Kirjoittajan arkistot: admin

Juhannuskonferenssi 2018

Juhannuskonferenssi järjestetään tänä vuonna 20. – 24.6. teemalla ”Tulevaisuus ja toivo”.

Konferenssi-isännältä: ”Teemalla halutaan rohkaista katsomaan luottavaisesti eteenpäin huolimatta epävarmasta maailmantilanteesta.

Jumala ilmoitti jo profeetta Jeremian kautta 70 vuodeksi pakkosiirtolaisuuteen joutuneelle Israelin kansalle: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Konferenssin ohjelmassa tulevaisuuden ja toivon näköaloja avataan monipuolisesti.”

Lisäinfoa:

https://www.juhannuskonferenssi.fi/

Suoraa radiolähetystä voit kuunnella Radio Gospelin kautta:

http://www.radiogospel.fi

Paimensana toukokuu 2017

Valkeus

Mooseksen ensimmäinen kirja alkaa maailman luomisella, kolmannessa jakeessa, Jumala erottaa valkeuden pimeydestä. Tiedämme, että tässä kohden Jeesus tulee maailman valkeudeksi, Jumalan Sana ilmestyy maailmaamme. – ehkä väität, että ristillä vasta..mutta Jumalan maailmassa jo tuona hetkenä se oli tehty. Kaikki muu mitä sen jälkeen on tapahtunut, on vain tuon tapahtuman esiintuloa, Jumalan valmistamaa tietä omalle seurakunnalleen tulla miksi- maailman valkeudeksi.

Nyt sitten väität, että Jeesushan on maailman valkeus, kuten Johannes 8:12 kertoo : Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”.  Kyllä, mutta jos luet Vuorisaarnaa- siinä Jeesus sanoo ihmisille ympärillään, te olette maailman valkeus. Kuuntelin eräänä aamuna saarnaa, jossa puhuja kiinnitti katseeni tuohon lauseeseen ihmisten olemisesta maailman valkeudesta.

Mikä tai kuka siis todella on maailman valkeus: Jeesus ja Hänen kauttaan seurakunta. Eihän kuu ole mitään ilman auringon valoa, jota se heijastaa, vain maata kiertävä musta möhkäle, kiveä, jonka auringon valo meille näyttää.

Kuvittelinpa itseni maailman valona, ei siinä juuri taida valoa syntyä, ei valkeutta ympärille kun omaa elämistään edes hiukan rehellisesti ajattelee. Sitten tajuan , ei minun tarvitse, kuin omalla kohdallani antaa Jumalan valkeuden valaista minua, olla peilinä tuolle valolle, saada samalla osani, lämpönä -niin-kovaan kiviseen sydämeeni .

Kuinka siis on, eroanko kuusta lainkaan, miettien sitä, päädyin aika lailla samaan ajatukseen: omaa elämänrataani, arkipäiviä, sunnuntaitakin, samantyyppisiä tilanteita, kuin kuu radallaan-määrätyllä kierroksellaan, kierrän omaa elämäni kiekkaa täällä maanpäällä. Antaudunko peiliksi, maailman valkeudeksi, sellaiseksi joka heijastaa valoa ympäristöön. Kyllä kuullakin omat vaiheensa, on pimeää kuuta, jolloin emme sitä havaitse, tiedämme kyllä, siellä kuu on. On sirppejä ja täysikuita. Elämässäkin aikoja, jolloin valon heijastuminen on vajaata. Jolloin koemme itse, olevamme väärässä tai todistuksemme olevan vajavaista. Mitä kuu valaiseekaan, yötä, pimeyttä, pimenevää maailmaa. Mikä se siis on tämän ajatuksen perusteella: seurakunta maailmassa- maailman valkeus.  Me kaikki omalla laillaan ihailemme täysikuuta, kuinka vajavainen valo siinä silti onkaan, auringon kirkkauteen verrattuna. Kuinka vajavaisia me olemme ja silti Jumala valitsi meidät todistajikseen. Pieni kynttilä ei valoisassa näy kauas, mutta loistaa pimeässä aika kauas.

