Jo Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, kuinka Jumala puhui ensimmäiselle ihmisparille.
Hän ohjasi ja varoitti heitä puhumalla heille suoraan niin,
että he kuulivat hänen äänensä (1. Moos. 2:16 – 17, 1. Moos. 3:9 – 19)).
Adamilla ja Eevalla oli suora yhteys Jumalaan
eikä muita ääniä vielä ollut häiritsemässä tuota yhteyttä.
Heille oli välttämätöntä kuulla Jumalan ääni,
koska muutoin he eivät olisi tienneet kuinka toimia.

Vanhassa testamentissa on mainittu useita henkilöitä, joille Jumala puhui eri tavoin.
Moosekselle Jumala puhui kasvoista kasvoihin (2. Moos. 33:11),
Joosefille unen kautta (1. Moos. 37:5 – 9) ja
Samuelille kolme kertaa, ennen kuin tämä ymmärsi, että ääni, jonka hän kuuli, oli Herran ääni.
Herra jopa huusi hänelle, kuten voimme lukea 1. Sam. 3:4 – 14.
Elialle Jumala puhui hiljaisessa tuulenhyminässä. (1. Kun. 19:12 – 13)

Kun Jeesus kävi kasteella, Matt. 3:17 sanoo:
”Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”
Apostolien teossa kerrotaan, kuinka Saulin ollessa matkalla Damaskokseen,
taivaalta leimahti valo ja hän kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”
Saulin kysyessä kuka häntä puhutteli, ääni vastasi olevansa Jeesus. (Ap.t. 9:4- 6)
Pietarille Jumala puhui taivaasta lähettämänsä näyn kautta. ((Ap.t. 11:7-9)

Puhuuko Jumala sitten vieläkin niin, että voimme kuulla hänen äänensä?
Emme ehkä kuule Jumalan puhuvan kuten hän puhui esim. Moosekselle
suoraan kasvoista kasvoihin, mutta Herra puhuu meille
Pyhän Henkensä, sanansa ja profeettainsa kautta.
Ympärillämme on jatkuvasti niin paljon muita ääniä, että Jumalan ääni hukkuu niihin,
ellemme pysty hiljentymään, jotta kuulisimme, mitä Herra haluaa meille sanoa.
Hiljaisuus saattaa tuntua pelottavalta tai ahdistavalta ja
ehkä siksi ympäröimme itsemme monenlaisilla äänillä.

Pyhä Henki kuitenkin rauhoittaa sisimpämme niin, että voimme hiljentyä kuulemaan,
mitä Herralla on sanottavaa.
Jeesuskin meni usein yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen pois muusta hälinästä
hiljentymään kahden Isän kanssa.
Puhuessaan opetuslapsille ja kansalle ympärillään
Jeesus sanoi useaan kertaan: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”

Sama evankeliumin sanoma kuuluu myös tämän päivän ihmisille.
Room. 10:17 sanotaan:
”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”
Siksi on tärkeää, että kuulemme Jumalan sanaa ja myös luemme sitä.
Puhuessaan ihmisille Jumala haluaa heidän kuulevan ja
kuuntelevan,mitä hänellä on sanottavaa.
Hän haluaa johdattaa ja neuvoa ihmisiä ja myös varoittaa heitä, jos se on tarpeellista.

Jumalan ääänen kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää jokaiselle,
joka haluaa elää ja toimia hänen tahtonsa mukaan.

Maritta Korkatti

Rauhan tervehdys kaikille rakkaille seurakuntalaisille ja
kaikille muillekin näin vuoden alkuun 2020.

Sydämelläni on kirjoittaa muutama rivi teille ajatuksia uudesta vuodesta.
Uusi vuosi ja uudet haasteet ja asiat, näin sanotaan.
Onko sinulle uusi vuosi sellainen, jolta odotat uusia haasteita ja Jumalan ilmestymistä?

