Ensimmäinen kevään merkki eli räystäiden tippuminen on ollut havaittavissa jo
useamman päivän ajan. Aurinko nousee joka päivä yhä enemmän idän suunnasta.

Myös tuuli on puhaltanut missä tahtoo.
”Sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
Näin on myös jokaisen Hengestä syntyneen laita,” (Joh. 3:8)
Kevättalveen kuuluu myös monesti kylän vanhimman väen poismeno,
siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Suurimman huomion tosin saavat poisnukkuneet
julkisuuden henkilöt.
”Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole
eikä asuinpaikkansa häntä enää tunne.” (Ps. 103:16)
Heidän kuvansa aivan kun haalistuu meidän mielessämme.

Vanhassa Testamentissa jo Hesekiel antaa Jumalan Sanan
mukaisen lupauksen uskovalle.
”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne.
Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen.
Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen,
että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni
ja toimitte niiden mukaan.” (Hesekiel 36:26 – 27)

Paavali kirjoittaa Room. 8:9:
”Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki asuu teissä.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,se ei ole hänen omansa.”
Viimeksi mainitun kaltainen ei siis ole lunastanut pääsyä Karitsan häihin,
mutta Jeesuksen vastaanottaneina me kutsuvieraat saamme sanoa Abba – Isä.
Room. 8:15: ”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa huudamme Abba! Isä!
Gal. 4:7: ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Mutta jos olet lapsi,
olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.”

Tämä kaikki on lahjaksi saatua. Jumala on valinnut meidät, kutsunut luokseen ja
ottanut lapsekseen. Hän lupaa viedä perille asti lahjavanhurskauden tähden,
jonka saimme Jeesuksen ristinkuoleman kautta.
”Siitä syystä minä myös tätä kaikkea kärsin enkä sitä häpeä,
sillä minä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä,
että hän kykenee säilyttämään siihen päivään asti sen,
mikä on minun haltuuni uskottu.” (2. Tim. 1:12)

Paavali tahtoo tuoda esille sen, että koska hän
uskoo Jeesukseen ja tuntee Hänet, hän on varma siitä,
että Jeesus pitää huolen siitä mitä Hän on luvannut :
uudestisyntyminen, pelastus, vanhurskautus ja lunastus.
Filippiläisille 1:6 – 7: ”ja luotan täysin siihen, että hän,
joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen
Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Onkin oikein, että ajattelen näin teistä kaikista,
koska te olette minun sydämessäni.
Niin kahleissa ollessani kuin puolustaessani ja vahvistaessani
evankeliumia te kaikki olette minun kanssani osallisia armosta.”
Vielä Paavali kertoo siitä mikä odottaa häntä ja kaikkia Jeesuksen omia.
2Tim. 4:8: ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele,
jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä,
eikä ainoastaan minulle vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.”

Timo Myllylä