Onhan tietty sekin, kuuta voimme katsoa paljain silmin, aurinkoa emme. Emme  pysty katsomaan Jumalaakaan, kuin Sanan ja  ihmisten kautta, -niin unohtamatta, luodun jumalankuvan kautta. Kuinka se valo, jota Raamatusta luemme, todistaa ja heijastaa Sanan valoa. Annammeko valon heijastua, viemmekö kaiken itsellemme, nautimme vain itse hyvää osaamme, emmekö jaa saamaamme hyvää, onko evankeliointi lähellä sydäntäsi, heijastatko valoa -rakkautta jota olet saanut.

Seurakuntamme jälleen uuden vaiheen edessä, uudessa tilanteessa, suostummeko omaan tehtäväämme, suostummeko  omassa elämässämme heijastamaan taivaallista, vajavaisina tuota taivaallista valoa tarvitsevina, jotta itsekin eläisimme.

Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 5:14-16: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Kaija Laukkanen

Marraskuun paimensana

Ahdistuksesta avaralle – Jumalan Sanan lääke ahdistukseen

Kun ihminen kohtaa elämässään ahdistavia tilanteita, huoli, murhe, pelko ja masennus hiipivät helposti mieleen, ja sisäinen rauhakin saattaa järkkyä. Jumalan Sana puhuu monessakin kohdin tällaisista tilanteista ja puhuu myös siitä, miten selvitä tällaisissa tilanteissa.

Psalmissa 31:10-11(-14) Daavid kuvaa oman elämänsä ahdistusta:”Armahda minua Herra, sillä minulla on ahdistus. Minun silmäni ovat surusta sumentuneet, niin myös sieluni ja ruumiini. Minun elämäni kuluu murheessa, vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut syyllisyyteni tähden, ja luuni ovat heikentyneet. Daavid koki ahdistuksen niin voimakkaana, että hän hädässään sanoi Jumalalle:”Minut on reväisty pois sinun silmiesi edestä (jae 23). Kuitenkin Daavid turvasi Jumalaan ja meni Hänen kasvojensa eteen, kun hänellä oli ahdistus, ja hän sai kokea, kuinka Jumala auttoi hänet ahdistuksesta avaralle (jakeet 8-9):”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, sinun, joka olet nähnyt minun kurjuuteni, tuntenut sieluni ahdistukset. Sinä et jättänyt minua vihollisen käsiin vaan asetit jalkani avaralle paikalle.” Jakeessa 25 Daavid vielä kehottaa:”Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa.” 

Myös Paavali oli joutunut kokemaan kovia elämässään säilyttäen kuitenkin sisäisen ilon ja rauhan. Mm. filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa tästä. Paavali kirjoitti tämän rohkaisevan kirjeen ollessaan itse vankina Roomassa. Tämän ”ilokirjeeksikin” nimetyn kirjeen aiheena on Kristuksen riittävyys kaikissa elämän vaiheissa niin koettelemuksien ja kärsimyksien ahdistavina aikoina yhtä hyvin kuin menestyksen ja suosion keskellä. Kristus antaa ilon ja voiton kaikissa elämäntilanteissa, jos Hän saa olla elämän keskipiste. Tästä Paavali oman elämänsä kautta todistaa.

Filippiläiskirjeessä 4:4-7 Paavali kirjoittaa:”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Näissä Raamatun sanoissa on hyvin syvällinen sanoma. Kaikissa tilanteissa meitä kehotetaan rukoilemaan, tuomaan asiat Jumalan kasvojen eteen kiitollisena ja kiittäen, silloinkin, kun meillä on koettelemuksia ja kärsimyksiä, hyvinkin ahdistavia asioita elämässämme. Silloin saamme jälleen kokea, kuinka Jumalan rauha täyttää sisimpämme, sydämemme ja ajatuksemme ja ahdistavien ajatusten, pelkojen, murheiden täytyy väistyä. Saamme nostaa katseemme Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa omasta vaikeasta tilanteestamme ja luottaa siihen, että Jumala seisoo aina lupaustensa takana! Jakeessa 8 Paavali kehottaa meitä myös varjelemaan ajatusmaailmaamme:”Sitten vielä, veljet,kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” 

Kiitoksella ja kiitollisuudella on valtava voima. Turhaan ei Raamattu tästäkään puhu esimerkiksi 1.Tess.5:18:”Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa.” Samoin kuin sanotaan 1.Tess.5:16 ”Iloitkaa aina” ja Neh.8:10:”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Kiitollisuus ja ilo Herrassa ovat väkeviä aseita vihollista vastaan ja siksi vihollinen yrittää viedä ne Jumalan lapsilta. Kun ihminen pysyy lähellä Jeesusta kaikissa elämän tilanteissa ja vie kaikki asiat rukouksessa kiitoksen kanssa Hänelle, on mahdollista säilyttää sisäinen ilo ja rauha. Psalmi 55:23 lupaa:”Heitä taakkasi Herran huomaan, Hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua.” 

