (Ef. 4:11 – 12)

”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Maritta Korkatti

Heinäkuun elämän eväät

Olen mietiskellyt viime päivinä meidän ihmisten taisteluita ja kysymyksiä,
joiden kanssa usein kamppailemme. Ne ovat monesti ihan arkielämään kuuluvia
ja myöskin sisäisen elämämme kamppailuja.
Tavallaan taistelu meidän sisällämme on käynnissä koko ajan,
jollain enemmän ja toisella vähemmän.
Itsellänikin on ollut suuria kysymysmerkkejä ja vaikeuksia nyt kesän kynnyksellä.
Kun näitä mietiskelin, niin ajattelin, että mistä apu löytyy meille uskoon
tulleille Jeesuksen seuraajille? Olemmeko me eksyksissä ja vailla apua sekä neuvoja?
Silloin tartuin Jumalan sanaan ja sen lupauksiin, ja siihen saat sinäkin tarttua elämän haasteissa
ja ihan iankaikkisissakin kysymyksissä.

Jeesus sanoo nk. ohjelmanjulistuksessaan näin Jesajan kirjasta 61: 1-3
Pyhä Henki on voidellut julistamaan ilosanomaa nöyrille,
lähettänyt sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta..,
lohduttamaan kaikkia murheellisia, laittamaan Siionin murheellisten päähän juhlapäähineen,
iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan…
Tämän Jeesus, Herramme haluaa tehdä tänäänkin juuri meille!!!

Jos sinulla tai minulla on murhemieli niin, Fil 4: 4-7 neuvoo viemään rukouksin
yhdessä kiitoksen kanssa Jumalalle nämä murheet ja
Jumalan rauha varjelee meidän sisimpämme ja ajatuksetkin !

Jos on kiusauksia, niin Hebr 4: 14-16 neuvoo ja kertoo, kuinka Jeesus on itse ollut kiusattu
ja haluaa auttaa juuri sinua sekä minua! Tullaan rohkeasti Jeesuksen, Vapahtajan luo,
Hän puhdistaa, lohduttaa sekä antaa voimaa Pyhän Henkensä kautta.
Jos joku asia painaa ja omatuntokin syyttää, niin tuodaan ne Jeesukselle,
joka on uskon alkaja sekä täydelliseksi tekijä!
Jeesusta ajattelemalla ja häneen turvaten uskossa emme väsy emmekä menetä toivoamme!
Tänäänkin Kristuksen haavoista ja sydämeltä vuotaa voimaa,
lohdutusta sekä veren puhdistavaa voimaa!!! Ota vastaan!

Ps. 23 puhuu Hyvästä Paimenesta, joka on Vapahtaja, Kristus itse! Hän haluaa hoitaa ja
voimaannuttaa juuri meitä omiaan Henkensä kautta!
Joh 10: 27-30 Jeesus sanoo,että kukaan eikä mikään voi ryöstää tai
viedä meitä pois Hänestä, kun haluamme olla Hänen omiaan!
Sinä ja minä, jotka turvaamme tänään ja huomenna Jeesuksen verihaavoihin
ja sovitukseen Golgatalla, olemme turvassa Jeesuksen sylissä.

Siispä annetaan kaikki Jeesuksen hallintaan ja jäsenemmekin Hänen käyttöönsä!
Hän pitää meistä huolen. Tämä kesä ja tulevaisuus on toivoa täynnä Jeesuksen omille!
Saakoon Vapahtaja siunata sinun kesäsi sekä koko elämäsi!
Hän tulee pian, Maranata! Tule Herra Jeesus!
Vapautuksen päivä on lähellä! Nähdään srk:n kokouksissa!
Siunausta elämääsi tv. Harri Tiainen

Kesäkuun elämän eväät

Viimeisen ajan, viimeisten päivien pelastuksesta on kyse, kun puhutaan lopun ajasta,
joka käsittää Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välisen ajan.
Jumalan armo ihmistä kohtaan tuli Kristuksen lunastustyön hedelmänä
ilmi Hengen vuodatuksen kautta.

