Kirjoittajan arkistot: ylläpitäjä

Eväitä elämään joulukuu 2019

Apt. 2:36 – 40:
”Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma:
Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi –
tämän Jeesuksen, joka te ristiinnaulitsitte”.
Kuulleessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään,
ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:
”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?”
Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen,
jotta syntinne annettaisiin anteeksi.
Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne,
ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä — keitä ikinä Herra,
meidän Jumalamme, kutsuu.” Pietari jatkoi vielä puhettaan.
Hän vetosi heihin ja kehotti:
”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.
” (Raamattu 1992)

Ehdotus tarkoittaa Wikisanakirjan mukaan ”mielipidettä, suositusta
tai luonnosta jonkin asian tekemiseksi”. Kielitoimiston mukaan ”suunnitelma,
joka esitetään toteutettavaksi”.
Maailman tärkein aloite on todistaa Jeesuksesta,
joka syntyy Pyhän Hengen aloitteesta kauttamme, ehdottaa vireillepanoa
tutkia Jumalan tahtoa jokaista ihmistä kohtaan, Raamatun mukaisesti.

Kirjallinen ehdotus ottaa Jeesus vastaan omaan elämään on
Pyhän Hengen aloite ihmissydämeen ihmisen
saamiseksi Jumalan yhteyteen, uudestisyntymiseen.
Aloite on asian keskusteluavaus.
Vetoomus tarkoittaa pyyntöä, joka koskee yksityistä ja julkista etua,
sillä esitetään kannanottoa joko suullisesti tai kirjallisesti.

Uskovina vetoamme kaikille: ”Antakaa pelastaa itsenne”.

Siunattua Joulun aikaa 2019 ja todistusintoa Jeesuksesta, jokaiselle vuoteen 2020!

Juho Yli-Posso

Eväitä elämään marraskuu 2019

ÄLÄ PELKÄÄ, USKO AINOASTAAN!

Pelko ei ole mukava kaveri.
Se oli syntiinlankeemuksen välitön seuraus (1.Moos.1:3)
ja on siitä lähtien ollut Jumalasta vieraantuneen ihmiskunnan seuralainen.
Pelko saattaa monella tapaa hallita ihmistä.
Se rajoittaa elämää, lamaannuttaa ja orjuuttaa.
Se luo varjonsa ihmisen elämään. Esimerkiksi kuolemanpelko saattaa
olla hyvinkin lamaannuttava ja orjuuttava ja saa ihmisen
etsimään turvaa mitä ihmeellisimmistä asioista.
Sairaudet luovat usein pelkoa.
Sodat, väkivalta ja luonnonilmiöt pelottavat (Matt.8:26).
Omat ajatuksetkin saattavat ahdistaa (Matt.14:26).
Ihmispelko panee paulan (Sananl.29:25).
Mennyt elämä, huonon omantunnon aiheuttama pelko voi tuntua hyvinkin raskaalta.
Myös tulevaisuus saattaa pelottaa ja ahdistaa vieden elämänilon nykyhetkestäkin.

Jumala kuitenkin sanoo toistuvasti Sanassaan, ettei meidän tarvitse pelätä.
Joku on laskenut, että Raamatussa sanotaan 365 kertaa ”älä pelkää”.
Joka päivä Jumala haluaa sanoa meille, ettei tarvitse pelätä.
Saamme olla turvallisella mielellä ja luottaa Hänen huolenpitoonsa.
Hän on luvannut olla joka päivä kanssamme (Matt. 28:20).
Room.8:15 sanotaan:
”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme : ”Abba! Isä!”

Kaikkein pimeimpinäkin hetkinä Jeesus on meidän kanssamme auttaen ja lohduttaen. Paimenpsalmissa (23:4) sanotaan:
”Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani.
Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua.”
Kuolemanpelko voi olla syystä tai toisesta hyvinkin voimakasta ja
ahdistusta ja kauhua aiheuttavaa.
Myös Hebrealaiskirjeessä meitä rohkaistaan voimakkaasti 2:14-15:
”Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös Hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi,
jotta Hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan,
nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta
olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa.”