Roomalaiskirjeen 8.luvussa sanotaan, ettei mikään tuska tai ahdistus tai koettelemus tai vastoinkäyminen tai kärsimys voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, jakeet 35-39:”Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka? Onhan kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina.” Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus, eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” 

Jokainen Jeesuksen oma voi olla turvallisella mielellä. Kun ihminen Hänessä pysyy, Jeesus ei koskaan hylkää häntä. Vaikka miltä tuntuisi, Jeesus on ja pysyy sinun kanssasi ja antaa apunsa oikealla hetkellä.

Turvallista elämää Jeesuksen kanssa

Sari Yli-Posso

Lokakuun paimensana

2. Kor. 5: 17: ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. (Et voi enää iloita vääryydestä, murehduttamatta Pyhää Henkeä, jonka olet sisimpääsi saanut uudestisyntymisessä) Jakeet 18 – 19: ”Kaikki tämä on Jumalasta, joka Kristuksen kautta on sovittanut meidät itsensä kanssa ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (Mikä luottamus ja rakkauden osoitus Taivaan Isältä luomaansa ja sovittamaansa lastaan ja seurakuntaansa kohtaan. )

Hepr. 12:1-4: ”Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi (sijasta) kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, etteette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne. Ette vielä ole tehneet verille asti vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan.” (Kuta ahkerammin käytämme noita edellä mainittuja lahjoja,  sitä useammin sielunvihollinen joutuu perääntymään koska uskonkilpi tulee esteeksi hänen ja meidän väliin. )

1.Kor. 12:1-7: ”Mitä tulee hengellisiin lahjoihin, veljet, en tahdo teidän olevan niistä tietämättömiä. Tehän tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin harhaan johdettuina mykkien  epäjumalien luo. Siksi teen teille tiettäväksi, että ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano ”Jeesus on kirottu.” Kukaan ei myöskään voi sanoa: ”Jeesus on Herra”, muuten kuin Pyhässä Hengessä. Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.” Sitten Paavali esittelee yhdeksän armolahjaa, jotka Jumala on antanut omiensa käyttöön seurakunnan rakentumiseksi. Lisäksi hän opettaa kuinka seurakunta muodostuu jäsenistä (yksilöuskovista), joiden päämäärä on kilvoitella keskinäisessä rakkaudessa, toistensa kunnioittamisessa ja Kristuksen sisäisessä tuntemisessa.

12. luvun viimeisessä jakeessa hän kehottaa: Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” Pitkään aikaan en ole ymmärtänyt tämän jakeen merkitystä. Mutta nyt uskon, että tällä verrattomalla tiellä hän viittaa 13. lukuun, joka on kuin oppaaksi tarkoitettu armolahjojen käyttöön,  josta hän opettaa 14. luvussa. 1. Kor 13:1-8  Paavali opettaa meillekin rakkauden merkitystä ja korostaa, että hengelliset  lahjatkin ovat arvottomia, jos rakkaus puuttuu.

Jeesuksesta sanotaan Filip. 2:7 -8 ”Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti.”  Meidän osamme on myöskin aktiivisesti pyrkiä  tyhjentymään itsestämme, ja rukouksemme tulisi olla että Jumala täyttäisi välittömästi sen osan sisimmästämme rakkaudellaan, ettei se jäisi tyhjäksi, sillä vihollinen etsii tyhjää paikkaa jonne voisi tuoda omia joukkojaan. (Mat. 12:44)