Viikkojuhla (50. päivä pääsiäisestä) juutalaisten parissa,
heidän juhliessaan lain antamista Siinailla,
oli nyt muuttunut kivitauluista rakkauden vaatimuksiin sydämeen.

Tämän sai aikaan helluntai-päivänä Jeesus Kristus,
joka noustuaan taivaaseen aloitti toimintansa Pyhällä Hengellä kastajana.
Pyhä Henki antoi ja antaa valtuudet julistaa Jeesusta, toimia armolahjoilla,
opettaa, kulkea taivastietä Jumalan sanan mukaan, valvoa odottaen Herramme tuloa.
Tässä tämän päivän Jumalan lapsille, jotka olemme viimeisten päivien aikoja todistamassa,
tärkeimmät tehtävät.
”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu” (Apt 2:39).

Tämä Pyhän Hengen lahja vaikuttaa aika-kausien loppuunn asti pelastuslahjana niille,
jotka vastaanottavat armovanhurskauden uskomalla syntiensä sovittajaan, Herraan Jeesukseen.
Meidän velvollisuutemme on kertoa evankeliumin ilosanomaa ja olla myös
kirjeenä uskosta osattomille,suhtauduttiin sanomaan tai uskoviin
vaikka kuinka epäilevästi,niin joka sielu on Jumalalle rakas.
Hän voi pelastaa, vaikka me emme uskoisikaan niin käyvän jonkun kohdalla.
Ylösnoustuaan Jeesus sanoi ensimmäisenä opetuslapsille Galilean vuorella:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” (Matt 28:18).

Pyhän Hengen saapumisen kiitosjuhlaa saimme taas viettää 20.5.
Nykyajassa viimeisten päivien hengen laajuus on alkanut
vuonna 1906 Los Angelesin kaupungista,Azusa-kadulta olevasta kirkkorakennuksesta.
Suomeen herätys laajeni v. 1912.  Samana vuonna Haapavedellä kastettiin myös 7 uskovaista.
Maahamme syttyi v. 1918 veljessota ja ennen sitä vuonna 1915 perustettiin Helsinkiin
ensimmäinen helluntaiseurakunta.
Herätyksen voimistuessa väki lisääntyi, lähetystyö voimistui, täytyttiin Pyhällä Hengellä,
lahjat toimi, parani sairaita, ym. Sitä myös muistelimme 20.5. kaatuneitten muistopäivänä.
Ei ihme että Saatana ei tästä pitänyt. Aina kun Jumala toimii, niin vastustaja ei ole toimeton.
Tämän saivat kokea pian myös alkuseurakunnat, sen myötä herätys levisi vaan laajemmalle.

Pian tulee Jeesus, ja ennen morsiusseurakunnan tempausta Karitsan hääaterialle,
meillä on osamme tehdä ansiottomina palvelijoina työtä Herran elopelloilla.
Jokainen työ Herrassa kannattaa, koska sillä on iäisyysarvo.
Olemme Herramme todistajia sopivalla ja myös sopimattomalla ajalla,
hänen voimassaan, hänen valtuuttaminaan.
”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin,
ja te olette minun todistajani Jerusalemissa,
koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” ( Apt 1:8 ).

Johdattakoon Herran Henki meitä sanoin ja teoin,
kun kuljemme ihmisten keskellä Suomen suvessa.

Juho Yli-Posso

Kevätmietteitä

Keväällä 2018

Toukokuu koittaa, on kevät, linnut laulavat, viljelijät suunnittelevat kylvöjä, puutarhurit ovat jo aloittaneet. Kasvihuoneet tuottavat kotimaisia tomaatteja ja kurkkuja täydellä teholla.
Seurakunnissa kesäsuunnitelmat ovat jo käynnissä tai valmiina.
Kylvää pitäisi, kasvattaa kasveja koristeeksi tai ravinnoksi.
Tuottaa uutisviljaa, elämää varastoon seuraavaa kasvukautta varten, seurakunnassakin.
Pitäisi, ehkä väärä sana, pakkoahan ei ole,
mutta seuraavan pimeän kauden aikana tarvitsee kuitenkin ravintoa,
kaikkea ei voi tuoda ns. ulkomailta, tuontitavarana.