Evankeliumi on ilosanoma. Luukas 2:10:
”mutta enkeli sanoi heille:
”Älkää pelätkö!
Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle”.
Jokaisen ihmisen tähden Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan,
että yhteys Jumalan ja ihmisen välillä, joka syntiinlankeemuksessa rikkoutui,
olisi jälleen mahdollinen. Ja Jeesus voitti synnin, sairauden ja kuoleman vallan.
Mutta ilman Jeesusta ihminen on hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta.
Jokainen, joka uskoo Jeesukseen ja ottaa Hänen valmistaman pelastuksen vastaan,
saa Pyhän Hengen sinetin sydämeensä ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Room.8:1-2,11 sanotaan: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille,
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä,
niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
tekee eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.”
”Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Gal.5:1. Jeesus on meidän Pelastajamme ja Lunastajamme.
Hän on meidän Kilpemme ja Apumme. Hän on kanssamme ja pitää meistä huolen.

Laulun sanoin:
”Älä pelkää, Hän vierelläs seisoo ja kannattaa. Älä pelkää,
ei pimeyden voimat sua valtaan saa.
Älä pelkää, Hänen armonsa lopu ei milloinkaan. Älä pelkää,
Hän kanssasi kulkee ja johdattaa.”
(Kertosäkeistö laulusta Älä pelkää, säv. ja sanat Ilkkka Puhakka)
Älä pelkää, usko ainoastaan!

Siunausta Jeesuksessa Kristuksessa

Sari Yli-Posso

Eväitä elämään lokakuu 2019

”Muistan pirtin leiväntuoksuisen ja äidin sanat yhä lapsilleen.
Viethän tästä lämpimäiset naapuriin. Kerro heille meillä tänään leivottiin.”
Tätä Nina Åströmin Hilja Aaltosen runosta tekemää laulua kuunnellessani
tunsin lämpöisen tuulahduksen kylmenevän syksyn keskellä.
Muistan kuinka omassa lapsuudessani oli suuri ilon hetki,
kun naapurin täti toi tuoretta, lämmintä leipää myös meille leivottuaan omalle perheelle.
Samoin omalla äidilläni oli tapana viedä naapuriin lämpimäisiä meidän leipomispäivänä ja
joskus sain jopa minä kunniatehtävän viedä niitä.
Viime viikon ilahduttavimpia ja siunatuimpia hetkiä oli,
kun ystäväni toi minulle pienen poikansa kanssa leipomiaan pikkuleipiä.

Näistä lämpimäisistä nousi mieleeni monia ajatuksia.
Ensinnäkin se, kuinka me voimme osoittaa lähimmäisen rakkautta arkipäivän teoilla.
Vaikka olisi puutetta, niin voi antaa muille.
Matt 14:16 : ”Mutta Jeesus sanoi heille:”… Antakaa te heille syötävää”.
Tämän jälkeen Jeesus siunasi viisi leipää ja kaksi kalaa ja ne riittivät yli 5000 ihmiselle.
Laulu jatkuu: ”Vaikka oma perhe paljon tarvitsi, ajateltiin muita, heille annettiin…
Lämmin sydän antaa omastaan, sai Luojaltansa voimaa rakastaa”.
Tätä me voimme rukoilla Luojalta. Että saisimme voimaa rakastaa ja antaa omastamme.
Ja että Hän siunaisi lahjamme.

Meillä on jaettavana jotain vielä maallista leipääkin paljon tärkeämpää.
Nimittäin sanoma Jeesuksesta. Hän on elämän leipä.
Joh 6 : 33 : ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
ja 35: ” Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä.
Sille, joka tulee luokseni ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.”
Jae 58: ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se ei ole sellaista ruokaa,
jota isänne söivät ja ovat kuolleet. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Ajatelkaa kuinka suuri tehtävä meillä on; jakaa elämän leipää.

Minut siunasi uskon tielle Aino–niminen mummo.
Hän antoi minulle parhaat lämpimäiset elämässäni – sitä todellista elämän leipää.
Ainon sanoin tähän loppuun rukous:”Ystäväni. Ota Raamattu, lue Matt. 28:20.
Omista se ihana lupaus kohdallesi, kun Jeesus sanoo:
” Minä olen teidän kanssanne, joka päivä, maailman loppuun asti.”
Se on yhtä varma tänä päivänä kuin silloin, sinä hetkenä,
kun Jeesus on sen opetuslapsilleen sanonut.
Vaikka kohdallesi on annettu, ja annetaan edelleen myrskyäviä hetkiä.
Rukouksiin ei tule vastausta toivomallasi tavalla.
Herramme ja Vapahtajamme on sittenkin siellä, aallokon keskellä.
Kädet ojennettuina meitä kohden.
Ole turvallisella mielellä, sinun rukouksiisi tulee vastaus aikanaan.
Annan ne omalla ajallani ja tavallani.
Älä pelkää, olenhan syntisi jo kantanut ristin puulla, ne on anteeksiannetut,
kun sinä nöyrryt minun edessäni niitä anteeksi pyytämään.
Sen rauhan, jota maailma ei voi antaa, olen jo antanut sinulle.
Kannan sinua edelleen. Joka aamu uuteen armoon turvautuen,
saat käydä päivän ja hetken kerrallaan kohti taivaan kotia.
Siellä saat nähdä kirkastetuin silmin Vapahtajasi.
Kiitos Jeesus, että olet kanssamme joka päivä siihen saakka, kun elon päivien mitta on täysi.”