1.Kor.14 jakeissa 2,4 ja 6 sanotaan 2: ”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia Hengessä.” 4: ”Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa”. 6: ”Jos nyt tulisin luoksenne, veljet, ja puhuisin kielillä, mitä hyötyä minusta olisi, ellen puhuisi teille ilmestyksen, tiedon, profetian tai opetuksen sanoja.”  (Nämä jakeet osoittavat mielestäni, että kielillä puhuminen, ellei se ole profetoimista, on tarkoitettu etupäässä henkilökohtaiseen käyttöön. Kaikki muut armolahjat ovat tarkoitettu yhteiseksi hyödyksi Kristuksen ruumiin =seurakunnan rakentumiseksi. )

Vielä tähän loppuun Novumin määritelmä 1. Kor.13 jakeesta 7: ”Rakkaus ei ole pelkkää kiltteyttä, ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta –mikä usein kyllä sekoitetaan  aitoon rakkauteen. Todellinen rakkaus ilmenee ennenkaikkea kestävyytenä. Sen kärsivällisyydellä ei ole rajoja. Rakkautta eivät rajoita ennakkoluulot, sympatiat eivätkä antipatiat.

Kaikki se uskoo – ei tarkoita hyväuskoisuutta, jota on helppo pettää. Apostoli tarkoittaa uskomisella Jumalan lupauksiin ja tekoihin luottamista.    Rakkaus ei pidä mitään asiaa toivottomana, eikä anna periksi. Se ei ärsyynny, vaan kestää kaiken. Se on valmis antamaan anteeksi epäoikeudenmukaisuuksia tarvittaessa vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.”       

Tavoitellaan edelleen rakkautta ja pyritään innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja varsinkin profetoimisen lahjaa.

Siunattua syksyä!

Toivo Haataja

Syyskuun paimensana

”Kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani …” (Apt 1:8)

Uskovina Herraan Jeesukseen meidän ei tarvitse jäädä arkana ja epäuskoisina paikoilleen kysymyksiemme kanssa. Jumala lupaa johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Herrallamme on vaelluksemme hallinnassa, ja hän myös osoittaa sen jokaiselle yksilökohtaisesti. Ensimmäisenä johdatuksen merkkinä meillä on Raamattu, Jumalan sana, jokaiselle Jumalan lapselle puolueeton (objektiivinen) arviointipohja oman elämän ja kutsumus-palvelun tarpeisiin. Jumala puhuu myös sanansa vahvistaen Pyhän Henkensä kautta henkilökohtaisesti (subjektiivinen ilmoitus). Tämän jälkeen tai yhtäaikaa Herramme puhuu vaelluksestamme ja johdatuksesta olosuhteitten kautta. Hän valmistaa meitä vähitellen konkreettisen huolenpidon kautta antaen todistuksena myös asioihin halun ja rauhan. ”Rauhan minä jätän teille. Oman rauhani minä annan teille…” (Joh 14:27).

Jumalan johdatus on riippuvaista meidän hengellisestä kasvustamme ja suhteestamme häneen. Kun olemme näistä enemmän kiinnostuneita kuin ratkaisujen tekemisestä, asiamme ovatkin hyvällä mallilla. Samoin, kun olemme enemmän kiinnostuneita Herran mielen mukaan elämisestä kuin olinpaikastamme. Johdattajasta (Jumalasta) enemmän kuin johdatuksesta.

Järjellinen neuvo ”tee se, mitä sinun seuraavaksi pitääkin tehdä” on monessa asiassa opittua ja hengen tekoa kauttamme, koska Herra asuu meissä ja vaikuttaa kauttamme tahtomista ja tekemistä. Päivittäinen työ ja velvollisuuksien täyttäminen merkitsee jo pitkällä olemista Jumalan johdatuksessa. Kun käytämme yhden leiviskän, Jumala antaa lisää. Liikaa ei voi korostaa että tunnollisuus arkivelvollisuuksissa on edellytys Jumalan suunnitelmalliseen johdatukseen elämässämme eteenpäin. ”Joka vähässä on uskollinen, sen minä panen paljon haltijaksi”. (Matt 25:21). Usein uskovina odotamme enemmän uskollisena palvelleena Herraltamme, mutta ”hengellistämme” vaelluksemme ohi Jumalan aikataulujen ja keskenkasvuisuutemme. Sitten ihmettelemme, kun vuodet kuluvat, mutta
emme ajattele sitä, että tärkeitä asioita ei ratkaista kiireesti. Yleensä näkymme alkaa toteutua huomattavasti myöhemmin kuin sen olettaisimme alkavan. Keskenkasvuisina askelten ottaminen on osa Jumalan tahdon toteutumista ja avautumista näyllemme, joka
odottaa tulevaisuudessa. Herra voi ohjata ja käyttää sekä kasvattaa omiaan, kun olemme liikkeellä rukoillen. Samalla hän valmistelee olosuhteita ja ihmisiä, joita kohtaamme.