On hyvä olla varastoa, mistä ottaa uutta ja vanhaa, mistä käyttää elämän tarpeisiin, seurakunnan tarpeisiin, seurakuntalaisten puutteisiin. (Matt 13:52)
Sitä varastoa uskovaisella kasvattavat Sanan tuntemus,
seurakuntayhteys ja muut hengelliset asiat.

Mitä siis kylvän, mistä saan siemenen, miten sitä säilytän?
Siemen Jumalan aitoista saatua,
takuutodistuksella varustettua, itää, ei tyhjänä palaja. (Jes 55:10-11)
Varastona ihmissydän, puhdistettuna, verellä pestynä.
Sana kätkettynä sydämeen.
Jumalan siemen ei ole tuulten mukana leviävää, vaikka sitäkin tapahtuu.
Pääsääntöisesti Jumala, omaa viljaansa kasvattaessaan,
perustaa työnsä ihmisen, uskomattomankin, mutta ennen kaikkea uskovaisen,
minun, sinun, ihmisen jakamaan Sanaan.
Vierailuihin, kohtaamisiin teillä ja aitovierillä, kahvipöydissä tai kaupan kassoilla.
Aitoon välittämiseen, rakkauteen ja Jumalan rakkaudesta kertomiseen.

Jokainen meistä tietää, kuinka viljelijä kylvää, kuinka kylvi ennen ja nykyään,
tehomaatalouden aikana, pieni vakka ei ole juuri käytössä.
Onko seurakunnissakin siirrytty tehokylvöön, siltä näyttää, entä miten itse kylvän vai kylvänkö?

Tässä kohden kohtaan itseäni, mietin tuntojani, ehkä näitäkin ajatuksia hyvä jakaa.
Vaadinko itseltäni jotain, vai enkö uskalla kylvää, mitä pelkään, sitäkö,
ettei siemeneni ole puhdasta, että siitä voi tulla lyöntiase,
minua, toisia uskovaisia, seurakuntaa kohtaan?
Vaadinko, että kylvämäni siemenen pitäisi olla laadukasta,
puhdistettua, ilman elämäni tuomia mausteita,
omia tuntojani asioista? Onko se edes mahdollista?

Miksi tällaisia ajatuksia, Jumalahan on huolehtinut siemenensä, antanut Sanan.
Sotkevatko omat mielipiteeni Sanan, tulevatko ajatukseni enemmän luulojen kirjasta?
Sotkevatko elämäni asiat siemenen, eikö muokkaus onnistunut,
pelkäänkö kylväväni liian syvään tai huonoon, lannoittamattomaan maahan,
paljon työtä vaativaan kohteeseen?
Mistä otan veden kasteluun, saanko tästä ravintoa tarpeeksi pimeän ajaksi?
(Mark 4:14, Saarn 11:4)
Tuntoni, epäilykseni, pelkoni, kaikki Jumalan tiedossa.
Mihin uskoni hävisi, usko siihen, että Jumala on voimallinen huolehtimaan minusta,
maan muokkauksesta minun, läheisteni kohdalla, seurakunnan kohdalla?
Usko siihen, että Hän vastaa Sanansa kasvusta, usko siihen,
että minun tuntoni, elämäni, on kuitenkin Jumalan kädessä?

Ja silloin, juuri silloin kuulen sen: Älä pelkää, usko ainoastaan.
Älä pelkää, älä anna huolten ja
maailman murheiden tukahduttaa kasvua itsessäsi, ympäristössäsi.
(Jes 43:5, Luuk 5:10, Ilm 1:17)
Luota minuun, Minä olen voittanut maailman. (Joh:16:33, 1 Joh 5:4)
Voinko edes vastata: Minä uskon, Herra, auta epäuskoani.
Ja siinä jälleen Jumalan rakkaus sinua, minua kohtaan,
Sanan kautta, Armo on suurempi kuin synti. (Room 5:20)

Kaija Laukkanen

Virvoituksen sanoja

Joh. 15:9 -18 Biblia v. 1642 mukaan:

Niin kuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä, pysykäät siis minun rakkaudessani.