Kristiina Turunen

Lähteet: Nina Åström: Minun aarteeni, lauluja Hilja Aaltosen sydämeltä
Aino Kolppanen: Runoja ja kertomuksia

Eväitä elämään syyskuu 2019

Äidin rakkautta

1 Kun. 3:26: ”Hän tunsi palavaa äidin rakkautta omaa poikaansa kohtaan.”
Tällaista rakkautta olemme saaneet kokea elämämme aikana, kuinka äiti rakastaa.
Hän huolehti meistä ja tunsi/tuntee minut.
Äidit ovat uskoneet ja luottaneet lapsiinsa ja seisoneet takanamme ja
korjanneet joskus virheitämmekin.
Äidiltä voi kysyä neuvoja, jos on tarpeen. Äideillä on viisautta ja ymmärrystä.
Onnellinen se, joka on saanut/saa omistaa rukoilevan äidin.

Kun lapset olivat pieniä, niin he olivat lähellä ja huolet olivat pieniä.
Mutta nyt, kun he ovat kaukana, niin murheet ovat isommat,
onko työtä ja toimeentuloa kaikilla ja miten ne pikku sirpakat lastenlapset kasvavat.
Perheenä pidämme yhtä vieläkin ja minusta se on hienoa.
Kiitos Herralle ihanista vävyistä, jotka laittavat makoista ruokaa ja musisoivat ja
korjaavat meidän tietokoneita.
Näin on perhe kasvanut ja äidin sydämeen mahtuu paljon rukousaihetta.

Jeesus sanoi Mark. 3:34: ”Tässä ovat äitini ja veljeni!”
Raamattu kuvaa myös miten olemme suurta perhettä Ef. 2:19:
”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia,
vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä.”
Mahtavaa, että saadaan olla Jumalan perhettä, jossa ovat äidit, isät, veljet ja siskot,
joilla on ”palava rakkaus poikaansa kohtaan”
Tällaisessa uskollisessa rakkauden ilmapiirissä on hyvä varttua ja kasvaa Jumalan tuntemisessa.

Joku perhe suunnittelee lomamatkaa yhdessä. Kaikki perheessä laittavat viisaat päänsä yhteen.
Toinen sanoo; haluan sitten paljon uida, toinen sanoo, että aikoo ottaa aurinkoa ja
toinen haluaa syödä hyvää ruokaa.
Sitten perhe tekee päätöksen ja tilaa liput Espanjan Torreviejaan. Sellaista se pitäisi olla srk.ssa.
Harvassa perheessä joku yksin tekee päätöksen ja ilmoittaa perheelle,
että matka tehdään sinne ja silloin.
Niitäkin varmaan on, mutta parhaimman tuloksen saa silloin, kun tehdään yhdessä päätökset.

Olihan sitä meidänkin perheessä välillä riitaa ja kateutta kuten jokaisessa perheessä,
mutta niistä sovittiin ja pyydettiin anteeksi. Yksi tärkeä asia oli olla tasapuolisuus,
esim. jokainen tyttö sai yhtä paljon karkkia karkkipäivänä, niin ei tullut riitaa.
Mutta opetettiin myös erilaisuutta, että emme kaikki ole samanlaisia ja
jokaisella ovat omat lahjansa. Yksi tyttö oli hyvä leipomaan ja toinen oli
idearikas ja uusia suunnitelmia täynnä koko ajan, yksi oli altis aina apuun.
Meitä on monenlaisia myös tässä Jumalan perheväessä.
Omilla lahjoillamme voimme palvella toinen toistamme iloksi.
Emme voi mitenkään siihen vaikuttaa millaiset syntymälahjat olemme saaneet,
eikä myös tässä seurakuntaperheväessä.