Ensimmäisenä jouluna jokaiselle, joka sai olla mukana Jumalan Pojan ilmestymisessä
ihmiseksi ja maailman sovittajaksi, tuo oli haasteita ja uusia asioita tulvillaan.
Jokainen, alkaen Sakariaasta Luuk. 1: 5 – 25, normi Jumalanpalveluksessa,
nuo hetket olivat elämää muuttavia.
Koko maailma sai nähdä valkeuden,Kristuksen, tuovan valon synnin pimentämään maailmaan.
Jeesus Kristus toi valkeuden meille ihmisille ja pelastuksen Golgatalla, ristinpuulla.
Hänen verensä vuosi joka puolelta Hänen ruumistaan ja koko maailman synti oli hartioillaan.
Eikä siinä kaikki, sillä Jeesus tuli henkilökohtaisesti
kohtaamaan ja vapauttamaan sinua sekä minua.

Joosef ja Maria saivat kokea Jumalan ihmeen läheltä Luuk. 2. luvussa.
Tuo tapahtuma muutti heidän elämänsä.
Paimenet saivat ilmoituksen enkeliltä ja saivat katsella taivaallista valkokangasta,
jossa taivaan sotajoukot lauloivat ylistystä Jumalalle suuressa kirkkaudessaan.
Koko heidän elämänsä täytti ilosanoma: Meille on syntynyt Vapahtaja!
He näkivät Jeesuksen seimessä makaamassa.
He lähtivät ylistäen Jumalaa elämän arkeensa, eivätkä he olleet enää samanlaisia,
sillä Jumalan rakkauden kohtaaminen toi muutoksen ja ilon sydämeen.

Niin ja sama tapahtui myös itäisen maan tietäjille,
kun he näkivät tähden syttyvän taivaalle osoittamaan kuninkaan syntymää.
He lähtivät kaukaisesta maasta katsomaan uutta kuningasta lahjoja mukanaan.
Monen mutkan jälkeen he löysivät tallin ja seimen,
jossa Jeesus Kristus, Jumalan Poika makasi.
Heidän elämänsä mullistui täysin ja ilo täytti heidänkin sydämensä.
Sen sai aikaan Vapahtajan kohtaaminen henkilökohtaisesti.

Meille kaikille on tänäänkin mahdollisuus kohdata Jeesus, Vapahtaja.
Jeesus kohtaa, koskettaa ja vapauttaa meidät peloistamme ja
synneistämme antaen Pyhän Henkensä tulen palamaan sydämeemme.
Kun tuo tuli koskettaa, niin meille syntyy halu viedä ilosanoma Jeesuksesta,
Vapahtajasta aina maan ääriin sekä kertoa, mitä Hän on elämässämme tehnyt.

Tämä uusi vuosi 2020 on täynnä Jumalan kirkkautta ja
Pyhän Hengen voimaa sinua ja minua varten.
Katso Vapahtajaan ja luota hänen sanaansa, joka lupaa,
että meidän ei tarvitse pelätä Jeesuksen kämmenellä.
Hän antaa tulevaisuuden sekä toivon!
Anna vain kaikki murheesi ja taakkasi Jeesukselle, Hän on kantanut ne jo ristinpuulla.
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta elämän matkan varrella tulleesta liasta.
Hän pukee sinut uuteen Pyhän Hengen voimaan.
Pyydä tämä voimaa ja kerro Vapahtajasta, niin joudutat Herramme toista tuloa.
Maranata, Herramme tulee pian!
Kohta vapautuksen päivä koittaa, ja kohtaamme Hänet pilvissä.
Lohduttakaa näillä sanoilla toisianne! 1.Tess 4:13 – 18 .

Harri Tiainen

ÄLÄ PELKÄÄ, USKO AINOASTAAN!

Pelko ei ole mukava kaveri.
Se oli syntiinlankeemuksen välitön seuraus (1.Moos.1:3)
ja on siitä lähtien ollut Jumalasta vieraantuneen ihmiskunnan seuralainen.
Pelko saattaa monella tapaa hallita ihmistä.
Se rajoittaa elämää, lamaannuttaa ja orjuuttaa.
Se luo varjonsa ihmisen elämään. Esimerkiksi kuolemanpelko saattaa
olla hyvinkin lamaannuttava ja orjuuttava ja saa ihmisen
etsimään turvaa mitä ihmeellisimmistä asioista.
Sairaudet luovat usein pelkoa.
Sodat, väkivalta ja luonnonilmiöt pelottavat (Matt.8:26).
Omat ajatuksetkin saattavat ahdistaa (Matt.14:26).
Ihmispelko panee paulan (Sananl.29:25).
Mennyt elämä, huonon omantunnon aiheuttama pelko voi tuntua hyvinkin raskaalta.
Myös tulevaisuus saattaa pelottaa ja ahdistaa vieden elämänilon nykyhetkestäkin.