Kuuliaisuus on astinlauta näkemiseen ja Herramme valitsee ajankohdat, työntekijät, työmuodot, sanoman, kuulijat ja tulokset. Jumalan suunnitelmia seuraa aina hedelmät. Pyhän Hengen kutsu osoittaa Raamatusta, että kutsu koskee jokaiseen työmuotoon soveltuvia palvelijoita sekä aktiivisia Herran seuraajia. Kutsuja ja johdattaja on Pyhä Henki, joka osoittaa aina yhteisymmärryksen osapuolille.

Jumalan johdatuksessa kun tahdomme vaeltaa, niin hän täyttää tarpeemme, ja jos luotamme häneen enemmän kuin ihmisiin, niin myös etsimme hänen ohjaustaan ihmisten sijaan sekä olemme enemmän Herralle vastuussa. Onhan työmme arviointi aina Jumalalla ja riippuvuus, ilo Herrassa säilyy, kun tiedämme hänen käyttävän meitä kanavanaan. Herramme ei etsi menestystä eikä mainetta, vaan uskollisuutta lähettäjälleen, hänen sanalleen elämässämme. (1 kor 4:2).

Voimallista johdatusta Herran Jeesuksen askelissa sinulle alkavaan syksyyn.

Juho Yli-Posso

Elokuun paimensana

Vapaaehtoista ja vastuullista

Seurakunnan taloudenhoito on sen jäsenten vastuulla, vaikka onkin vapaaehtoista. Vastuu tarkoittaa velvollisuutta vastata jostakin asiasta, henkilöstä tai toiminnasta. Vapaiden suuntien seurakunnilla ei ole kirkollisverojärjestelmää eikä yhdistysten tapaan jäsenmaksuja. Näin ollen kaikki varat tulevat lahjoituksina eri muodoissa, pääsääntöisesti jumalanpalvelusten yhteydessä kerättyinä kolehteina, uhrilahjoina. Jotkut uskovat korostavat kymmenysten antamista, toiset taas puhuvat enemmän vapaaehtoisuuden puolesta.

Kymmenysten maksaminen kuului varhaisina aikoina juutalaisten velvollisuuksiin. Se oli myös varhainen valtiollisen ja kirkollisen veron muoto, joka perustui Vanhan testamentin ohjeisiin. 3. Moos. 27:30: ”Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja.” Kymmenyksillä huolehdittiin temppelin ja papiston tarpeista.

Antaessamme varoistamme kymmenykset seurakunnalle, annamme itse asiassa Jumalalle. Jos emme anna, jäämme ikään kuin velkaa, vaikka mistään suoranaisesta verosta ei olekaan kysymys. Tosiasia kuitenkin on, että tavalla tai toisella kymmenykset otetaan; tulee onnettomuuksia ja yllättäviä menoja. Kuukauden lopussa tilin saldo on sama, kolehtiin laittamatta jääneet rahat ovat kadonneet kuin ”reikäisestä kukkarosta”.  Ero annettujen ja otettujen kymmenysten välillä on siinä, että Jumalalle annettuja seuraa siunaus. ”Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte.”Mitä me sinulta riistämme?” te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua. –Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. –Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.” (Mal. 3:8-10).

Jeesus itse puhui useasti rahasta, ja kymmenyksistä hän mainitsee ainakin Matt. 23:23 näin: ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.” Jeesus korostaa asioiden tärkeysjärjestystä, mutta hän ei torju kymmenyksiä. Tärkeintä on usko ja lähimmäisen rakastaminen, jotka puolestaan heijastuvat elämän ratkaisuihin. Siispä noita muitakaan ”ei tulisi unohtaa”.