Oletko tavannut täydellistä perhettä tai seurakuntaa?
Minä en ole vielä tavannut, mutta rakkauden täyttämässä ilmapiirissä tuntuu,
että tällaisenaan minun on hyvä olla tässä perheessä.
Jos joku vähän joskus rohkaisun sanan antaa, tulee se sitten siskon,
veljen tai äidin tai isän suusta, niin minusta tuntuu, että kykenen mihin vaan.

Suokoon Jumala meille perheinä kaikkea siunausta ja voimia tähän hektiseen ja
kiireiseen elämään ja saakoot äidit rukouksiinsa lohdutuksen Jumalalta.
Olkoon Jumalan rakkaus voimanamme tässä seurakunnassa ja
vallitkoon meillä Kristuksen mieli ja rakkaus yhä enenevässä määrin.
Suokoon Jumala vielä lisää hengellisiä lapsia tähän
suureen Jumalan perheväkeen ja palakoon rakkaus
sydämissämme äidin rakkauden tavoin toinen toisiamme kohtaan.
Tähän perheväkeen sopii vielä monta lasta.

Maija-Liisa

Eväitä elämään elokuu 2019

Sun Henkesi sateen alle mun sieluni uupunut vie!

/: Oi, kirkasta huokaavalle ristin siunattu, kaita tie! :/

Ei riitä, jos kerran Sulta Sun kasteesi siunataun sain.

/: Mä tarvitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain.:/

Ei väsyä kesken matkaa tien kaitaisen kulkijat saa.

/: On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan. :/

-Vilho Rantanen, Hengellinen laulukirja 142

Mikähän lie ollut kirjoittajan elämäntilanne hänen kirjoittaessaan noita laulun säkeitä?
Ne kertovat kaipuusta saada uudelleen Jumalan Pyhän Hengen kaste.

Kerran saatu Hengen
kaste ei ole kirjoittajalle riitänyt, vaan hän on kokenut tarvitsevansa Jumalan Pyhän Hengen uudistavaa voimaa päivittäin. Muuten hän ei koe jaksavansa matkallaan kohti päämäärää. Elämässä on paljon asioita, jotka uuvuttavat ja vievät meidät tilanteeseen,jossa tuntuu ettemme enää jaksa. Työelämä tuntuu vievän kaikki voimat ja erilaiset elämän vaikeudet kuluttavat niin, että voimavarat tuntuvat loppuvan.
Uupumus valtaa mielen, kuten runoilija runoilee: sielu on uupunut kaikesta

ja kaipaa Jumalan Hengen kosketusta.

Psalminkirjoittaja runoilee Ps. 51:10:

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”

Kerran saatu Hengen kaste ei riitä koko matkalle,
vaan me tarvitsemme sitä ja
Jumalan armoa joka päivä.
Jumalan Hengen kosketuksesta uupunut sielu saa
virvoituksen ja uutta voimaa matkalle.
Hänen henkensä vahvistuu, ja hän voi jatkaa matkaansa uudistuneena.

Lauluntekijä runoilee ristin kaidasta tiestä ikään kuin hän sielunsa
uupumuksessa olisi unohtanut sen merkityksen. Vain Herra voi sen kirkastaa.
Tarvitsemme Jumalan Hengen kosketusta, jotta jaksaisimme perille saakka,

eikä kukaan väsyisi kesken matkaa.

Pietari kirjoittaa 1. Piet. 1:6 – 9 uskon päämäärästä:

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa.Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähteet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Uupuneena, väsyneenä, heikkona ja kaikkensa menettäneenä
saa aina käydä Herran eteen pyytämään armoa,
anteeksiantamusta ja
uutta Hengen kosketusta.
Herra antaa soimaamatta eikä muistele epäonnistumisiamme.
Rohkaiskoon nämä ajatukset lauluntekijän tavoin meitä
lähestymään Jumalaa ja
pyytämään päästä
Hengen sateen alle saamaan uutta tulta ja virvoittumaan niin,
että jaksamme perille saakka.

Sinua siunaten Maritta Korkatti

Eväitä elämään heinäkuu 2019

Jumalan valtakunta meissä haluaa murtautua esille!

Luuk. 17:20-21 mukaan Jumalan valtakunta ei ole täällä nähtävänä temppelinä, kirkkona tai muuna, vaan se on sisäisesti teissä, näin Jeesus sanoo. Koska tämä valtakunta on uudestisyntyneiden sisällä, niin se murtautuu näkyviin juuri sinun ja minun kauttani koko maailmalle.