Jumala kuitenkin sanoo toistuvasti Sanassaan, ettei meidän tarvitse pelätä.
Joku on laskenut, että Raamatussa sanotaan 365 kertaa “älä pelkää”.
Joka päivä Jumala haluaa sanoa meille, ettei tarvitse pelätä.
Saamme olla turvallisella mielellä ja luottaa Hänen huolenpitoonsa.
Hän on luvannut olla joka päivä kanssamme (Matt. 28:20).
Room.8:15 sanotaan:
“Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme : “Abba! Isä!”

Kaikkein pimeimpinäkin hetkinä Jeesus on meidän kanssamme auttaen ja lohduttaen. Paimenpsalmissa (23:4) sanotaan:
“Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani.
Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua.”
Kuolemanpelko voi olla syystä tai toisesta hyvinkin voimakasta ja
ahdistusta ja kauhua aiheuttavaa.
Myös Hebrealaiskirjeessä meitä rohkaistaan voimakkaasti 2:14-15:
“Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös Hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi,
jotta Hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan,
nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta
olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa.”

Evankeliumi on ilosanoma. Luukas 2:10:
“mutta enkeli sanoi heille:
“Älkää pelätkö!
Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle”.
Jokaisen ihmisen tähden Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan,
että yhteys Jumalan ja ihmisen välillä, joka syntiinlankeemuksessa rikkoutui,
olisi jälleen mahdollinen. Ja Jeesus voitti synnin, sairauden ja kuoleman vallan.
Mutta ilman Jeesusta ihminen on hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta.
Jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja ottaa Hänen valmistaman pelastuksen vastaan,
saa Pyhän Hengen sinetin sydämeensä ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Room.8:1-2,11 sanotaan: “Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille,
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä,
niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
tekee eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.”
“Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Gal.5:1. Jeesus on meidän Pelastajamme ja Lunastajamme.
Hän on meidän Kilpemme ja Apumme. Hän on kanssamme ja pitää meistä huolen.

Laulun sanoin:
”Älä pelkää, Hän vierelläs seisoo ja kannattaa. Älä pelkää,
ei pimeyden voimat sua valtaan saa.
Älä pelkää, Hänen armonsa lopu ei milloinkaan. Älä pelkää,
Hän kanssasi kulkee ja johdattaa.”
(Kertosäkeistö laulusta Älä pelkää, säv. ja sanat Ilkkka Puhakka)
Älä pelkää, usko ainoastaan!

Siunausta Jeesuksessa Kristuksessa

Sari Yli-Posso

”Muistan pirtin leiväntuoksuisen ja äidin sanat yhä lapsilleen.
Viethän tästä lämpimäiset naapuriin. Kerro heille meillä tänään leivottiin.”
Tätä Nina Åströmin Hilja Aaltosen runosta tekemää laulua kuunnellessani
tunsin lämpöisen tuulahduksen kylmenevän syksyn keskellä.
Muistan kuinka omassa lapsuudessani oli suuri ilon hetki,
kun naapurin täti toi tuoretta, lämmintä leipää myös meille leivottuaan omalle perheelle.
Samoin omalla äidilläni oli tapana viedä naapuriin lämpimäisiä meidän leipomispäivänä ja
joskus sain jopa minä kunniatehtävän viedä niitä.
Viime viikon ilahduttavimpia ja siunatuimpia hetkiä oli,
kun ystäväni toi minulle pienen poikansa kanssa leipomiaan pikkuleipiä.

Näistä lämpimäisistä nousi mieleeni monia ajatuksia.
Ensinnäkin se, kuinka me voimme osoittaa lähimmäisen rakkautta arkipäivän teoilla.
Vaikka olisi puutetta, niin voi antaa muille.
Matt 14:16 : ”Mutta Jeesus sanoi heille:”… Antakaa te heille syötävää”.
Tämän jälkeen Jeesus siunasi viisi leipää ja kaksi kalaa ja ne riittivät yli 5000 ihmiselle.
Laulu jatkuu: ”Vaikka oma perhe paljon tarvitsi, ajateltiin muita, heille annettiin…
Lämmin sydän antaa omastaan, sai Luojaltansa voimaa rakastaa”.
Tätä me voimme rukoilla Luojalta. Että saisimme voimaa rakastaa ja antaa omastamme.
Ja että Hän siunaisi lahjamme.