Uusi testamentti ei suoranaisesti kehota kymmenysten maksamiseen, vaan kuten Paavali opettaa, uskovien tulisi tukea seurakuntaa laittamalla osan tuloistaan syrjään varojensa mukaan. 1. Kor. 16:1–2: ”Kun keräätte varoja Jerusalemin pyhille, noudattakaa niitä ohjeita, jotka olen antanut Galatian seurakunnille: kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne.”

Raamatussa ei selkeästi sanota paljonko varoistaan tulisi antaa. Kaikki antaminen on vapaaehtoista, mutta myös vastavuoroista. Ne joilla on, antavat niille, joille ei ole ja jokainen antaa sen mukaan kuin hänellä on siihen mahdollisuuksia. Antamisessa myös antaja saa siunauksen, kuten  Paavalin kirjeestä korinttilaisella voidaan todeta: ”Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki, mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu – Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa.” (2. Kor. 9:6-12)

Vastuulliseen seurakuntaelämään kuuluu huolehtia seurakunnan taloudellisesta hyvinvoinnista. Se on siis seurakunnan jäsenten tehtävä. Jokainen voi kohdallaan päättää, miten tämän tehtävänsä hoitaa. Kaikki antaminen ja uhraaminen on vapaaehtoista, eikä kenenkään tarvitse syyllistyä antamatta jättämisestä. Tärkeintä on usko ja sydämen asenne, oikea suhtautuminen ja se, että voi antaa omastaan iloisin ja vapain mielin. Seurakunnan taloudellinen hyvinvointi on sen jäsenten vastuulla. Antamiseen sältyy jumalallinen siunaus, josta jokainen voi päästä osalliseksi.

Maritta Korkatti

Heinäkuun paimensana

Aloitellessani kesälomaa tuntuu erilaiselta, onhan siitä kaksi vuotta, kun viimeksi olen ollut kesälomalla. Ja tietysti kiitollisella mielellä, kun saa olla terveen kirjoissa, vakavasta sairaudesta.

Ps. 103:1-3: ”Daavidin psalmi. Ylistä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, Hänen Pyhää nimeään. Ylistä Herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun  sairautesi.” Ensiksi  kehoitetaan kiittämään ja ylistämään Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä Hän on elämäämme antanut. Jumalahan on hyvä Jumala, ja hän antaa elämäämme pelkästään hyviä asioita. Jumalahan antaa ja tekee pelkästään hyviä asioita omiensa kohdalla, asioita, jotka ovat meidän parhaaksemme. Joskus ne on vaan erilaisessa kääreissä. Ne eivät näyttäydy hyvinä asioina kaikilta osin kohdatessaan meitä, mutta jälkeenpäin sitten asiassa voimme nähdä positiivistakin, mitenkä ne tuovat, opettavat Jumalasta uusia piirteitä, ja lisäävät luottamustamme Häneen, Hänen kaikkivoipaisuudestaan, Hänen viisaudestaan. Psalmissa kerrotaan edelleen älä unohda, mitä hyvää hän on tehdyt, joka antaa kaikki syntimme anteeksi ja parantaa kaikki meidän sairautemme. Näinhän se on. Kristuksen ansion tähden Häneen uskovina saamme pyytää ja uskoa syntimme anteeksi, ja hän on luvannut parantaa myös meidän sairauksiamme, kun sitä häneltä pyydämme. Samalla ristin puulla molemmat asiat tapahtuivat. Matt.8:16-17: ”Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monta riivattua. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat, jotta kävisi toteen profeetta Jesajan kautta puhuttu sana: ”Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.”

Jes. 55:8-9: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eikä teidän tienne minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Näissä jakeissa kerrotaan Jumalan suvereniteetista kaikkinensa. Hän liikkuu ja toimii eri tasoilla kuin pienen ihmisen ajatukset ja tiet ovat. Jumalan suunnitelmissa kulkeminen on toisenlainen tie kuin ihmisen omat suunnitelmat. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä tiestä voittosaaton tienä. 2. Kor. 2:14: ”Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun!” On siunattu asia olla elävässä yhteydessä tämän kaltaisen persoonan kanssa ja mukana Kristuksen voittosaatossa.