Ef. 1:3-7 ja 13-14: Meihin on asetettu lapseuden Henki, Pyhän Hengen sinetti.

Meidät on Jeesuksen uhrilla ja verellä tehty pyhiksi, meitä on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Meidät on lunastettu syntivelasta Jeesuksen verellä.

Olemme uusia luomuksia, kaikki vanha on kadonnut, uusi on sijaan tullut! Meidät on sovitettu, lunastettu ja vanhurskautettu Golgatan työn tähden, ja olemme pyhää papistoa. Olemme pyhitetyt, syyttömäsi julistetut Jeesuksen nimessä!

Room 3:24,26 sanoo, että sinut Jeesuksen oma, on tehty vanhurskaaksi uskosi kautta. Eikö ole ihmeellistä armoa, että meidät on tehty puhtaiksi,pyhiksi ja Jumalan valtakunta on meidän sisällämme!

Room. 14:17: Jumalan valtakunta meissä on siis vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Saat omistaa Jumalan rauhan ja ilon. Ilo Herrassa on väkevyytemme!

Sinuun on asetettu koko Jumalan valtakunta. Ymmärrämmekö, että olemme vanhurskautettuja?

Sano ja omista itsellesi Jumalan sana, olen syytön, pyhä, vanhurskautettu!

Joskus me ajattelemme, että Herran pitää vielä tehdä jotain,

mutta sana osoittaa, että kaikki on täytetty ja tehty jo Golgatalla ristinpuulla.

1 Kor. 4:20 sanoo, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa,ja meihin on asetettu tämä ihmeellinen ylösnousemusvoima,Pyhän Hengen tuli sekä voima! Jeesuksen tarkoitus on saada meidät liikkeelle jaymmärtämään olevamme kokonaan pyhitettyjä astioita jaloa käyttöä varten asetettuja! Anna Pyhälle Hengelle valtuus ja lupa murtautua sinun kauttasi läpinäkyväksi tälle maailmalle! Olemme Jumalan valtakunnan suurlähettiläitä, suola ja valkeus tälle maailmalle. Nostetaan uskon lamppumme näkyviin, että Jumalan valtakunta näkyy meistä ulospäin!Olemme myös hapate, jonka tarkoitus on vaikuttaa koko ympärillämme olevaan maailmaan. Siis lähde liikkeelle! Jeesuksen tarkoitus on saada meidät niin täyteen voimaansa, pyhyyttänsä, että me olemme Hänen kaltaisiaan toteuttamassa Jumalan valtakuntaa tässä ajassa

Jes 61: 1-3.

Vapautetaan, sidotaan särjettyjä sydämiä, julistetaan synnin vangitsemille kirvoitusta, lohdutetaan murheellisia ja annetaan ilomme, rauhamme ja kiitoksemme Jeesusta kohtaan näkyä!Saatetaan pyhityksemme täydelliseksi puhdistautumalla kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta!

Keuruulla juhannuksena Daniel Kolenda julisti, että emme voi Mooseksen tavoin piiloutua liinan taakse, jos voimamme ja palavuutemme vähenee. Meidän on tuotava rehellisesti,avoimesti Jeesukselle asiat, jotka tekevät meidän uskomme vähemmän kirkkaaksi. Kerrotaan Herralle uskomme heikkous ja voimattomuus, silloin Hän itse Pyhällä Hengellä täyttäjä, saa uskon lamppumme palaviksi. Voimme reilusti näyttää maailmalle uskomme todellisuuden Jeesuksen seuraajina. Saakoon Pyhä tuli sytyttää meidät hätään ja tuskaan ihmisistä!

Astu eteenpäin ja riemuitse, että ristillä Jeesus on jo sovittanut kaikki syntimme ja huusi se on täytetty! Saat olla vapaa, verellä pesty ja vanhurskas!

Ole ja elä niin, että koko Jumalan valtakunta näkyy sinussa sisäisesti, mutta samalla niin että se näkyy ulospäinkin.

Viedään Jeesusta ihmisten keskelle, näin Jumalan valtakunta leviää!