Meillä on jaettavana jotain vielä maallista leipääkin paljon tärkeämpää.
Nimittäin sanoma Jeesuksesta. Hän on elämän leipä.
Joh 6 : 33 : ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
ja 35: ” Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä.
Sille, joka tulee luokseni ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.”
Jae 58: ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se ei ole sellaista ruokaa,
jota isänne söivät ja ovat kuolleet. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Ajatelkaa kuinka suuri tehtävä meillä on; jakaa elämän leipää.

Minut siunasi uskon tielle Aino–niminen mummo.
Hän antoi minulle parhaat lämpimäiset elämässäni – sitä todellista elämän leipää.
Ainon sanoin tähän loppuun rukous:”Ystäväni. Ota Raamattu, lue Matt. 28:20.
Omista se ihana lupaus kohdallesi, kun Jeesus sanoo:
” Minä olen teidän kanssanne, joka päivä, maailman loppuun asti.”
Se on yhtä varma tänä päivänä kuin silloin, sinä hetkenä,
kun Jeesus on sen opetuslapsilleen sanonut.
Vaikka kohdallesi on annettu, ja annetaan edelleen myrskyäviä hetkiä.
Rukouksiin ei tule vastausta toivomallasi tavalla.
Herramme ja Vapahtajamme on sittenkin siellä, aallokon keskellä.
Kädet ojennettuina meitä kohden.
Ole turvallisella mielellä, sinun rukouksiisi tulee vastaus aikanaan.
Annan ne omalla ajallani ja tavallani.
Älä pelkää, olenhan syntisi jo kantanut ristin puulla, ne on anteeksiannetut,
kun sinä nöyrryt minun edessäni niitä anteeksi pyytämään.
Sen rauhan, jota maailma ei voi antaa, olen jo antanut sinulle.
Kannan sinua edelleen. Joka aamu uuteen armoon turvautuen,
saat käydä päivän ja hetken kerrallaan kohti taivaan kotia.
Siellä saat nähdä kirkastetuin silmin Vapahtajasi.
Kiitos Jeesus, että olet kanssamme joka päivä siihen saakka, kun elon päivien mitta on täysi.”

Kristiina Turunen

Lähteet: Nina Åström: Minun aarteeni, lauluja Hilja Aaltosen sydämeltä
Aino Kolppanen: Runoja ja kertomuksia

Äidin rakkautta

1 Kun. 3:26: ”Hän tunsi palavaa äidin rakkautta omaa poikaansa kohtaan.”
Tällaista rakkautta olemme saaneet kokea elämämme aikana, kuinka äiti rakastaa.
Hän huolehti meistä ja tunsi/tuntee minut.
Äidit ovat uskoneet ja luottaneet lapsiinsa ja seisoneet takanamme ja
korjanneet joskus virheitämmekin.
Äidiltä voi kysyä neuvoja, jos on tarpeen. Äideillä on viisautta ja ymmärrystä.
Onnellinen se, joka on saanut/saa omistaa rukoilevan äidin.

Kun lapset olivat pieniä, niin he olivat lähellä ja huolet olivat pieniä.
Mutta nyt, kun he ovat kaukana, niin murheet ovat isommat,
onko työtä ja toimeentuloa kaikilla ja miten ne pikku sirpakat lastenlapset kasvavat.
Perheenä pidämme yhtä vieläkin ja minusta se on hienoa.
Kiitos Herralle ihanista vävyistä, jotka laittavat makoista ruokaa ja musisoivat ja
korjaavat meidän tietokoneita.
Näin on perhe kasvanut ja äidin sydämeen mahtuu paljon rukousaihetta.

Jeesus sanoi Mark. 3:34: ”Tässä ovat äitini ja veljeni!”
Raamattu kuvaa myös miten olemme suurta perhettä Ef. 2:19:
”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia,
vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä.”
Mahtavaa, että saadaan olla Jumalan perhettä, jossa ovat äidit, isät, veljet ja siskot,
joilla on ”palava rakkaus poikaansa kohtaan”
Tällaisessa uskollisessa rakkauden ilmapiirissä on hyvä varttua ja kasvaa Jumalan tuntemisessa.