On syyytä korostaa, että Hän kuljettaa meitä tässä voittajajoukkueessa. Tietysti, kun ajattelemme elämän tietä, jota kuljemme, ja jolla meitä kuljetetaan, 1. Kor. 9. luku, missä apostoli Paavali kirjoittaa tästä tiestä, missä hän ottaa vertailukohdan urheilukilpailusta, urheilukilpailussahan kun jaetaan palkintoja, palkinnon saa useampi, käytännössä kolme palkintosijaa, on ykköspalkinto, toinen palkinto ja kolmas palkinto. Nyt tällä elämän kilparadalla, millä Jeesukseen uskovat teemme taivalta, niin tässä lajissa vain yksi saa voittopalkinnon. Paavali jatkaa, juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Muita palkintosijoja ei siis käytännössä ole kuin voittopalkinto. On siis vakavastakin asiasta kysymys säilyttää asemamme Kristuksessa, että kerran sitten voisimme olla voittajana perillä. Siihen tarvitsemme toinen toisiamme, tarvitsemme seurakuntayhteyden. Raamattu puhuu voimakkaasti seurakuntayhteyden merkityksestä, Hepr. 10:25: ”Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”

Mitä sitten seurakunnassa tehdään, että se on niin tärkeää? Ensinnäkin seurakunta on Jumalan seurakunta. Jumala itse on sitoutunut seurakuntaansa. Jumalan tahtohan on, että hänen seurakuntansa voi hyvin. Se on Hänelle sydämen asia. Siellä kuulemme Jumalan sanan opetusta, rukoilemme toinen toistemme puolesta ja saamme rukousvastauksia. Keskinäinen yhteys on hyvin voimaannuttava asia. On suuriarvoista kuulua Jumalan seurakuntaan ja olla sen toiminnassa mukana. Siellä on kaikille oma paikkansa ja palvelutehtävänsä.  On siis kaksitahoisesta yhteydestä kysymys, yhteydestä Kristukseen ja toinen toisiimme. Jeesus on luvannut olla serakuntansa keskellä,  kun hänen nimessään ollaan koolla. Ehtoolisyhteydessä korostuu yhteys Kristukseen ja toinen toisiimme. Nämä kaikki ovat vahvistavia elementtejä, joita me itse kukin kipeästi tarvitsemme ja kaipaamme.

Ef. 3:10-11: ”Näin Jumalan moninainen viisaus tulee seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunitelman mukaiseti, jonka hän on täyttänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”  Puhutaan Jumalan moninaisesta viisaudesta, joka seurakunnan kautta tulee tunnetuksi myös Jumalan taivaassa. On kysymys ikuisesta suunnitemasta joka toteutui, toteutuu Kristuksessa. Kristuksen kautta tässä synteihinsä hukkuvassa maailmassa, sen julistetun sanan kautta. Me uskovat olemme osa sitä suunnitelmaa. On hyvin väkevistä asioita kysymys olla mukana jossakin suuressa.

Ei kesälläkään jätetä seurakuntaa, vaan käydään ahkerasti kokouksissa, se siunattu asia. Vaikka paimen on lomalla, ylipaimen on paikalla ja Häntähän me ensisijaisesti haluamme kohdata. Me täällä Nastolassa latailemme akkujamme ja käymme sukulaisia ja ystäviämme tapaamassa. Heinäkuun loppupuolella palailemme takaisin Haapavedelle. Muistamme teitä rukouksin.

Hyvää kesää kaikille ja voimallista Jumalan siunausta.

Siunaten Pauli ja Pirkko

Radiojumalanpalvelus Helluntaiherätyksen juhannuskonferenssista Iso Kirja -raamattuopistolta

Voit kuunnella Helluntaiherätyksen juhannuskonferenssista Iso Kirja -raamattuopistolta taltioidun radiojumalanpalveluksen ao. linkin kautta (kuunneltavissa 30 pv 26.6.2016 alkaen):