Siunausta kesääsi toivoo saarnaaja Harri Tiainen

ylläpitäjä

2.6.2019

SYDÄMENI SOI -TILAISUUDET

Telttakokoukset Ainalissa

Karhukankaan tien varrella

28.6. klo 18 ja 30.6. klo 16

Musiikkijumalanpalvelus

rukoushuoneella 30.6. klo 11

Usko ja Keijo Blommendahl

soittavat, laulavat ja julistavat

evankeliumia

Eväitä elämään kesäkuu 2019

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen tykö kuulemaan häntä”. Luuk. 15:1

Kristuksen luona syntinen herää ja totuus voittaa valheen. Kristus ajaa ulos riivaajia,                   ja sielut vapautuvat synnin kahleista.Näin kävi siihen aikaan kun syntiset ja publikaanit tulivat kuulemaanJeesuksen Kristuksen sanoja. Ne sanat olivat totuudella suolattuja.                            Niistä kävi Pyhän Hengen nuhteleva voima kuulijain omaantuntoon.

Moni suuttui ja pakeni.Mutta sittenkään he eivät malttaneet pysyä poissa Kristuksen luota.Niin kuin magneetti vetää rautaa puoleensa, samoin myöskin Kristuksen vilpitön rakkaus syntisiin veti publikaanit ja syntiset häntä kuulemaan.

Niin tapahtui ”siihen aikaan”. Entä nyt?                                                                                           Jeesus Kristus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hänen sanoissaan oleva totuus ei vieläkään jätä omiatuntoja väärään rauhaan. Sana, jonka Kristus on syövyttänyt omaantuntoon,                    seuraa meitä matkallamme.Valheen henki sydämessä riitelee kyllä sitä vastaan.

Aluksi suruttomuudessaan sanan satuttama syntinen on tämän valheen hengen puolella                   ja vastustaa, jopa pilkkaakin sanan nuhteita.       

Mutta kun sisäinen hätä vetää uudelleen ja uudelleen Kristusta kuulemaan, ei lopulta enää jaksa riistäytyä sanan tuomion alta, vaan on suostuttava olemaan tekojensa kaltaisena elävän Jumalan tuomittavana.

Kun tämä suuri muutos tapahtuu syntisessä Herran sanan kuulon kautta,                                          Kristuksen rakkaus alkaa voittaa hänen sydämensä.Ihminen ei enää tyydy pintapuoliseen sana tietoon, vaan etsii nyt elämää ja voimaa.Kuolleesta on tullut elävä, syntisestä Kristuksen armon kautta sovitettu Jumalan lapsi.

Onko sinulle jo näin käynyt?

Pentti Pihkakoski

Eväitä elämään toukokuu 2019

Kevät
Suomen kevät, muuttolinnut saapuvat,lumi sulaa,vedet vapautuvat jään kahleista.
Koivujen silmut kasvavat, pajut kukkivat. Lintujen laulu täyttää ilman.
Maa on vielä kosteaa, jäistäkin, routaa löytyy.
Kädet tuntuvat olevan täynnä kaikenlaisia asioita,
pitäisi sitä ja tätä kevätsiivousta tehdä, sisällä ja pihalla.
Kevät lie myös siellä, missä kädet upotetaan multaan,usein ajattelematta, mitä multa on.
Kädet mullassa, toiveena uuden kasvun näkeminen, sadon saaminen.
Pienen vihreän taimen suojaaminen kylmältä, hallalta, joka helposti vaanii kylvöjämme.

Ihmismielen kevät, millainen se lie? Nuoruus kaikkine nuoruuteen kuuluvine asioineen
vai olisiko ihmismielen kevät jo peräti lapsuudessa,
kun maailma ei vielä ole vienyt luottamusta elämän kantamiseen.
Vai löydänko ihmismieleen kevään sieltä, missä Jumalan Henki tuntuu kutsuvan harhapoluilla
harhaillutta ihmislasta.
Kuinka lapsuuden ja nuoruuden toiveet ovat tuhoutuneet maailman myrskyissä.
Toiveiden, uskon häipyminen , ihminen omien epäonnistumisten, miksei myös toisten tekojen kautta ajautunut umpikujaan.
Kun silmiin katsoo vain tyhjä kuori, kun kysymykseen vastataan vältellen,
kun kuulijakaan ei kysy tarkoituksella kuulumisia, vaan vain kohteliaisuudesta,
tavan vuoksi,haluamatta kuulla todellista vastausta.
Olemmeko edes kykeneviä kuulemaan ihmisen hätää,
niiden joiden asiat näyttävät olevan hyvin,
tai niiden jotka kantavat vastuuta, niin tai niiden jotka ovat omissa
silmissämme epäonnistuneita,jopa arvottomia.
Haluammeko kuulla epäonnistumisista, pettymyksistä, teoista jotka ovet vieneet ihmisarvon.
Osaammeko kantaa ihmistä Jumalan eteen sanoin, mutta myös teoin.
No minun ainakin on sanottava, että en osaa.