Joku perhe suunnittelee lomamatkaa yhdessä. Kaikki perheessä laittavat viisaat päänsä yhteen.
Toinen sanoo; haluan sitten paljon uida, toinen sanoo, että aikoo ottaa aurinkoa ja
toinen haluaa syödä hyvää ruokaa.
Sitten perhe tekee päätöksen ja tilaa liput Espanjan Torreviejaan. Sellaista se pitäisi olla srk.ssa.
Harvassa perheessä joku yksin tekee päätöksen ja ilmoittaa perheelle,
että matka tehdään sinne ja silloin.
Niitäkin varmaan on, mutta parhaimman tuloksen saa silloin, kun tehdään yhdessä päätökset.

Olihan sitä meidänkin perheessä välillä riitaa ja kateutta kuten jokaisessa perheessä,
mutta niistä sovittiin ja pyydettiin anteeksi. Yksi tärkeä asia oli olla tasapuolisuus,
esim. jokainen tyttö sai yhtä paljon karkkia karkkipäivänä, niin ei tullut riitaa.
Mutta opetettiin myös erilaisuutta, että emme kaikki ole samanlaisia ja
jokaisella ovat omat lahjansa. Yksi tyttö oli hyvä leipomaan ja toinen oli
idearikas ja uusia suunnitelmia täynnä koko ajan, yksi oli altis aina apuun.
Meitä on monenlaisia myös tässä Jumalan perheväessä.
Omilla lahjoillamme voimme palvella toinen toistamme iloksi.
Emme voi mitenkään siihen vaikuttaa millaiset syntymälahjat olemme saaneet,
eikä myös tässä seurakuntaperheväessä.

Oletko tavannut täydellistä perhettä tai seurakuntaa?
Minä en ole vielä tavannut, mutta rakkauden täyttämässä ilmapiirissä tuntuu,
että tällaisenaan minun on hyvä olla tässä perheessä.
Jos joku vähän joskus rohkaisun sanan antaa, tulee se sitten siskon,
veljen tai äidin tai isän suusta, niin minusta tuntuu, että kykenen mihin vaan.

Suokoon Jumala meille perheinä kaikkea siunausta ja voimia tähän hektiseen ja
kiireiseen elämään ja saakoot äidit rukouksiinsa lohdutuksen Jumalalta.
Olkoon Jumalan rakkaus voimanamme tässä seurakunnassa ja
vallitkoon meillä Kristuksen mieli ja rakkaus yhä enenevässä määrin.
Suokoon Jumala vielä lisää hengellisiä lapsia tähän
suureen Jumalan perheväkeen ja palakoon rakkaus
sydämissämme äidin rakkauden tavoin toinen toisiamme kohtaan.
Tähän perheväkeen sopii vielä monta lasta.

Maija-Liisa

”Sun Henkesi sateen alle mun sieluni uupunut vie!

/: Oi, kirkasta huokaavalle ristin siunattu, kaita tie! :/

Ei riitä, jos kerran Sulta Sun kasteesi siunataun sain.

/: Mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain.:/

Ei väsyä kesken matkaa tien kaitaisen kulkijat saa.

/: On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan. :/

-Vilho Rantanen, Hengellinen laulukirja 142

Mikähän lie ollut kirjoittajan elämäntilanne hänen kirjoittaessaan noita laulun säkeitä?
Ne kertovat kaipuusta saada uudelleen Jumalan Pyhän Hengen kaste.
Kerran saatu Hengen kaste ei ole kirjoittajalle riitänyt, vaan hän on kokenut tarvitsevansa Jumalan Pyhän Hengen uudistavaa voimaa päivittäin. Muuten hän ei koe jaksavansa matkallaan kohti päämäärää. Elämässä on paljon asioita, jotka uuvuttavat ja vievät meidät tilanteeseen,jossa tuntuu ettemme enää jaksa. Työelämä tuntuu vievän kaikki voimat ja erilaiset elämän vaikeudet kuluttavat niin, että voimavarat tuntuvat loppuvan.
Uupumus valtaa mielen, kuten runoilija runoilee: sielu on uupunut kaikesta
ja kaipaa Jumalan Hengen kosketusta.