http://areena.yle.fi/1-3469002

Saarnaajana Elli Meklin, liturgeina Juha Lehtonen ja Waltteri Haapala. Musiikista vastaa ylistysryhmä Atro Hietala & Houseband, jossa soittavat Atro Hietala (joht., piano, laulu), Pauliina Hietala (laulu), Jesse Haapala (sähkökitara ja laulu), Toni Tammi (akustinen kitara ja sähkökitara), Matias Halttunen (rummut), Matti Rautiainen (basso) ja Hanna Vaikkola (laulu). Ylistysryhmän laulut: ”Tämän Kaupungin Herra”, ”Elävät vedet”, ”Herramme”, ”Et koskaan hylkää mua”, ”Valtameret”, ”Kahleet murtaa”, ”Kaikki, joita Henki johtaa”, ”Meidän Jumalamme”. Lisäksi Kenneth Karppinen (laulu, kitara), Jenni-Mari Niemi (laulu, piano), Ville Niemi (sähkökitara, laulu), Jani-Matti Korpela (rummut) ja Juha Suni (basso) esittävät kappaleet ”Sua tarvitsen” (säv. & san. Kenneth Karppinen) sekä ”Kotitiellä” (säv. & san. Kenneth Karppinen).

Kesäkuun paimensana

KIRJOITUSTEN MUKAAN

Raamatussa puhutaan paljon siitä, kuinka Jumalan Sanassa pysyminen ja siitä kiinnipitäminen niinkuin  kirjoitettu on, on elintärkeää. Jumalan Sana on totuus Joh.17:17; Se on kokonaan totuus ja kaikki Jumalan vanhurskaat päätökset pysyvät ikuisesti Psalmi 119:160.

Paavali kirjoittaa tästä ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille 15:1-4 ”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan”

Pelastuksemme Evankeliumi on näissä edellä mainituissa sanoissa. Paavali julisti sitä,mistä oli Kirjoituksissa ennustettu jo paljon aiemmin (mm. Jes.53:5-9), jolla oli monia todistajia(1.Kor.15:5-6) ja jonka hän oli myös itse saanut kokea todeksi. Jeesus Kristus, lihaksi tullut Jumalan Sana, ilmestyi hänelle henkilökohtaisesti. (1.Kor.15:8-10) Samoin Hän  haluaa ilmestyä jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisena  Pelastajana ja Vapahtajana. Kukaan ei voi pelastua toisen uskolla eikä millä tahansa uskolla. Pelastava usko on ainoastaan Kirjoitusten mukaisessa evankeliumissa, Ristin evankeliumissa, Jeesuksessa Kristuksessa.

Kun ihminen tulee uskoon, tavalla tai toisella Jumalan Sana synnyttää ihmisessä uskon Jeesukseen Kristukseen. Pyhä Henki avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään evankeliumin (Room.10:17, Apt.8:26-40) Ja kaikille, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan ja uskovat Hänen nimeensä, Hän itse antaa voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi Joh.1:12.

Kun me pysymme Sanan mukaisessa evankeliumissa, silloin me pysymme Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali kirjoittaa Timoteukselle toisessa kirjeessään 3:14-17 ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.”  

Seuraavassa luvussa Paavali kirjoittaa 3-5 ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia vaan omien himojensa mukaan haalivat itselleen opettajia korvasyyhyynsä. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät tarujen puoleen. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ ja hoida palvelutehtäväsi täydellisesti.” Tästä kirjoittaa myös mm. Pietari kirjeessään (2.Piet.2 luku ja 3 luku), Juudas ja Johannes. 2.Joh:7-9 sanotaan ”Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä. Katsokaa, ettette menetä sitä, minkä olemme työllämme saaneet aikaan, vaan saatte täyden palkan. Ei kenelläkään, joka menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, ole Jumalaa. Joka pysyy siinä opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.” He kaikki olivat tulleet tuntemaan Totuuden, Jeesuksen Kristuksen ja Ristin Evankeliumin. Pyhä Henki kehoitti heitä varoittamaan epäterveestä opista, toisesta evankeliumista. Tästä Paavali kirjoittaa hyvin voimakkaasti kirjeessään Galatalaisille 1:6-10.

Jumalan Sana kehoittaa meitä olemaan raittiita ja valvomaan. Paholainen kulkee  ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä 1.Piet.5:8. Paholainen tekeytyy jopa valon enkeliksi voidakseen eksyttää valitut 2.Kor11:14. Mutta  Jeesus on voittanut pahan vallan ja kun Hänessä pysymme ja pidämme kiinni Sanan mukaisesta evankeliumista, emme eksy. Herra on uskollinen ja Hän vahvistaa meitä ja varjelee meidät pahasta.

Siunattua kesää Jeesuksessa Kristuksessa!

Sari Yli-Posso