Jos te minun käskyni pidätte, niin te myös pysytte minun rakkaudessani.
Niin kuin minäkin pidin Isäni käskyn, ja pysyin Hänen rakkaudessans.
Näitä olen minä teille puhunut, että minun iloni teissä pysyis,
ja teidän ilon tulisi täydelliseksi.

Se on minun käskyn, että te rakastatte teidän keskenän, niin kuin minäkin teitä rakastin.

Ei ole kellään suurembata rakkautta, kuin että joku panee hengens ystäväins edestä.

Te oletta minun ystäväni, jos te teette mitä minä teidän käsken.
En minä tästedes sano teitä palvelijoiksi:
sillä ei palvelija tiedä mitä hänen herrans teke: mutta minä kutsun teitä ystävikseni:
sillä kaikki kuin minä Isältäni kuulin, ne minä teille ilmoitin.

Ette te minua valinnet, vaan minä validzin teidän ja päästin teidän menemän ja hedelmätä tekemän,
joka pitää pysyväinen oleman. Mitä te anotta Isältä minun nimeeni, sen Hän anda teille.

Sen minä sanon teille: rakastakat teitän keskenän. Jos mailma teitä vihah,
niin tietäkät hänen ennen minua vihannen kuin teitä.”

Joskus on hyvä palata vanhoihin kirjoituksiin ja huomata, kuinka Jumala on valvonut Sanaansa.

Meitä edeltäneet sukupolvet ovat saaneet virvoittua samasta sanomasta.
Herra kehoittaa meitä tutkimaan ja koettelemaan Sanansa lupausten kestävyyttä.
Anokaa Isältä minun nimeeni, niin Hän antaa teille sen.
Toinen lupaus kertoo meille, että me olemme Hänen valitsemiaan, kaikkine virheinemme.
Ja kaikki meidän ystävämme ovat kutsutut sellaisina kuin he ovat,
ja meidän tulee kasvaa iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesus kutsui meidät ystävikseen, joille hän kertoo kaiken, minkä Isältä Jumalalta on kuullut.
Hän antaa meille käskyn, että me rakastaisimme toisiamme, antaisimme anteeksi toistemme virheet.

Isä, anna meille kuulevat korvat ja anna kärsivällisyyttä ja aikaa pysähtyä
kuuntelemaan Sinua ja lähimmäistemme tarpeita.

Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon olkoon meidän kaikkien kanssa.

Timo Myllylä

Rakastatko sinä minua?

Minä rakastan sinua Herra.
Kaikkea mitä olet ja mitä edustat, mitä olet tehnyt ja tulet tekemään.
Rakastan täydellistä rakkauttasi, voimaasi ja rauhaasi. Rakastan uskollisuuttasi ja kärsivällisyyttäsi, viisauttasi ja oikeudenmukaisuuttasi.
Rakastan lempeyttäsi ja herkkyyttäsi, sitä miten kohtaat ihmisen.
Opeta minua. Opeta rakastamaan koko olemuksellani ja sydämelläni, aidosti.
Sinua, lähimmäistäni ja itseäni.

Kiitos, että saan olla sinun omasi. Kiitos, että asut minussa Henkesi kautta. Sinussa minä elän, olen ja hengitän joka päivä, joka hetki. Kiitos, että pysyt vierelläni.
Kiitos, että tiedät elämäni. Johdatat askeleeni ja annat voiman jokaiseen päivään.
Ja kun en jaksa, saan tulla syliisi, jalkojesi juureen ja vain olla siinä, itkeä itkuni.
Kietoutua viittasi liepeisiin. Sinä et muserra särkynyttä ruokoa,
sinun lohdutuksesi kantaa uuteen päivään. Sinä annat tulevaisuuden ja toivon.

