Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2016

Heinäkuun paimensana

Aloitellessani kesälomaa tuntuu erilaiselta, onhan siitä kaksi vuotta, kun viimeksi olen ollut kesälomalla. Ja tietysti kiitollisella mielellä, kun saa olla terveen kirjoissa, vakavasta sairaudesta.

Ps. 103:1-3: ”Daavidin psalmi. Ylistä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, Hänen Pyhää nimeään. Ylistä Herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun  sairautesi.” Ensiksi  kehoitetaan kiittämään ja ylistämään Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä Hän on elämäämme antanut. Jumalahan on hyvä Jumala, ja hän antaa elämäämme pelkästään hyviä asioita. Jumalahan antaa ja tekee pelkästään hyviä asioita omiensa kohdalla, asioita, jotka ovat meidän parhaaksemme. Joskus ne on vaan erilaisessa kääreissä. Ne eivät näyttäydy hyvinä asioina kaikilta osin kohdatessaan meitä, mutta jälkeenpäin sitten asiassa voimme nähdä positiivistakin, mitenkä ne tuovat, opettavat Jumalasta uusia piirteitä, ja lisäävät luottamustamme Häneen, Hänen kaikkivoipaisuudestaan, Hänen viisaudestaan. Psalmissa kerrotaan edelleen älä unohda, mitä hyvää hän on tehdyt, joka antaa kaikki syntimme anteeksi ja parantaa kaikki meidän sairautemme. Näinhän se on. Kristuksen ansion tähden Häneen uskovina saamme pyytää ja uskoa syntimme anteeksi, ja hän on luvannut parantaa myös meidän sairauksiamme, kun sitä häneltä pyydämme. Samalla ristin puulla molemmat asiat tapahtuivat. Matt.8:16-17: ”Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monta riivattua. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat, jotta kävisi toteen profeetta Jesajan kautta puhuttu sana: ”Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.”

Jes. 55:8-9: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eikä teidän tienne minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Näissä jakeissa kerrotaan Jumalan suvereniteetista kaikkinensa. Hän liikkuu ja toimii eri tasoilla kuin pienen ihmisen ajatukset ja tiet ovat. Jumalan suunnitelmissa kulkeminen on toisenlainen tie kuin ihmisen omat suunnitelmat. Apostoli Paavali kirjoittaa tästä tiestä voittosaaton tienä. 2. Kor. 2:14: “Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun!” On siunattu asia olla elävässä yhteydessä tämän kaltaisen persoonan kanssa ja mukana Kristuksen voittosaatossa.

On syyytä korostaa, että Hän kuljettaa meitä tässä voittajajoukkueessa. Tietysti, kun ajattelemme elämän tietä, jota kuljemme, ja jolla meitä kuljetetaan, 1. Kor. 9. luku, missä apostoli Paavali kirjoittaa tästä tiestä, missä hän ottaa vertailukohdan urheilukilpailusta, urheilukilpailussahan kun jaetaan palkintoja, palkinnon saa useampi, käytännössä kolme palkintosijaa, on ykköspalkinto, toinen palkinto ja kolmas palkinto. Nyt tällä elämän kilparadalla, millä Jeesukseen uskovat teemme taivalta, niin tässä lajissa vain yksi saa voittopalkinnon. Paavali jatkaa, juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Muita palkintosijoja ei siis käytännössä ole kuin voittopalkinto. On siis vakavastakin asiasta kysymys säilyttää asemamme Kristuksessa, että kerran sitten voisimme olla voittajana perillä. Siihen tarvitsemme toinen toisiamme, tarvitsemme seurakuntayhteyden. Raamattu puhuu voimakkaasti seurakuntayhteyden merkityksestä, Hepr. 10:25: ”Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”

Mitä sitten seurakunnassa tehdään, että se on niin tärkeää? Ensinnäkin seurakunta on Jumalan seurakunta. Jumala itse on sitoutunut seurakuntaansa. Jumalan tahtohan on, että hänen seurakuntansa voi hyvin. Se on Hänelle sydämen asia. Siellä kuulemme Jumalan sanan opetusta, rukoilemme toinen toistemme puolesta ja saamme rukousvastauksia. Keskinäinen yhteys on hyvin voimaannuttava asia. On suuriarvoista kuulua Jumalan seurakuntaan ja olla sen toiminnassa mukana. Siellä on kaikille oma paikkansa ja palvelutehtävänsä.  On siis kaksitahoisesta yhteydestä kysymys, yhteydestä Kristukseen ja toinen toisiimme. Jeesus on luvannut olla serakuntansa keskellä,  kun hänen nimessään ollaan koolla. Ehtoolisyhteydessä korostuu yhteys Kristukseen ja toinen toisiimme. Nämä kaikki ovat vahvistavia elementtejä, joita me itse kukin kipeästi tarvitsemme ja kaipaamme.

Ef. 3:10-11: ”Näin Jumalan moninainen viisaus tulee seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunitelman mukaiseti, jonka hän on täyttänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”  Puhutaan Jumalan moninaisesta viisaudesta, joka seurakunnan kautta tulee tunnetuksi myös Jumalan taivaassa. On kysymys ikuisesta suunnitemasta joka toteutui, toteutuu Kristuksessa. Kristuksen kautta tässä synteihinsä hukkuvassa maailmassa, sen julistetun sanan kautta. Me uskovat olemme osa sitä suunnitelmaa. On hyvin väkevistä asioita kysymys olla mukana jossakin suuressa.

Ei kesälläkään jätetä seurakuntaa, vaan käydään ahkerasti kokouksissa, se siunattu asia. Vaikka paimen on lomalla, ylipaimen on paikalla ja Häntähän me ensisijaisesti haluamme kohdata. Me täällä Nastolassa latailemme akkujamme ja käymme sukulaisia ja ystäviämme tapaamassa. Heinäkuun loppupuolella palailemme takaisin Haapavedelle. Muistamme teitä rukouksin.

Hyvää kesää kaikille ja voimallista Jumalan siunausta.

Siunaten Pauli ja Pirkko