Psalminkirjoittaja runoilee Ps. 51:10:

”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”

Kerran saatu Hengen kaste ei riitä koko matkalle,
vaan me tarvitsemme sitä ja Jumalan armoa joka päivä.
Jumalan Hengen kosketuksesta uupunut sielu saa virvoituksen ja uutta voimaa matkalle.
Hänen henkensä vahvistuu, ja hän voi jatkaa matkaansa uudistuneena.
Lauluntekijä runoilee ristin kaidasta tiestä ikään kuin hän sielunsa uupumuksessa olisi unohtanut sen merkityksen. Vain Herra voi sen kirkastaa.
Tarvitsemme Jumalan Hengen kosketusta, jotta jaksaisimme perille saakka,
eikä kukaan väsyisi kesken matkaa.

Pietari kirjoittaa 1. Piet. 1:6 – 9 uskon päämäärästä:

”Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa.Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähteet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Uupuneena, väsyneenä, heikkona ja kaikkensa menettäneenä
saa aina käydä Herran eteen pyytämään armoa, anteeksiantamusta ja
uutta Hengen kosketusta. Herra antaa soimaamatta eikä muistele epäonnistumisiamme.
Rohkaiskoon nämä ajatukset lauluntekijän tavoin meitä lähestymään Jumalaa ja
pyytämään päästä Hengen sateen alle saamaan uutta tulta ja virvoittumaan niin,
että jaksamme perille saakka.

Sinua siunaten Maritta Korkatti

Jumalan valtakunta meissä haluaa murtautua esille!

Luuk. 17:20-21 mukaan Jumalan valtakunta ei ole täällä nähtävänä temppelinä, kirkkona tai muuna, vaan se on sisäisesti teissä, näin Jeesus sanoo. Koska tämä valtakunta on uudestisyntyneiden sisällä, niin se murtautuu näkyviin juuri sinun ja minun kauttani koko maailmalle.

Ef. 1:3-7 ja 13-14: Meihin on asetettu lapseuden Henki, Pyhän Hengen sinetti.

Meidät on Jeesuksen uhrilla ja verellä tehty pyhiksi, meitä on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Meidät on lunastettu syntivelasta Jeesuksen verellä.

Olemme uusia luomuksia, kaikki vanha on kadonnut, uusi on sijaan tullut! Meidät on sovitettu, lunastettu ja vanhurskautettu Golgatan työn tähden, ja olemme pyhää papistoa. Olemme pyhitetyt, syyttömäsi julistetut Jeesuksen nimessä!

Room 3:24,26 sanoo, että sinut Jeesuksen oma, on tehty vanhurskaaksi uskosi kautta. Eikö ole ihmeellistä armoa, että meidät on tehty puhtaiksi,pyhiksi ja Jumalan valtakunta on meidän sisällämme!

Room. 14:17: Jumalan valtakunta meissä on siis vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Saat omistaa Jumalan rauhan ja ilon. Ilo Herrassa on väkevyytemme!

Sinuun on asetettu koko Jumalan valtakunta. Ymmärrämmekö, että olemme vanhurskautettuja?

Sano ja omista itsellesi Jumalan sana, olen syytön, pyhä, vanhurskautettu!

Joskus me ajattelemme, että Herran pitää vielä tehdä jotain,

mutta sana osoittaa, että kaikki on täytetty ja tehty jo Golgatalla ristinpuulla.

1 Kor. 4:20 sanoo, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa,ja meihin on asetettu tämä ihmeellinen ylösnousemusvoima,Pyhän Hengen tuli sekä voima! Jeesuksen tarkoitus on saada meidät liikkeelle jaymmärtämään olevamme kokonaan pyhitettyjä astioita jaloa käyttöä varten asetettuja! Anna Pyhälle Hengelle valtuus ja lupa murtautua sinun kauttasi läpinäkyväksi tälle maailmalle! Olemme Jumalan valtakunnan suurlähettiläitä, suola ja valkeus tälle maailmalle. Nostetaan uskon lamppumme näkyviin, että Jumalan valtakunta näkyy meistä ulospäin!Olemme myös hapate, jonka tarkoitus on vaikuttaa koko ympärillämme olevaan maailmaan. Siis lähde liikkeelle! Jeesuksen tarkoitus on saada meidät niin täyteen voimaansa, pyhyyttänsä, että me olemme Hänen kaltaisiaan toteuttamassa Jumalan valtakuntaa tässä ajassa

Jes 61: 1-3.

