Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2017

ANTEEKSIANTAMUS

Me olemme lähestymässä suurta juhlaa, joka merkitsee uskoville anteeksiantamusta. Pääsiäinen on ovella, ja se itsessään on suuren anteeksiantamuksen ja toivon juhla.
”Sillä niin on Jumala on maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Eli me saimme tulevaisuuden ja toivon Jeesuksessa Kristuksessa.

Henkilökohtaisessa elämässä kohtaamme usein tilanteita, joissa voimme loukkaantua lähimmäisemme sanomisista tai tekemisistä. Vihastuminen on ensimmäinen reaktio, mutta meidän tulisi pystyä käsittelemään ja ymmärtämään, miksi hän teki tai sanoi sillä tavoin. Varsinkin perhe-elämässä päivittäinen anteeksianto on jo mielenrauhan ja yöunien takia tarpeen.
”Älkää antako auringon laskea vihanne yli.” (Ef.4:26) Ja se, mikä on anteeksi annettu, sitä ei muistella. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä sanotaan rakkaudesta: ”Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.” (1 Kor. 13:5) Varsinkin perhe ja aviopuolisoiden välit ovat se, jonka tämän maailman ruhtinas mielellään tahtoo sotkea ja erottaa. Yhdessä te olette vahvat, mutta yksinänne joudutte kiusaukseen.

Anteeksiantamaton mieli synnyttää vankilan, johon itsemme telkeämme, vaikka ajattelemme, että vääryyttä tehnyt henkilö on mielemme vankilassa niin kauan kunnes katuu, vaikka kyseinen lähimmäinen saattaa olla täysin tietämätön aiheuttamastaan mielipahasta. Me emme tule ajatelleeksi, että anteeksiantamaton mieli sairastuttaa. Anteeksiantaminen on välttämätöntä hengellisen elämän ja fyysisen terveytemmekin takia. Myös tämän tähden meidän on annettava anteeksi. ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14-15) Sanotaan myös, että se joka on saanut paljon anteeksi, pystyy myös paljon antamaan anteeksi.

Me saatamme ajatella, ettei yksikään tiedä kuinka paljon meitä on loukattu. Saattaa olla totta, mutta Jeesusta on loukattu paljon enemmän kuin meitä koskaan, ja silti hän säilytti anteeksiantavan mielen. Me rukoilemme Isä meidän rukouksessa: ”Anna meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. (Joh. 6:12)

Jeesus rukoili ristillä ollessaan: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk. 23:34). Ja Jumala tuli pelastamaan meidät Poikansa ristinkuoleman kautta.
Pääsiäisen sanoma kertoo meille Jumalan suuresta rakkaudesta ihmisiä kohtaan, uhrista, anteeksiantamuksesta ja uskon syntymisestä. ”Jeesus sanoi hänelle (Tuomas): Sen tähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20:29)

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal. 1:3-4)

Timo Myllylä

Paimensana maaliskuu 2017

Herran sanan levittäminen

”Lopuksi vielä, veljet: rukoilkaa meidän puolestamme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin kuin teidän keskuudessanne…Herra ohjatkoon sydämenne jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, minkä olette meiltä saaneet.” (2. Tess. 3:1, 5, 6).

Jumalan sanan eteneminen seurakunnassa ja sen kautta maailmaan on Pyhän Hengen työtä, jossa uskovat ovat välikappaleita Herran johtamina, ansiottomina palvelijoina. Kaiken tekemisen lähtökohta ihmisen osalta tulee olla rakkauden kautta tapahtuva kärsivällinen rukous.
Hengellisissä asioissa kiire, joka on lähtöisin ihmisestä itsestään, aiheuttaa vain ”pahaa verta”. ”Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa…heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta…ei ole Jumalan pelko heidän silmiensä edessä”. (Room 3:11,15,18.)

Jumalan etsimisen sijaan kärsimätön ja koetuksia kestämätön uskova alkaa toimimaan lihassa ja häärää ilman Jumalan valtuutusta sekä Pyhän Hengen johdatusta. Lähtökohdat raamatunvastaiselle toiminnalle ovat ilmeiset, kun Paavali kehoittaa tessalonikalaisia vetäytymään pois kurittomista kristityistä. Kaikenlainen harha/uskonnollisuus lähtee alhaalta ylöspäin, kaikki Raamatun mukainen usko lähtee ylhäältä alaspäin. Aina Jumalalta tuleva ajatus/teko uskovan kautta saa aikaan rauhan sekä kiireettömyyden, ihan käytännössä. Sillä usko Pyhässä Hengessä kertoo meille ”Jumala etsii ihmistä”. Työ kauttamme on Herran. Kiireen jatkuminen pitäisi osoittaa  meille jonkin olevan pielessä itsellä tai toisella uskovalla, vaikka on myös kiireisiä asioita, suuret vaativat yleensä aikansa.

Jumalan pelko on nöyryyttä Jumalan sanalle, kun vastaavasti sanan vastainen toiminta on ylpeyttä. Paavali aina ajankohtaisesti kirjoittaa tessalonikalaisille, että tulee rukoilla Jumalan sanan nopeaa leviämistä, jonka kautta Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen vielä uskosta osattomien kohdalla, ”että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä. Eiväthän kaikki ole uskovia”, sanoo Paavali.
Golgatalla vuotanut Karitsan veri oli joka pisaran osalta ”hyvää verta”. Siihen turvaamalla saa edetä levosta käsin, vaikka joskus luulee tekemisen olevan kiireen kanssa välttämätöntä, mutta se voi olla toimimista ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Kerran iäkäs herran palvelija sanoi rukouksessa Herralle, että on nyt niin väsynyt, jolloin Pyhä Henki sanoi hänelle: ”Lapseni, minun työlläni ei ole koskaan niin kiire, ettei omani voisi levätä.” Kiireen ja nopeitten päätösten yhdessä tekemisen kanssa touhuavien tulisi pysähtyä miettimään, mihin ne johtaa tai voivat ”johdattaa” yksilöuskovaa ja seurakuntia. Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen,  ohjeistaa Paavali myös meitä tessalonikalaisten tavoin.

Kun Jumalan sana,  Jeesus,  Pyhässä Hengessä leviää ja saa aikaan sen, että ihmiset antavat pelastaa itsensä maailmasta Jumalan valtakuntaan,  niin he eivät pelastu vain jumalattomuudesta, (Jumalasta erossa olemisesta) vaan myös  Herran sanan vastaisesta  toiminnasta, jota harjoittavat nurjat, häijyt ihmiset sanoen olevansa uskovia ja herätyksen tulen kantajia. Ihmistekoisista herätyksistä Jumalan antamaan aitoon, sanan mukaiseen herätykseen meitä vie Pyhä Henki, omalla ajallaan ja tavallaan. Meidän kuuluu valvoa omaa vaellustamme, jonka kautta voimme olla siunaukseksi toisille seurakunnassa. Pitäytymällä terveessä Raamatun opetuksessa ja  myös sitä itse jakaen voimme olla ulkopuolisille valona sekä kirjeenä heidän iankaikkisuussieluja ajatellen.

Vahvistakoon Herra meitä palvelemaan häntä omalla paikallamme seurakunnassa ilman omia pyrkimyksiä. Ei se aina niin mukavaa ja helppoa ole, mutta se on yhteiseksi hyödyksi, jonka Herramme meille palkitsee.

Juho Yli-Posso