Mutta keväästähän minun piti. Ihmismielen kevät, onko se siellä, missä Jumalan henki puhaltaa,
missä lämpö sulattaa jäitä, elämän pettymyksiä, elämän epäonnistumisia pois,
tuoden ja luoden uutta elämää, kuten keväällä kuuluukin. Pieni hento taimi,
ihmissydän, hallan vaaniessa. Jossain kohden routa tuntuu estävän kasvua,
hidastavan Jumalan rakkauden kokemista, jossain kohden on liian märkää,
liian vaarallista liikkua, upottavaa, sellaista joka voi siellä liikkujankin tartuttaa,
asioita joille on annettava aikaa, kevättuulen, ahavan kuivattava
voima tekee tehtävänsä luonnossa. Ihmissydämessa Pyhä Henki avaa ja sulkee,
tuo esiin totuutta Jumalasta,kasvun antajasta- miksei ihmismielestäkin.

Niin, millaisin käsin siellä olen,jos ylipäätään olen, tukemassa hentoa kasvua,
kastelemassa Jumalan antamaa elämää, kuinka lannoitan tuota ihmissydämen kasvumaata,
josta kuljettu sivutie on vienyt voiman, jonka kasvupohja on huonontunut.
Jumala antaa kasvun, sen tiedämme. Me ihmiset hämmenämme omalla laillamme omaa ja
väliin toistenkin elämää, omilla mielipiteillämme, omilla tavoillamme.
Mahtavatko käsissäni olla millaiset hanskat, kun elämän tekemään multaan ne sotken,
mahdanko osata heittää pois ne osat, jotka eivät ravitse ,eivät tue kasvua.
Mistä ylipäätään otan kasvualustani . Osaanko hakea siihen Sanan pohjalta tukea,
vastata kärsivälle näin sanoo Sana.
Niin, ehkä jälleen epäonnistun, mutta siinä juuri voi olla se siunaus,
joka muuttuu kasvualustaksi jollekin uudelle. Tieto siitä, että Jumalan rakkaus riittää,
armon valta yli tekojemme on tärkeää minulle, sinulle.
Armo tarvitsee antajan ja niin, tietty myös vastaanottajan.
Olisiko aika kylvää armonkylvö, omaan mieleen, omaan sydämeen,
jakaa toisille sen voimaa ja siunausta.. tänä keväänä, juuri nyt.
Kevät mahdollisuuksien aikaa , myös Jumalan maailmassa.

Kaija Laukkanen

Elämän eväät huhtikuu 2019

Happamaton ja hapatus

Israelin kansa söi happamattoman leivän,
pääsiäislampaan sekä katkerat yrtit pelastuessaan Egyptistä. (2. Moos.12:8)
Karitsan teurastuksen jälkeen ulko-oven pihtipielet ja oven päällinen siveltiin karitsan verellä.
Näin veri oli pelastuksen merkkinä, ettei Herra surmaisi kansaansa,
kun hän kulki läpi Egyptin tuomiten sen tuhoon Egyptin jumalien tähden. (2 Moos 12:12-13).
Sana pääsiäinen, ”päsah”tarkoittaa kulkea ohi.

VT:n karitsa oli esikuva Uuden liiton pääsiäislampaastamme Jeesuksesta Kristuksesta,
josta Paavali kirjoittaa 1. Kor 5:7 – 13. Paavali käskee perata pois vanhan hapantaikinan ja
viettää juhlaa happamattomina vilpittömyydessä ja totuudessa. Hän tuo esille,
että hapatus tulee tuomita ja pitää erillään happamattomasta.
Tuomio ei koske maailmassa olevia, vaan kysymyksessä on seurakuntakuri.
Raamatunkohdassa Paavali vertaa seurakuntaa happamattomaan taikinaan ja
Kristus on uhrattu pääsiäislampaana seurakunnan puolesta.
Jeesuksen ensimmäinen temppelissä käynti liittyy pääsiäisjuhlaan. (Luuk 2:41 – 51)
Jeesuksen viimeinen ateria oli pääsiäisateria.