Sinä olet. Sinun armossasi on minulle kyllin. Sinun armosi kasvattaa ja nostaa minut ylös,
yhä uudelleen ja uudelleen.
Siihen minä luotan, sen varassa elän ja voin jälleen tulla rohkeasti eteesi.
Sinulla on suunnitelma minun elämälleni, paras mahdollinen.
Sinun kanssasi kuljen vihreällä niityllä ja pimeässä laaksossa.
Kipujenkin kautta sinä kasvatat, senkin hyväksyn ja siihen taivun.
Sinun tiesi on siunauksilla suolattu,
siinä minulla on yltäkylläinen elämä.

…sinä tiedät, että olet minulle rakas.

Minna Tähtelä

Paimensana helmikuu 2018

Jumalalle mieluisa rukous

Onko sellaista, ja voiko sellaista olla?

Rukouselämä on uskoville elintärkeä. Ilman sitä hengellinen elämä kuihtuu, ja rukousvastaukset jäävät saamatta. Raamatusta löytyy paljon neuvoja, kehotusta ja opetusta rukouksesta ja sen merkityksestä. Jeesus itse opetti sekä esimerkillään että puheissaan, miten tulee rukoilla.

Timoteus-kirjeessä Paavali puhuu Jumalalle mieluisasta rukouksesta: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1 – 4)
Paavalin mukaan on siis Jumalalle mieluisaa, kun rukoillaan ihmisten puolesta ja
ennen kaikkea, että he pelastuisivat.

Rukoillessaan Jumalaa ihmisen täytyy uskoa, että Jumala on olemassa.
”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen.
Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran
palkitsee ne, jotka etsivät häntä.”(Hepr. 11:6) Jumalalle mieluisa rukous vaatii uskoa.
Se antaa luottamuksen siihen, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin.
Ihmisen tulee uskoa elävään ja voimalliseen Jumalaan rukoillessaan hänelle mieluisia rukouksia.
Jumala tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Jaakobin kirjeessä puhutaan vanhurskaan rukouksesta, joka on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5:16)

Kuuleeko Jumala sitten jumalattomien rukoukset?
Raamatun mukaan Jumala vihaa jokaista, joka vääryyttä tekee.
Voiko jumalattoman ihmisen rukous olla Jumalalle mieluisa?
Psalmintekijä kirjoittaa 50:15:
”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.”
Pelastusta etsivän, katuvan ja nöyrän ihmisen rukous on aina
mieluisa Jumalalle,koska hän tahtoo pelastaa kaikki ihmiset.
Jumalalle mieluisa rukous on riippuvainen Pyhästä Hengestä.
Joh. 4:23- 24:
”Tulee aika – ja se on jo nyt– jolloin kaikki oikea rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.
Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat,
tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Jumala lähetti Pyhän Hengen uskoville puolustajaksi, totuudeksi ja voimaksi.
Pyhä Henki johdattaa uskovia täyteen totuuteen – Jeesukseen – ja hänessä heidän rukouksensa
ovat mieluisia Jumalalle.

Paavali kehottaa Timoteus-kirjeessä:
”Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin,
ilman vihaa ja epäilyä”.(1. Tim. 2:8)
Jumalalle mieluisa rukous lähtee puhtaasta mielestä.
Puhdas mieli ja sydän on vihmottu Jeesuksen veressä puhtaaksi pahasta omastatunnosta.
(Hepr. 10:22) Ajatukset eivät askartele maallisissa, vaan ne on kohdistettu Kristukseen.
Omatunto ei syytä asioista, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut.
Jaakobin kirjeen 4. luvussa sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
(Jaak. 4:6) Nöyrä, Jumalan tahtoon taipuva mieli aikaansaa hänelle mieluisia rukouksia.

Kiittäminen, ylistäminen ja palvominen kuuluvat uskovan rukouselämään.
”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.”
(1. Tess. 5:18) Jeesuksen omilla on aihetta kiitokseen, sillä he ovat saanet lahjaksi pelastuksen ja
sen mukana tulevaisuuden ja toivon iankaikkisesta elämästä.

Maritta Korkatti