Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2018

Elokuun elämän eväät

Aika on moniselitteinen käsite. Joidenkin mielestä se on jopa suhteellista. Ajalle on annettu erilaisia määritteitä ja sitä kuvaillaan monenlaisilla termeillä. Aika tuntuu toisinaan riistäytyvän käsistä ja joskus taas pysähtyvän kokonaan. Ajalle annetaan usein tekijän roolia, kuten että se tulee ja menee, se käynnistyy ja kuluu. Aikaa arvioidaan myös laatusanoilla eli se voi olla pitkä tai lyhyt. Sanotaan myös, etttä aikaa on paljon tai vähän. Ajalle on annettu erilaisia nimiä, kuten työaika, vapaa-aika, loma-aika, talviaika, kesäaika, vuodenaika, jne.

Määrittelemme aikaamme usein sen mukaan, mitä olemme tekemässä tai mitä meille tapahtuu. Työelämässä aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän. Odottavalle aika on yleensä aina liian pitkä. Eri ikäryhmät määärittelevät aikaansa eri tavoin. Aikuisille se ei tunnu ikinä riittävän, lapsilla taas aikaa tuntuu olevan vaikka mihin ja vanhuksilla se kuluu hitaasti ja on pitkä.
Ovatpa määritelmämme millaiset tahansa, aikaa on meillä kaikilla aina saman verran.
Se on jaettu eri mittaisiin osiin, vuosiin, kuukausiin, päiviin jne.
Ajalla on siis meidän näkökulmastamme katsottuna joku raja.
Sanotaanhan poisnukkuneistakin, että he menevät ajan rajan taakse.

Jumalan näkökulmasta ajan käsite on todennäköisesti erilainen.
Hänellä se ei tule eikä mene, vaan on, koska hän on kaikkialla läsnäoleva kaiken aikaa.
”Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.” (Ps. 90:2)
Toisaalta Jumalan voidaan ajatella olevan ajattomuudessa,
joten hänellä ei ehkä ole aikaa ollenkaan.Tai sitten sitä on hänellä rajattomasti.

Jumala on Sanassaan määritellyt aikamme rajallisuuden. Hän on säätänyt ihmisten eliniäksi noin 80 vuotta. (Ps. 90:10) Tämän ajan hän on antanut sitä varten, että ihmiset etsisivät häntä ja löytäisivät hänet.”Yhdestä ihmisestä
hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä,
hän on säätänyt heille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja
kenties hapuillen löytäisivät hänet. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä:” (Apt. 17:26 – 27)

Iankaikkisuuteen verrattuna Jumalan meille antama aika on lyhyt, mutta kuitenkin
riittävän pitkä hänen armonsa vastaanottamiseen. Lauluntekijä runoilee siitä näin:
”Ajan armahan sen Isä lapselle soi, jona autuutehen he niin kypsyä voi,
että suojaamanaan he niin myrskyiltä säilyy, kuten kukkaset maan kesäkunnailla päilyy.”
(Hengellinen laulukirja 306, Simo Korpela)

Saarnaajan kirjan mukaan”kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla”.
(Saarn. 3:1) Jumala on asettanut luomakunnassaan kaiken toimimaan ajallaan.
Kun Jumalan asettama aika täyttyi, hän lähetti Poikansa maailmaan pelastaakseen sen.
Eräänä päivänä luomakunnan aika täyttyy ja Isä lähettää Poikansa noutamaan omansa taivaan kotiin.
Kun Jeesus puhui tulemuksestaan, hän kehotti tarkkaamaan ajan merkkejä.
(Luuk. 21:7 – 11) Kun niin teemme, huomaamme aikamme alkavan olla vähissä.
Jeesuksen tulo on lähellä. Miten sinä haluat käyttää sen ajan, mitä sinulla nyt on?
Jeesus käytti maanpäällisen aikansa toteuttamalla Isän hänelle antamaa tehtävää.
Me voimme tehdä samoin. Toki meidän tulee käyttää aikamme niihin velvoitteisiin,
joita meillä on työelämässä ja perheen keskellä,
mutta voimme myös antaa aikaamme Jumalan valtakunnan työhön tekemällä sitä,
mihin hän meitä kutsuu. (Ef. 4:11 – 12)

”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12)

Maritta Korkatti