(Mark 14:12 – 16) Pääsiäisen syvällinen sisältö on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa.
IRT:ssä happamaton kuvaa puhdasta, ja koska Kristus on puhdas sekä koko totuus,
virheetön uhrikaritsamme, niin hänen kauttaan me saamme perata pois saastaisuuden,
hapatuksen. Jeesus käski kavahtamaan fariseusten hapatusta. (Luuk 12:1 – 3)
Fariseus tarkoittaa ulkokultaista, tekopyhyyttä, joka kieltää Jumalan sanan opetuksen.
He opettavat vääriä opetuksia,
heidän ihmisoppinsa eivät pelasta.
Vanhurskaus tulee armosta Jeesuksen veren ansion tähden.
Hapatus on synnin vertauskuva.
Niinkuin epäuskoinen sydän Jumalan silmissä,
niin hapan myös saa alkunsa käymisen seurauksena muodostuneista hapoista,
vallaten vähitellen koko kohteensa.
Ensin vähän maistuu happamalta, mutta lopulta leviää koko taikinaan.
Jeesus varoittaa eksytyksestä, valheesta, väärästä opista. Jos se
pääsee seurakuntaan, se hapattaa uskovat pois Jumalan sanan totuudesta.
Harhaopit ovatkin tunkeutuneet kaikkialle, ja kristityt ovat Jumalan tuomion kohteena,
jossa joukko jaetaan kahtia. Vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit,
Herra tutkii sydämemme aitouden ja totuudellisuuden hänen sanaansa kohtaan.
Sydämen epäusko, vääryys, vilppi tulee esille luopumuksena Raamatun sanaa kohtaan,
kun taassydämen uskon säilyttävät uskovat joutuvat seulaan,
jossa Jumala puhdistaa itselleen palvelijansa,
herättää läheisesti vaeltamaan hänen yhteydessään omaan, syvempään todellisuuteensa.

Pääsiäiskertomuksessa Luukkaan 22. luvussa on vastakkain kaksi herran opetuslasta,
Juudas Iskariot ja Simon Pietari. Tämä kuvaus heistä on myös todellisuutta tänään,
kun Jumalan tuomiot käyvät seurakunnissa jokaisen sydämen läpi.
Molemmat seurasivat Jeesusta palvellen häntä.
Kansa ja kanssapalvelijat eivät tunteneet Juudaksen sydämentilaa,
mutta Herra tiesi sen kieroksi ja valheelliseksi. Juudas oli varas ja kavaltaja. (Joh. 12:4 – 6)
Kavaltaja tarkoittaa henkilöä,
joka anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja, sana kavallus tarkoittaa myös luopumusta.
Juudas nimi tarkoittaa hylkääjää, hylkäsihän hän Herran sanan, Jeesuksen ja totuuden.
Näin käy tänäänkin seurakunnissa Jumalan tuomiossa niille, jotka ovat mielistyneet valheeseen.
He valitsevat eksytyksen, jota kutsuvat herätykseksi. (2. Tess 2:9 – 12, lue jakeet)

Pietari joutui Jumalan sallimaan seulaan, jossa usko näytti loppuneen kokonaan,
mutta Herra sydänten tuntija tiesi, että usko häntä kohtaan ei raukea tyhjiin,
sen osoittaa Luuk. 22:31 – 34: ”…kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”
Pietari tarvitsi kovan seulan, aidon herätyksen, pois omasta itseriittoisuudesta,
että olisi kykenevä palvelemaan Herran laumaa.
Omavanhurskaus olisi valheessa elämistä, joka ei kelpaa Jumalalle.
Mestarin kanssa kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla
todistaa Pietarin sydämen tilan totuuteen, Jumalan sanaan, Jeesukseen. (Joh. 21.luku)

Tuomioissa seurakuntiin tulee esille viljanjyvä akanoista,
happamaton happamasta, totuus valheesta.
Totuuden hylkäävät antautuvat paholaisen valtaan haluineen sen orjuuttamaksi,
joka tapahtuu vähitellen salakavalasti niinkuin hapatus.
Saatana voi lopulta luopumuksen kautta helposti tällaisen uskovan eksyttää tuomion alaiseksi.

Totuuden säilyttävät uskovat ovat tänään seulassa, jolla on iankaikkinen tarkoitus
Jumalan suunnitelmissa heitä kohtaan, saada olla Herran välikappale
hänen huoneensa rakentamisessa, rakkaudessa totuuteen, pyhässä hengessä.
Valinnoilla on suuret seuraukset, koska luopumukseen tai
seulontaan ei kukaan ole valmistautunut kun Jumala ne sallii kohdallemme.

Valvotaan siksi ja kuljetaan rukoillen pysyen Jumalan sanan totuudessa.
Siunattua pääsiäistä sisareni, veljeni.

Juho Yli-Posso