Vapautetaan, sidotaan särjettyjä sydämiä, julistetaan synnin vangitsemille kirvoitusta, lohdutetaan murheellisia ja annetaan ilomme, rauhamme ja kiitoksemme Jeesusta kohtaan näkyä!Saatetaan pyhityksemme täydelliseksi puhdistautumalla kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta!

Keuruulla juhannuksena Daniel Kolenda julisti, että emme voi Mooseksen tavoin piiloutua liinan taakse, jos voimamme ja palavuutemme vähenee. Meidän on tuotava rehellisesti,avoimesti Jeesukselle asiat, jotka tekevät meidän uskomme vähemmän kirkkaaksi. Kerrotaan Herralle uskomme heikkous ja voimattomuus, silloin Hän itse Pyhällä Hengellä täyttäjä, saa uskon lamppumme palaviksi. Voimme reilusti näyttää maailmalle uskomme todellisuuden Jeesuksen seuraajina. Saakoon Pyhä tuli sytyttää meidät hätään ja tuskaan ihmisistä!

Astu eteenpäin ja riemuitse, että ristillä Jeesus on jo sovittanut kaikki syntimme ja huusi se on täytetty! Saat olla vapaa, verellä pesty ja vanhurskas!

Ole ja elä niin, että koko Jumalan valtakunta näkyy sinussa sisäisesti, mutta samalla niin että se näkyy ulospäinkin.

Viedään Jeesusta ihmisten keskelle, näin Jumalan valtakunta leviää!

Siunausta kesääsi toivoo saarnaaja Harri Tiainen

“Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen tykö kuulemaan häntä”. Luuk. 15:1

Kristuksen luona syntinen herää ja totuus voittaa valheen. Kristus ajaa ulos riivaajia,                   ja sielut vapautuvat synnin kahleista.Näin kävi siihen aikaan kun syntiset ja publikaanit tulivat kuulemaanJeesuksen Kristuksen sanoja. Ne sanat olivat totuudella suolattuja.                            Niistä kävi Pyhän Hengen nuhteleva voima kuulijain omaantuntoon.

Moni suuttui ja pakeni.Mutta sittenkään he eivät malttaneet pysyä poissa Kristuksen luota.Niin kuin magneetti vetää rautaa puoleensa, samoin myöskin Kristuksen vilpitön rakkaus syntisiin veti publikaanit ja syntiset häntä kuulemaan.

Niin tapahtui “siihen aikaan”. Entä nyt?                                                                                           Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen sanoissaan oleva totuus ei vieläkään jätä omiatuntoja väärään rauhaan. Sana, jonka Kristus on syövyttänyt omaantuntoon,                    seuraa meitä matkallamme.Valheen henki sydämessä riitelee kyllä sitä vastaan.

Aluksi suruttomuudessaan sanan satuttama syntinen on tämän valheen hengen puolella                   ja vastustaa, jopa pilkkaakin sanan nuhteita.       

Mutta kun sisäinen hätä vetää uudelleen ja uudelleen Kristusta kuulemaan, ei lopulta enää jaksa riistäytyä sanan tuomion alta, vaan on suostuttava olemaan tekojensa kaltaisena elävän Jumalan tuomittavana.

Kun tämä suuri muutos tapahtuu syntisessä Herran sanan kuulon kautta,                                          Kristuksen rakkaus alkaa voittaa hänen sydämensä.Ihminen ei enää tyydy pintapuoliseen sana tietoon, vaan etsii nyt elämää ja voimaa.Kuolleesta on tullut elävä, syntisestä Kristuksen armon kautta sovitettu Jumalan lapsi.

Onko sinulle jo näin käynyt?

Pentti Pihkakoski

Kevät
Suomen kevät, muuttolinnut saapuvat,lumi sulaa,vedet vapautuvat jään kahleista.
Koivujen silmut kasvavat, pajut kukkivat. Lintujen laulu täyttää ilman.
Maa on vielä kosteaa, jäistäkin, routaa löytyy.
Kädet tuntuvat olevan täynnä kaikenlaisia asioita,
pitäisi sitä ja tätä kevätsiivousta tehdä, sisällä ja pihalla.
Kevät lie myös siellä, missä kädet upotetaan multaan,usein ajattelematta, mitä multa on.
Kädet mullassa, toiveena uuden kasvun näkeminen, sadon saaminen.
Pienen vihreän taimen suojaaminen kylmältä, hallalta, joka helposti vaanii kylvöjämme.

Ihmismielen kevät, millainen se lie? Nuoruus kaikkine nuoruuteen kuuluvine asioineen
vai olisiko ihmismielen kevät jo peräti lapsuudessa,
kun maailma ei vielä ole vienyt luottamusta elämän kantamiseen.
Vai löydänko ihmismieleen kevään sieltä, missä Jumalan Henki tuntuu kutsuvan harhapoluilla
harhaillutta ihmislasta.
Kuinka lapsuuden ja nuoruuden toiveet ovat tuhoutuneet maailman myrskyissä.
Toiveiden, uskon häipyminen , ihminen omien epäonnistumisten, miksei myös toisten tekojen kautta ajautunut umpikujaan.
Kun silmiin katsoo vain tyhjä kuori, kun kysymykseen vastataan vältellen,
kun kuulijakaan ei kysy tarkoituksella kuulumisia, vaan vain kohteliaisuudesta,
tavan vuoksi,haluamatta kuulla todellista vastausta.
Olemmeko edes kykeneviä kuulemaan ihmisen hätää,
niiden joiden asiat näyttävät olevan hyvin,
tai niiden jotka kantavat vastuuta, niin tai niiden jotka ovat omissa
silmissämme epäonnistuneita,jopa arvottomia.
Haluammeko kuulla epäonnistumisista, pettymyksistä, teoista jotka ovet vieneet ihmisarvon.
Osaammeko kantaa ihmistä Jumalan eteen sanoin, mutta myös teoin.
No minun ainakin on sanottava, että en osaa.

Mutta keväästähän minun piti. Ihmismielen kevät, onko se siellä, missä Jumalan henki puhaltaa,
missä lämpö sulattaa jäitä, elämän pettymyksiä, elämän epäonnistumisia pois,
tuoden ja luoden uutta elämää, kuten keväällä kuuluukin. Pieni hento taimi,
ihmissydän, hallan vaaniessa. Jossain kohden routa tuntuu estävän kasvua,
hidastavan Jumalan rakkauden kokemista, jossain kohden on liian märkää,
liian vaarallista liikkua, upottavaa, sellaista joka voi siellä liikkujankin tartuttaa,
asioita joille on annettava aikaa, kevättuulen, ahavan kuivattava
voima tekee tehtävänsä luonnossa. Ihmissydämessa Pyhä Henki avaa ja sulkee,
tuo esiin totuutta Jumalasta,kasvun antajasta- miksei ihmismielestäkin.

Niin, millaisin käsin siellä olen,jos ylipäätään olen, tukemassa hentoa kasvua,
kastelemassa Jumalan antamaa elämää, kuinka lannoitan tuota ihmissydämen kasvumaata,
josta kuljettu sivutie on vienyt voiman, jonka kasvupohja on huonontunut.
Jumala antaa kasvun, sen tiedämme. Me ihmiset hämmenämme omalla laillamme omaa ja
väliin toistenkin elämää, omilla mielipiteillämme, omilla tavoillamme.
Mahtavatko käsissäni olla millaiset hanskat, kun elämän tekemään multaan ne sotken,
mahdanko osata heittää pois ne osat, jotka eivät ravitse ,eivät tue kasvua.
Mistä ylipäätään otan kasvualustani . Osaanko hakea siihen Sanan pohjalta tukea,
vastata kärsivälle näin sanoo Sana.
Niin, ehkä jälleen epäonnistun, mutta siinä juuri voi olla se siunaus,
joka muuttuu kasvualustaksi jollekin uudelle. Tieto siitä, että Jumalan rakkaus riittää,
armon valta yli tekojemme on tärkeää minulle, sinulle.
Armo tarvitsee antajan ja niin, tietty myös vastaanottajan.
Olisiko aika kylvää armonkylvö, omaan mieleen, omaan sydämeen,
jakaa toisille sen voimaa ja siunausta.. tänä keväänä, juuri nyt.
Kevät mahdollisuuksien aikaa , myös Jumalan maailmassa.

Kaija Laukkanen